Kolmas kurssikerta pyörähti käyntiin tietokantaliitoksilla.
Toimme taulukkodataa Afrikan Internetin ja Facebookin käyttäjistä karttapohjalle. Liitimme mukaan myös tiedot konflikteista, timanttikaivoksista ja öljykentistä. Meitä varoiteltiin ohjelman herkästä kaatumisesta tietokantoja liitettäessä, mutta minulta se sujui onneksi ongelmitta. Kuulin myöhemmin, että joillain oli ohjelma kaatunutkin, kun tiedostoa ei oltu tallennettu etukäteen. QGIS siis selvästi haistaa vaaralle alttiit tiedostot ja imaisee ne bittiavaruuteen heti, jos sille antaa mahdollisuuden. Olen yrittänyt ottaa tavakseni tallentaa tiedostoni painamalla näppäinyhdistelmää Ctrl + S tämän tästä – pitää muistaa vastaisuudessakin.
Kuva 1. Timanttikaivosten, öljykenttien ja konfliktien sijoittuminen Afrikan mantereelle.
Kun kaikki oli kartalla, loin visualisoinnin (kuva 1). Karttaa tarkastelemalla voi huomata, että melkein kaikissa öljymaissa on konflikteja – Libya on ainoa valtio, jossa on todella paljon öljykenttiä, mutta ei konflikteja. Timanttien ja konfliktien vertailua varten kannattaa avata ominaisuustietotaulukko. Taulukkodataa katsomalla voi huomata, että konfliktit ja timanttien määrä eivät aina kohtaa, mutta monessa paikassa, jossa on paljon timantteja, on myös useampia konflikteja. Kaikissa valtioissa, joissa on eniten timanttikaivoksia, on kutienkin myös konflikteja. Etenkin Angolassa on todella paljon niin konflikteja kuin timantteja. Sen sijaan timanttikaivosten määrässä ykkössijan jakavassa Etelä-Afrikassa on konflikteja vain kahdeksan Angolan 69:n konfliktiin verrattuna. Näiden tietojen pohjalta ei voi tehdä varmoja päätelmiä siitä, johtavatko luonnonvarat kuten timantit ja öljy suoraan runsaisiin konflikteihin, vai ovatko niiden syyt muualla. Tietyillä alueilla korrelaatiota tai eroa on havaittavissa lukuja silmämääräisesti tarkastelemalla, mutta se ei välttämättä kerro mitään tutkimatta yksittäisten konfliktien syitä. Tässäkin tehtävässä on hyvä miettiä, että millaisia mielikuvia tulisi, mikäli karttaa rajaisi taktisesti valikoiden vain yhden tai muutaman Afrikan maan alueelle ja yrittäisi johtaa siitä koko mantereeseen ulottuvia virhepäätelmiä, esimerkiksi vain Etelä-Afrikkaan tai vain Angolaan.
Näillä tietokannoilla voisi laskea ja kuvata muunkinlaisia muuttujia, esimerkiksi verrata vaikka konfliktien alkamisaikaa ja timanttikaivosten löytövuosia, josta voisi paremmin pohtia tapahtumien yhteyttä. Samoin voisi tehdä öljykentille. Myös timantti- ja öljykaivosten tuottavuutta voisi verrata konflikteihin. Jos mukaan haluaisi tuoda vielä internetkäyttäjien määrät, voisi laskea, onko konfliktimaissa enemmän vai vähemmän internetin käyttöä tai onko internet otettu niissä hitaammin käyttöön – tietysti väkilukuun suhteutettuina.
Afrikan jälkeen tehtäväksi jäi luoda esitys Suomen tulvariskeistä. Ensin tuli vastaan ongelmat ääkkösten kanssa. Toisissa taulukoissa ääkköset eivät olleetkaan pysyneet mukana, joten tietokantoja ei oikein voinut yhdistää. Asia korjaantui lopulta, kun tiedostot toi uudemman kerran QGIS:iin ja valitsi tekstin enkoodaukseksi oletusarvoisen UTC-8:n sijaan ISO-8859-1:n. Lisäksi yksi sarakkeista piti muuntaa tekstimuotoisesta numeromuotoon, jotta laskutoimitukset onnistuisivat.
Tietokantojen yhdistämisen ja järvisyysprosentin laskemisen jälkeen piti tulos vielä visualisoida. Päätin jättää kartan taustan tummemman harmahtavaksi, minusta se on hyvä keino viedä huomiota keskeisempään kirkkaaseen aineistoon. En varsinaisesti tehnyt tätä tiedon pohjalta vaan enemmän fiiliksen, mutta lukiessani seuraavana aamuna uutisia netistä kiinnitin huomiota siihen, että juuri näin on toimittu monissa lehtiartikkeleiden kartoissa. Selvästi siis ihan hyvä valinta selkeän lopputuloksen saamiseksi, mikäli ammattigraafikotkin niin tekevät.
Kuva 2. Tulvariskit valuma-alueilla ja järvisyys Suomessa.
Kun ehdin jo kuvitella osaavani jo vähän QGISin käyttöä, oli tietysti maanpinnalle palauttamisen aika. Ensin en meinannut löytää diagrammitoimintoa ja sitten QGIS ei antanut luoda niitä. Lopulta sain jotenkuten homman pelaamaan open avulla. Tuli myös hyvää treeniä, kun sain perään neuvoa niiden luomisen muutamalle kaverillekin. Suoraan sanottuna tämä pylväs- ja piirakkadiagrammien lisäystoiminto on QGIS-ohjelmassa aivan hanurista. Se on tehty todella hankalasti ja monimutkaisesti ja saadakseen diagrammit edes näkyville pitää muuttaa kenttiä ainakin kolmelta eri välilehdeltä. QGIS-ohjelmiston kehittäjät, ottakaa yhteyttä. Olisi konkreettisia kehitysehdotuksia.
Sain kuitenkin diagrammit luotua ja yritin saada niistä jotenkin visuaalisesti näkyviä. Rajauksen kanssa diagrammit erottuvat suhteellisen selvästi taustasta, mutta esimerkiksi Vaasan alueella ne jäävät vähän minimaalisiksi. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että sain ne lopulta näkyviksi ja erottumaan kartalta.
Luonnonmaantiede ei ole vahvuuteni, mutta näin maallikkona karttaa lukiessa toteaisin Lounais-Suomen suurimman tulvariskin alueeksi. Myös Etelä-Suomessa on joitain korkeamman riskin alueita. Muutenkin tulvariskialueet sijoittuvat meren läheisyyteen rannikoille. Esimerkiksi Lounais-Suomen riskit ovat keskittyneet pienille valuma-alueille, eivätkä ole yhtä laajoja kuin vaikka suunnilleen Kalajoen alueella. Ei ole myöskään yllättävää, että alueiden järvisyys on korkeampaa sisämaassa, vaikka Lounais-Suomessa järviä on paljon myös melko lähellä rannikkoa. Suurimmassa osassa korkeamman tulvariskin alueita on pienempi järvisyys. Bongasin Joanna Nuutisen blogista1 hänen etsimänsä tiedon, että järvet tasaavat virtaamia. Käy järkeen!
Viittaukset
1 Joanna Nuutinen
https://blogs.helsinki.fi/joznuuti/2023/02/06/timantteja-ja-tulvaindekseja/
(viitattu 2/23)