Kategoriat
Uncategorised

Itsenäistä työskentelyä ja bufferointia

Viidennellä kurssikerralla pääsimme työskentelemään puskureiden eli buffereiden parissa ja tekemään niistä erilaisia väestöön keskittyviä analyysejä. Kuten Venla Moisio ja Pihla Haapalo blogeissaan toteavat, puskurivyöhykkeet mahdollistavat halutun kokoisen vyöhykkeen vaikutusalueen tarkastelua ja analysointia. Buffereilla voitaisiin tarkastella esimerkiksi kauppojen vaikutusalueiden suuruutta tai sivuten kurssikerran tehtävää, esimerkiksi moottoriteiden melun vaikutusaluetta.

Kurssikerta koostui pääosin itsenäisistä harjoituksista, joiden tuloksia olen esittänyt taulukoissa 1 ja 2.

Taulukko 1.

Taulukossa 1. on kuvattu Helsinki-Vantaan ja Malmin lentokenttien läheisyydessä asuvien ihmisten määrää sekä heidän altistumista eri asteiselle melusaasteelle. Aloitin tehtävän piirtämällä väliaikaisille layereille lentokentät. Lentokenttien ympärille luotiin tässä tehtävässä yhden ja kahden kilometrin levyiset vyöhykkeet. Qgis:iin tuodun väestötietokannan avulla pystyttiin tarkastelemaan vyöhykkeen sisäpuolelle jääneitä pisteitä, jotka tässä tapauksessa esittivät asutusta. Kuten Venla Moisiokin blogissaan totesi, valintatyökalu osoittautui tehtäviä tehdessä todella hyödylliseksi.

Taulukko 2.

Taulukossa 2 on tarkasteltu väestön sijoittumista metro-ja juna-asemien läheisyyteen, sekä absoluuttisin, että prosentuaalisin osuuksin. Toinen harjoitus tuntui jo huomattavasti helpommalta ja sujuvammalta kuin ensimmäinen. Ensimmäinen harjoitus aiheutti nimittäin melko paljon turhautumista ja vei ajallisestikin huomattavasti pidempään kuin toinen harjoitus. Toki valmis aineisto asemista nopeutti harjoituksen tekemistä. Yleisesti kurssikerran harjoitukset tuntuivat haastavilta, mutta samalla tuntui mahtavalta kun vihdoin onnistui edes jossain työvaiheessa. Tuntuu myös melkoiselta työvoitolta, että tänne blogitekstiin on kaiken hajoilun jälkeen päätynyt kuitenkin jopa kaksi taulukkoa.

Bufferointi tuntuu kuitenkin yleisesti melko selkeältä takkuilevan alun jälkeen. Qgis on alkanut kurssikertojen edetessä tuntua kokoajan tutummalta ja helpommalta käyttää. Välillä tuntuu, että jokin välivaihe tai klikkaus meinaa unohtua ja siksi lopputulos ei ole se mitä haluaisin, mutta perustoiminnot, valintatyökalut, bufferointi (ainakin osalti) sekä laskutoimitukset tuntuvat helpoilta. Layereiden kanssa työskentelyä  ja niiden välillä vaihtamista voisin harjoitella vielä lisää. Miklas Kuoppala sanoo blogissaan, että hänen osaamisensa on paljon kiinni siitä, kuinka paljon hän on kyseistä toimintoa käyttänyt. Voin samaistua tähän täysin: usein käytetyt toiminnot tulevat miettimättä sen enempää ja uudet tuttavuudet ovat hankalampia käyttää.

Lähteet:

Miklas’s geoblog, ”jatkuu ensi numerossa..”, 2020. https://blogs.helsinki.fi/kmiklas/

haapalop’s blog, ”kädet ilmaan”, 2020. https://blogs.helsinki.fi/haapalop/

Venlan blogi-Geoinformatiikan menetelmät 1, ”Viikko 5-Bufferointiin tutustumista ja itsenäistä työskentelyä”. https://blogs.helsinki.fi/moivenla/

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *