Antroposeenin lapset -hankkeessa tutkimme lapsille itselleen tärkeitä kohtaamisia ja tilanteita. Kysymme, millaisia tunnelmia ja voimia niissä vaikuttaa. Ilmapiiri (atmosphere) on käsite, joka liittyy tunteisiin, mutta lähestyy niitä kollektiivisina, ihmistä laajempina ja ei-yksilökeskeisinä (Anderson & Ash, 2015; Lorimer ym., 2019; McCormack, 2018; Stewart, 2011).
Ilmapiiri voidaan määritellä tilanteita ja paikkoja ympäröiväksi kollektiiviseksi taustaksi, josta ilmiöt ja toiminta nousevat ja joka toisaalta kehkeytyy ja muuttuu ilmiöiden välisissä suhteissa. Ilmapiirit ovat joskus ohikiitäviä ja häilyviä, toisinaan taas selkeitä jaettuja kokemuksia. Ne voivat tietyissä sommitelmissa vahvistaa lamaannusta ja toivottomuutta, mutta toisaalla kanavoida maailmanlaajuisia poliittisia liikkeitä kuten nuorten ilmastoaktivismia.
Tässä tutkimuksessa ajattelemme ilmapiiriä sekä havainnoinnin kohteena että metodina, joka kutsuu virittymään paikan ja tilanteen suhteisuudelle. Ilmapiirin avulla voi virittyä myös muiden kuin vain ihmisten rytmeille, tuntemuksille ja viesteille. Millainen tunnelma, rytmi, ääni tai liike? Millainen intensiteetti? Mitä hiljaisuuksia ja poissulkemisia, millaisia haamumaisia läsnäoloja? Ilmapiirit, jotka eivät ole yhtenäisiä vaan “hankaavat” toisiaan vasten, ovat kriittisen tutkimuksen kannalta erityisen tärkeitä.
Kirjallisuutta
Anderson, B. & Ash, J. (2015). Atmospheric methods. Teoksessa P. Vannini (toim.), Non-representational methodologies: Re-envisioning research. Routledge.
Lorimer, J., Hodgetts, T. & Barua, M. (2019). Animals’ atmospheres. Progress in Human Geography, 43(1), 26–45. https://doi.org/10.1177/0309132517731254
McCormack, D. P. (2018). Atmospheric things: On the allure of elemental envelopment. Duke University Press.
Stewart, K. (2011). Atmospheric attunements. Environment and Planning D: Society and Space, 29(3), 445–453. https://doi.org/10.1068/d9109