Kolmannella kurssikerralla syvennyimme Qgis:in tietokantoihin ja niiden käsittelemiseen. Aloitimme kurssikerran harjoittelemalla kohteiden yhdistämistä kartalla. Toimme Qgis:iin Afrikka-aineistoa, jonka karttakohteita yhdistimme valintatyökalulla. Kohteiden yhdistäminen helpotti työskentelyä jatkossa, koska tässä tapauksessa tarpeettomien yksityiskohtien määrä väheni huomattavasti. Koska attribuuttitietoa oli paljon, yhdistimme karttakohteita saraketietojen pohjalta. Toimme lisää aineistoa Excelistä Qgis:iin. Tarkastelimme Afrikan kartalla konflikteja, timantteja sekä öljyesiintymiä. Tuotimme jo tutuksi tulleella Qgis:in laskurilla uutta attribuuttitietoa tietokantaan ja tarkastelimme internetin käyttäjien suhteellista osuutta väkiluvusta. Kuten Vilma Koljonenkin blogissaan sanoo, osa käyttäjämäärien arvoista olivat erikoisia, esimerkiksi erään valtion internetin käyttäjien viisinkertainen määrä väkilukuun suhteutettuna.
Tämän jälkeen siirryimme itsenäisen harjoituksen pariin. Tehtävänä oli esittää kartalla Suomen tulvaindeksejä yhdessä valuma-alueiden ja järvien kanssa. Karttaan lisättiin järvisyysprosentti pylväsdiagrammeina. Kartan toteutus sujui nopeasti ja melko helposti. Pylväsdiagrammien lisääminen vaati hieman enemmän aikaa ja etsimistä, mutta toiminto oli lopulta yksinkertainen kun sen löysi. Diagrammin pylväiden kokoa ja sijoittelua sai säätää kuitenkin hetken, että lopputuloksesta tuli visuaalisesti mielyyttävä, eikä mikään tärkeä tieto jäänyt pylväiden taakse. Lopputulos on esitetty kuvassa 1.
Kuvassa 1. on kuvattu histogrammeilla Suomen järvisyysprosentteja sekä tulvariski-alueita eri sinisen sävyillä.
Kuvasta 1. voidaan päätelää, että etelä-sekä länsirannikoilla tulvariski on suurempi kuin maan keski-ja itä-osissa. Kartasta voi myös huomata, että korkean tulvariskin alueilla järvisyysprosentti on melko alhainen. Tästä voi siis päätellä että korkea järvisyysprosentti vähentää tulvariskiä. Kartasta huomaa myös, että korkean tulvariskin alueet sijoittuvat rannikolle, jokien alajuoksulle. Kartta itsessään voisi olla vielä hieman selkeämpi ja pylväiden määrä olisi voinut olla pienempikin. Oleellinen informaatio on kuitenkin omaksuttavissa kohtuullisen hyvin.
Kuten Tiina Aaltokin blogissaan toteaa, oli kolmas kurssikerta melko intensiivinen ja monivaiheinen. Vaikka kartan tekeminen sujuikin kurssikerralla helposti, hankaluudet iskivät vasta kotona kun yritin viimeistellä karttaa. Projektivaiheessa olleen kartan tuominen omalle koneelle aiheutti melko paljon vaikeuksia, eikä lopulta onnistunut ollenkaan. Lopulta sain kuitenkin kartan viimeisteltyä. Yleisesti tietokantojen tuominen ohjelmaan ja kohteiden yhdistely tuntuu kohtuullisen helpolta, etenkin kurssikerroilla. Kotona osa vaiheista ei aina muistu ihan heti mieleen ja tekeminen on hitaampaa kun oman koneen Qgis:in versio ei halua toimia yhteistyössä. Kuten Venla Moisio ja Pihla Haapalokin blogissaan toteavat, on tärkeää tutustua ja pyöritellä ohjelmaa myös vapaa-ajalla, jotta käytöstä tulisi sujuvaa. Pihla Haapalo nostaa esille, että toistosta ja vastoinkäymisistä syntyy enemmän muistijälkeä kuin yhdestä onnistuneesta yrityksestä. Itse olen esimerkki siitä, että kurssikerralla tehtävät ovat onnistuneet melko vähillä hermoromahduksilla ja kotona tekeminen on melko hermoja raastavaa ja hidasta. Vapaa-ajan harjoittelua siis lisää!
Lähteet:
Vilmakol`s blog, ”Tietokannoista käyttökelpoisia”, 2020.
Venlan Blogi, ”Viikko 3- tietokantojen yhdistämistä ja laskutoimitusten tekemistä”, 2020.
Haapalop`s Blog, ”Timanttikaivoksia ja tulvaindeksejä”, 2020.
This is GIS-Matkalla geoinformatiikan maailmaan, ”Tietokannat tutummiksi”, 2020.