Pokémon Go biologian opetuksessa

Kesän aikana ilmiöksi noussut Pokémon Go ei ole voinut jäädä huomaamatta keneltäkään mediaa seuraavalta tai ympäristöään tarkkailevalta kansalaiselta. Pokémonien kerääjät ovat valloittaneet metsät, puistot ja jalankulkuväylät ja innostaneet ihmisiä ulkoilemaan. Pokémon Go on lisättyä todellisuutta (augmented reality, AR) hyödyntävä peli, jossa pelaajat liikkuvat oikealla kartalla ja hyödyntävät mobiililaitteiden kameraa pokemonien keräämisessä. Pokémon Go:ssa on tiettyihin koordinaatteihin kiinnitettyjä pisteitä, joissa pelaajien tulee vierailla voidakseen edetä pelissä.

Pokémon Go:n karttanäkymä

Pokémon Go:n karttanäkymä. Taustalla poke-sali.

Lyhyesti selitettynä Pokémon Go koostuu kolmenlaisista aktiviteeteista:

  1. Pokemonien kerääminen. Erilaisia pokemoneja löytyy satunnaisesti ympäristöstä. Kun pokemon sattuu kohdalle, puhelin ilmoittaa siitä värisemällä. Pokemoneja pyydystetään pokepalloilla ja pyydystämisessä hyödynnetään puhelimen kameraa ja kosketusnäyttöä. Lisäksi uusia pokemoneja saa munista, jotka kuoriutuvat, kun pelaaja on kävellyt joko 2, 5 tai 10 kilometriä.
  2. Pokestopeilla vierailu. Pokestoppi on kartalla oleva piste, josta pelaaja saa uusia materiaaleja pokemonien keräämistä ja niiden parantamista varten. Pokestopeilta saa esimerkiksi pokepalloja, joilla pyydystetään pokemoneja.
  3. Poke-salit (gyms) ja niillä taisteleminen. Pokestoppien tapaan poke-salit sijaitsevat tietyssä karttapisteessä. Saleilla voi taistella toisten pelaajien pokemoneja vastaan tai auttaa parantamaan oman tiimin hallussa olevaa poke-salia.
Pokemonien keräämisessä hyödynnetään laitteen kameraa. Kuvassa Drowzee-pokemon.

Pokemonien keräämisessä hyödynnetään laitteen kameraa. Kuvassa Drowzee-pokemon.

Pokémon Go:ta ei luonnollisesti voi kunnolla pelata sisätiloissa, sillä se vaatii yhteyden GPS-satelliitteihin ja lisäksi internetiin. Parhaimmillaan Pokémon Go onkin ulkotiloissa pelattuna, mielellään muutaman kaverin porukassa. Pokémon Go:ssa on monia elementtejä, jotka kannustavat liikkumaan:

  1. Erilaisia pokemoneja löytyy erilaisista ympäristöistä, joten niiden pyydystämiseksi pelaaja joutuu liikkumaan myös kotinsa ulkopuolella.
  2. Uusia tarvikkeita saa pokestopeilta, joissa pelaajan täytyy vierailla säännöllisin väliajoin.
  3. Hyviä pokemoneja sisältävät munat kuoriutuvat vain, jos pelaaja kävelee tai juoksee riittävän matkan ulkona. Autoilu ei karruta kilometrejä!
  4. Poke-saleilla taisteleminen vaatii menemistä salille paikan päälle.

Pokémon Go on ilmiö, joka huomataan varmasti myös opettajien keskuudessa, viimeistään koulujen alkaessa. Se on oppimiselle sekä haaste että mahdollisuus: peli voi viedä oppilaiden huomiota etenkin ulkona vietettävillä oppitunneilla, mutta toisaalta se tarjoaa runsaasti erilaisia oppimismahdollisuuksia ja kannustaa oppilaita ulkoilemaan. Pelillä on monia hyödyllisiä käyttötarkoituksia erityisesti biologian opetuksessa. Tässä kirjoituksessa esiteltyjä menetelmiä ei ole testattu käytännössä, ja toivoisinkin saavani kommentteja siitä, toimivatko ideat myös tosielämässä! Myös uusia pelin hyödyntämisideoita otetaan vastaan!

 

Ekologian opetus

Biologian opetuksessa hyödynnetään usein ns. mielikuvituseliöitä, joille keksitään sopiva ekologinen rooli sekä pohditaan sen ravintoa, lisääntymistä ja evoluutiota. Mielikuvituseliöiden tilalla voi hyödyntää myös pokemoneja, joita löytyy Pokémon Go:sta yhteensä 151 kappaletta. Pokemoneja on eri tyyppisiä (esim. vesi-, kivi-, haamu-, normaali- tai ruohopokemonit), ja osa niistä muistuttaa todellisia eläviä eliöitä.

Bellsprout on ruoho/myrkkypokemon, ja se kuuluu "pokemon-ekosysteemin" tuottajiin.

Bellsprout on ruoho/myrkkypokemon, ja se kuuluu ”pokemon-ekosysteemin” tuottajiin.

Pokémon Go:ta voidaan hyödyntää erinomaisesti erityisesti ekologian opetuksessa. Pelistä löytyy erilaisia pokemoneja, ja tiettyjä pokemoneja löytyy vain tietynlaisista ympäristöistä (esim. vesipokemoneja etupäässä vesistöjen läheltä). Monia ekologisia teemoja voidaan pohtia pokemonien kautta, esimerkiksi:

⁃ Millaisissa elinympäristöissä (ekosysteemeissä) erilaiset pokemonit elävät?
⁃ Miten pokemonin elinympäristö näkyy niiden rakenteessa?
⁃ Millainen on pokemon-eliöyhteisö? Mitkä pokemonit ovat tuottajia, mitkä kuluttajia ja mitkä hajottajia?
⁃ Millaisia ravintoketjuja pokemoneista voitaisiin muodostaa?
⁃ Millaisia pokemon-populaatioita koulun lähistössä sijaitsee?

Sandshrew on maassa elävä pokemon. Mitä sen rakenne kertoo sen sopeutumisesta elinympäristöön?

Sandshrew on kuivalla aavikolla, maassa elävä pokemon. Mitä sen rakenne kertoo sen sopeutumisesta elinympäristöön?

Pokémon Go sopii myös ekologisten käsitteiden esittelyyn. Pelin avulla voidaan puhua esimerkiksi elinympäristöön sopeutumisesta, ravintoketjuista, ekologisista lokeroista, ekosysteemeistä, eliöyhteisöistä ja populaatioista. Pokemoneista on helppo siirtyä oikeisiin eliöihin ja pohtia mitä eroja ja yhtäläisyyksiä pokemoneilla ja oikeilla eliöillä on. Oheisessa taulukossa on listattu muutamia pokemonien ja oikeiden eliöiden yhteneväisyyksiä ja eroja.

Ominaisuus Pokemonit Oikeat eliöt
Ravintoketju Tuottajia, kuluttajia ja hajottajia Tuottajia, kuluttajia ja hajottajia
Elinympäristö Vaihtelee pokemonin tyypin mukaan Vaihtelee eliön tyypin mukaan
Lisääntyminen Lisääntyminen munien avulla (Pelissä ei suvullista lisääntymistä?) Suvuton tai suvullinen lisääntyminen
Kasvu Ominaisuuksia voidaan kehittää Eliöt kasvavat ja kehittyvät
Kehittyminen Kehittyvät metamorfoosin avulla, osa pokemoneista ei kehity Joillakin eliöillä metamorfoosia
Evoluutio Mahdollisesti? Kaikilla eliöillä
Kuolema Voidaan elvyttää henkiin Kuolema peruuttamaton
Olemassa Vain virtuaalitodellisuudessa Oikeassa elämässä

Pokémon Go sopii myös elämän tunnuspiirteiden pohtimiseen. Oppilaiden kanssa voidaan pohtia, mitä oikeiden eliöiden piirteitä pokemoneilla on tai ei ole. Mikä tosiasiassa erottaa elävät eliöt ei-elävistä? Millä perusteella pokemon ei ole eliö, mutta bakteeri on?

Elämän tunnuspiirre Pokemonit Oikeat eliöt
Aineenvaihdunta Ei Kyllä
Solurakenne Ei Kyllä
Evoluutio Mahdollisesti? Kyllä
Yksilöllisyys Kyllä Kyllä
Elämänkaari Kyllä Kyllä
Itsesäätelykyky Kyllä Kyllä
Lisääntyminen Kyllä Kyllä

Pokémon Go:ssa esiintyy myös jonkin verran symbionttisia eliöitä. Esimerkiksi Bulbasaur-perheeseen kuuluvat pokemonit muistuttavat liskoa, jotka kantavat selässään kasvia. Myös yleinen Paras-pokemon elää symbionttisessa suhteessa sienen kanssa. Pelin avulla voidaan käsitellä erilaisia symbionttisia suhteita ja niiden merkitystä ekosysteemin toiminnan kannalta.

Ivysaur-pokemon elää symbioosissa kasvin kanssa.

Ivysaur-pokemon elää symbioosissa kasvin kanssa.

Evoluutiobiologian opetus

Evoluutiobiologian opetuksen kannalta on huomioitava, että Pokémon Go voi aiheuttaa oppilaille monenlaisia virhekäsityksiä, jotka kannattaa ottaa huomioon – pelasipa peliä biologian tunnilla vai ei. Pelissä pokemoneja voi kehittää ”evoluutiossa”, jossa pokemonit muuttuvat paremmaksi pokemoniksi, joka kuitenkin muistuttaa alkuperäistä pokemonia. Esimerkiksi yleinen Drowzee-pokemon voidaan kehittää paremmaksi Hypno-pokemoniksi. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaista evoluutiota, vaan kyse on pikemminkin metamorfoosista. Tässä kirjoituksessa onkin viitattu pokemonien ”evoluution” sijaan pokemonien metamorfoosiin. Pokemonien ”evoluutio” saattaa kuitenkin tuottaa oppilaille virhekäsityksiä, jotka on syytä ottaa huomioon evoluutiobiologiaa opetettaessa.

Caterpie-pokemonin "evoluutio" eli metamorfoosi.

Caterpie-pokemonin ”evoluutio” eli metamorfoosi.

Evoluutiobiologian yhteydessä voidaan myös pohtia pokemonien sopeutumista elinympäristöönsä ja sitä kautta pokemonien mahdollista evoluutiota.

⁃ Mistä ominaisuuksista huomaa, että pokemon on sopeutunut omaan elinympäristöönsä?
⁃ Mistä ominaisuuksista voi päätellä jotain pokemonin ravinnosta?
⁃ Miten nämä ominaisuudet ovat kehittyneet?
⁃ Millainen pokemonien evoluutio on ollut ja millaisia ovat olleet yhteiset kantamuodot?

Lukion oppitunnilla voidaan analysoida myös pokemonien evolutiivista historiaa ja rakentaa pokemon-sukupuita. Koska virallisia sukupuita ei liene olemassa, täytyy sukupuita laatia yhteisten ominaisuuksien perusteella. Oheisessa taulukossa on analysoitu neljän yleisen pokemonin (Vulpix, Meowth, Growlithe ja Slowpoke) ominaisuuksia. Millaisen sukupuun piirtäisit näille neljälle pokemonille? Mitä ominaisuuksia voidaan hyödyntää sukupuun rakentamisessa?

Vulpix, Meowth, Growlithe ja Slowpoke

Vulpix, Meowth, Growlithe ja Slowpoke

Pokemon Vulpix Meowth Growlithe Slowpoke
Tyyppi Tuli Normaali Tuli Vesi / psyykkinen
Väri Ruskea Kellertävä Ruskea Vaaleanpunainen
Raajojen määrä 4 4 4 4
Liikkuu Neljällä jalalla Kahdella jalalla Neljällä jalalla Neljällä jalalla
Karvapeite On On On Ei?
Häntä 6 häntää 1 häntä 1 häntä 1 häntä
Korvat Suippokärkiset Suippokärkiset Pyöreäkärkiset Pyöreäkärkiset
Muistuttaa Kettua Kissaa Koiraa Majavaa
Massa 9,9 kg 4,2 kg 19,0 kg 36,0 kg
Korkeus 0,6 m 0,4 m 0,7 m 1,2 m

 

Fysiologian opetus

Pokémon Go:n avulla voidaan opettaa myös fysiologiaa ja anatomiaa. Vaikka pokemonien sisärakenteesta ei olekaan paljon tietoa, niistä voidaan spekuloida jotain elävien eliöiden perusteella. Pokemonien avulla voidaan miettiä myös seuraavia kysymyksiä:

⁃ Millaista ravintoa pokemon syö? Miten se näkyy sen rakenteessa, koossa ja massassa?
⁃ Millaiset aistit pokemonilla on? Mihin pokemon tarvitsee näitä aisteja?
⁃ Miten pokemon liikkuu ja miten se näkyy sen rakenteessa?
⁃ Mitä pokemonin metamorfoosissa tapahtuu?
⁃ Mitkä pokemon-tyypit voisivat oikeasti olla olemassa ja miksi?
⁃ Mitkä pokemonit eivät oikeasti voisi olla olemassa ja miksi?

Voisiko Magnemite-pokemon olla oikeasti olemassa?

Voisiko Magnemite-pokemon olla oikeasti olemassa?

Millaiset aistit Rattata-pokemonilla on? Entä millaista ravintoa se syö?

Millaiset aistit Rattata-pokemonilla on? Entä millaista ravintoa se syö?

Lopuksi

Vaikka Pokémon Go varmasti aiheuttaa kouluissa myös ei-toivottuja lieveilmiöitä, lisättyä todellisuutta hyödyntävät pelit ovat varmasti rantautumassa isommallakin joukolla ja myöhemmin näemme varmasti myös enemmän lisättyä todellisuutta hyödyntäviä oppimispelejä. Lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä kiinnostuneen kannattaa tutustua Tuomas Aivelon ja Anna Uiton artikkeliin LUMAT-lehdessä: http://www.luma.fi/lumat-en/4542

Pokémon Go:n kansanterveydellistä merkitystä ei pidä väheksyä ja se saattaa kannustaa aivan uudenlaisiakin ihmisiä liikkumaan luonnossa. Esimerkiksi erään tuttavani pikkuveli oli aikaisemmin viihtynyt kesäaikaan lähinnä tietokoneen ääressä, mutta oli Pokémon Go:n ilmestyttyä kävellyt kahdessa päivässä yli 30 kilometriä! Näin koukuttava ja motivoiva väline kannattaa valjastaa myös opetuskäyttöön, jos se on suinkin vain mahdollista.

Voisin kuvitella, että Pokémon Go sopii myös muihin oppiaineisiin, esimerkiksi maantieteeseen. Esimerkiksi erilaisen paikkatiedon hyödyntäminen, kartan lukeminen ja suunnistaminen maastossa ovat keskeisiä osia Pokémon Go:ta. Koko peliä ei olisi olemassa ilman maantieteilijäitä!

Pokémon Go saattaa innostaa lapsia ja nuoria myös luontoharrastuksen pariin. Pokémon Go:sta löytyy vain 151 pokemonia, mutta pelkästään Suomen luonnossa on satoja erilaisia kasveja puhumattakaan erilaisista hyönteisistä! Ehkäpä joku pokemonien kerääjä saattaa huomata, että tosielämän ”Pokémon Go” on huomattavasti haastavampi, laajempi ja motivoivampi harrastus kuin kännykkäpelin pelaaminen. Toisinaan voi olla hyvä sammuttaa puhelin välillä kokonaan ja lähteä jahtaamaan perhosia niitylle.

Askartele oma bakteeri

Mikrobiologiasta ja pieneliöistä voi opettaa myös hauskoilla tavoilla! Oppilaat voivat tutustua bakteereihin myös askartelemalla omia bakteereja kartongista, paperista ja villalangasta. Samalla on mahdollisuus tutustua erilaisten bakteerien muotoihin ja solurakenteeseen.

Bakteerien askarteleminen sopii hyvin niin alakouluun, yläkouluun kuin lukioonkin! Kaikkia bakteerien osia ei tarvitse käsitellä vielä alakoulussa ja lukiossa bakteereihin voi tehdä yksityiskohtaisiakin rakenteita.

Bakteerien askartelu sopii myös esimerkiksi bakteerien kokeellisen tutkimisen pariin. Ryhmän kanssa voidaan viljellä bakteereja ja tehdä niille gram-värjäys. Sen sijaan, että löydetyt bakteerit piirrettäisiin vihkoon, ne voidaan askarrella oheisen työohjeen mukaan!

Alakoululaisten askartelemia bakteereja.

Alakoululaisten askartelemia bakteereja.

Lataa työohje bakteerien askarteluun tästä.

Tutki luonnon värejä

Monia biologiaan liittyviä aihepiirejä voi lähestyä myös visuaalisuuden kautta. Esimerkiksi luonnossa on paljon värejä, joilla on erilaisille eliöille tärkeä merkitys. Joitakin värejä taas ei esiinny luonnossa juuri lainkaan, vaan ne ovat ihmisen tuottamia.

Pohtikaa ryhmänne kanssa, mitä merkitystä esimerkiksi kukan värityksellä tai kasvin lehtien värillä on? Entä miksi osa eläimistä on kirkkaan värisiä, kun taas osa pyrkii maastoutumaan mahdollisimman hyvin muun luonnon väriseksi? Entä miksi jotkin eliöt, esimerkiksi vesikirput, ovat läpinäkyviä?

Lähiluonnon värejä voi tutkia maalivärikartan avulla. Näin luonnosta voidaan etsiä erilaisia värejä ja perehtyä niiden merkitykseen. Voit yhdistää tehtävään myös tieto- ja viestintäteknologiaa!

Luonnon värejä voi tutkia värikarttojen avulla.

Luonnon värejä voi tutkia värikarttojen avulla.

Lataa ohjeistus luonnon värien tutkimiseen tästä.

Siemenet ja hedelmät kertovat kasvin toiminnasta

Oletko istuttanut pääsiäisenä rairuohoa? Voit huomata, että muutamassa viikossa pienestä rairuohon siemenestä kasvaa korkea ruoho. Siemenessä on kehittyvälle kasville vararavintoa, jotta se pystyy aloittamaan kasvunsa eli itämään. Kasvin taimi alkaa kuitenkin nopeasti tuottaa ravintoa itselleen yhteyttämällä. Yhteyttämiseen kasvi tarvitsee vettä, auringonvaloa sekä hiilidioksidia ilmasta.

Siemeniä on valtavan paljon erilaisia! Osa siemenistä on kuivia ja osa sijaitsee mehevän hedelmän sisällä tai pinnalla. Siemen voi olla iso ja kova, kuten luumulla. Jotkin siemenet ovat hyvin pieniä ja kevyitä ja ne saattavat levitä helposti tuulen mukana.

Siemenet ja hedelmät kertovat paljon myös itse kasvista. Voitte yhdessä pohtia, miksi joillakin kasveilla on mehukas hedelmä, mutta toisilla kuiva. Entä mitä hedelmän rakenne kertoo kasvin leviämisestä?

Lataa ohje siemenien tutkimiseen tästä.

Kukan rakenteen tutkiminen

Harva tietää, että myös monet kasvit ovat oikeastaan aika monimutkaisia eliöitä. Useimmilla kasveilla on juuret, varsi ja lehdet ja kukkakasveilla eli koppisiemenisillä on myös kukka. Kukasta löytyy tyypillisesti emi (tai useita emejä), heteitä, terälehtiä ja verholehtiä. Joillakin kasveilla terä- ja verholehdet ovat sulautuneet yhteen kehälehdiksi.

Kukan rakennetta on helpointa tutkia sellaisen kasvin avulla, jossa rakenteet ovat suuria. Esimerkiksi tulppaanilla on suuri emi, isot heteet ja selkeät terälehdet. Kukan osien rakennetta voidaan tarkastella myös tarkemmin esimerkiksi poikkileikkausten avulla.

Kukan tutkiminen voidaan yhdistää myös erilaisiin evoluutiobiologisiin ja ekologiaan liittyviin teemoihin:

  • Millä eri tavoilla kukka voi pölyttyä?
  • Miksi monet kukkakasvit tarvitsevat eläimiä lisääntyäkseen (mutualismin merkitys)?
  • Miten kukkakasvit ja eläimet ovat kehittyneet (koevoluutio)?
  • Mitä kukan rakenne kertoo kasvin sijainnista eliökunnan sukupuussa (taksonomia)? Onko kyseessä yksi- vai kaksisirkkainen kasvi?

Lataa ohje kukan rakenteen tutkimisesta tästä.

Askartele itsellesi keuhkomalli

Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa kannattaa harjoitella tutustumalla oikeisiin elimiin ja niiden rakenteeseen. Toisinaan kuitenkin erilaisten elimien saatavuus voi olla heikkoa tai niiden tutkiminen vaikeaa. Esimerkiksi keuhkojen rakennetta ja toimintaa voi olla vaikeaa tutkia aitojen elinten avulla.

Keuhkojen ja pallean toimintaan voidaan tutustua myös itse rakennettavan keuhkomallin avulla. Se rakennetaan ilmapallosta, muovipullosta ja muovijätteestä (esimerkiksi vanhoista muovipusseista).

Valmis keuhkomalli. Sisällä oleva ilmapallo kuvaa keuhkoja, harmaa muovipussi palleaa. Rintaontelona toimii muovipullo. Kuva: Justus Mutanen

Valmis keuhkomalli. Sisällä oleva ilmapallo kuvaa keuhkoja, harmaa muovipussi palleaa. Rintaontelona toimii muovipullo. Kuva: Justus Mutanen

Keuhkomallin avulla voidaan havainnollistaa, miten pallean liike vetää keuhkoihin ilmaa. Kun palleana toimivasta muoviosasta vetää alaspäin (pallea supistuu), ilmapallo eli keuhkot täyttyvät ilmalla. Vastaavasi ilmapallo tyhjenee, kun muoviosasta työnnetään ylöspäin (pallea rentoutuu).

Keuhkomalli toimii hyvin myös ainerajat ylittävänä asiakokonaisuutena. Tässä yhteydessä voidaan käsitellä myös esimerkiksi painetta (yhteys fysiikkaa) sekä ilman kaasujen koostumusta (yhteys fysiikkaan ja kemiaan). Työ sopii mainiosti niin ala- kuin yläkouluun (ja miksei jopa lukioonkin).

Lataa tästä ohjeet keuhkomallin valmistamseen (pdf-tiedostona).

Reviiripeli

Mitä reviirit oikeastaan ovat ja mikä on tehokkain tapa vallata reviiri? Tiesitkö, että reviireihin on helppoa perehtyä yksinkertaisen pelin avulla?

Reviiripeliä on helppo pelata esimerkiksi parin kanssa tai pienissä ryhmissä. Tarvittaessa  pelilautaa voi suurentaa isommallekin pelaajajoukolle. Myös koko luokka voi pelata reviiripeliä yhdessä!

Ennen peliä kannattaa käsitellä, mitä reviirit ovat ja mihin eläimet tarvitsevat niitä. Pelin jälkeen voidaan päätellä, mikä tässä tapauksessa oli tehokkain reviirinvaltausstrategia. Entä  toimisiko reviirin valtaaminen samalla tavalla oikeassa luonnossa?

Lataa reviiripeli PDF-tiedostona.

Ideoita kesäleireiltä: oman fossiilin valaminen

BioPopin kesän tiedeleireille osallistui jälleen kesällä 2015 yhteensä lähes 150 alakouluikäistä. 1.-3. luokan aloittavat osallistuivat “Pikkubiologien puuhaviikoille” ja 4.-6. luokan aloittavat “Viikin tutkimusmatkailijoihin”.

Leiriviikon aikana leiriläiset pääsivät tutustumaan elävään luontoon niin laboratoriossa kuin maastoretkillä. Lisäksi leireillä opiskeltiin erilaisia biologisia ilmiöitä pelien ja leikkien avulla. Leiriläiset pääsivät myös tutustumaan toisiinsa ja moni sai uusia kavereita ja ystäviä viikon aikana.

Viikin tutkimusmatkailijat pääsivät myös valmistamaan oman “fossiilin” lempiesineestään. Voit myös valmistaa itse oman fossiilin seuraamalla ohjetta!

Kipsimuotti, johon fossiili valetaan. Kuva: Justus Mutanen

Kipsimuotti, johon fossiili valetaan. Kuva: Justus Mutanen

Ohjeet oman fossiilin valmistamiseksi:

Tarvikkeet:

  • Kipsiä
  • Vettä
  • Amerikanmuffinivuokia
  • Pieni muovilelu
  • Maalia (esim. askartelumaali)
  • Öljysprayta
  • Vaseliinia

Valmistaminen:

  • Valmista yksi annos kipsiä sekoittamalla kipsijauhetta veteen. Kipsi on sopivaa, kun se on hieman jäykkää, mutta silti muovattavissa. Jos kipsi alkaa kovettua, tee uusi annos!
  • Voitele muovilelu huolellisesti vaseliinilla.
  • Kaada muffinivuoka puolilleen kipsiä ja paina vaseliinilla voideltu muovilelu sisään. Anna kovettua.
  • Kun kipsi on kovettunut, irrota muovilelu kipsistä.
  • Valmista uusi annos kipsiä ja värjää se maalilla.
  • Suihkuta öljysprayta kipsimuottiin, josta olet irrottanut muovilelun. Käytä reilu määrä öljyä!
  • Kaada päälle värillistä kipsiä muffinivuoan yläreunaan saakka. Anna kovettua.
  • Kun kipsi on kovettunut, irrota muotti ja värillinen kipsi toisistaan.
  • Nyt sinulla on valos alkuperäisestä esineestä!

HUOM! Jos muovilelussa on paljon pieniä, teräviä ulokkeita, sitä voi olla vaikeaa irrottaa kipsistä.