Keskustelutilojen moderoinnissa on kyse vuorovaikutuksen tilan luomisesta, samaan tapaan kuin valaistus ja lämmitys ovat fyysisen kohtaamisen tilan luomista. Usein tilan luomisen keinot ovat näkymättömiä. Ne huomataan vasta, jos ne eivät toimi tai puuttuvat kokonaan. Pahimmillaan tila on kylmä ja kostea, tai tukahduttavan kuuma. Epämukava tila hylätään.

Näkökulmat moderointiin, kuten lämpötilan säätelyyn, ovat yksilöllisiä: yhdelle keskustelun vapaus on tärkeintä, toiselle taas keskeistä on vuorovaikutuksen ystävällinen tai kunnioittava sävy. Miten löydetään sopivat lämpötilan tasot?

Pitkään aktiivikäytössä olleisiin foorumeihin on vääjäämättä syntynyt vuorovaikutustilan lämmönsäätelyn käytäntöjä ja osaamista (1, 2, 3). Jokainen tunteita herättävää blogia kirjoittava joutuu pohtimaan lämmönsäätelyä. Millä periaatteilla ja keinoilla vaikutan keskustelutilaan, jonka blogauksellani avaan? Tällä hetkellä sosiaalisen median moderoinnin kenttä on suurelta osin villi ja selvittämätön. Luku- ja keskustelutilaamme personoivat algoritmit ja yritysten käytännöt ovat pitkälti käyttäjiltä piilossa. Facebookin ja Googlen algoritmit valitsevat mitä meille näytetään ja missä järjestyksessä. Kun sääntely ei nojaa suoraan lainsäädäntöön, ja kun sääntelyllä on tarkoitusperiä, voidaan puhua manipuloinnista tai sensuurista. Joskus käyttäjät haastavat tilan muokkauksen käytäntöjä, esimerkiksi kyseenalaistamalla sen miksi miesten nännit kuvissa ovat sopivia mutta naisten eivät, tai miksi vauvanimetyskuvat kielletään vaikka pin-up selfiet ovat täysin normaaleja. Toisinaan kohujen seurauksena käytäntöjä muutetaan: Facebook päätyi lopulta sallimaan imetyskuvat.

Moderaattorin valinnat

Keskustelutilan käyttöarvo ja toisaalta keskusteluaineisto itsessään on osaltaan seurausta valinnoista ja paineista, joiden ohjaamana tilan muokkaamisen rajanvetoja on vuosien varrella kehitetty, ja myös testattu suhteessa lainsäädäntöön ja käyttäjäyhteisöön. Kun moderoinnin periaatteet muuttuvat, foorumin keskustelukulttuuri muuttuu. Vuorovaikutuksen sääntelyn periaatteita voi siis pitää osana keskustelufoorumin informaatioarkkitehtuuria.

Koneoppimisessa ns. merkatut eli tagatut aineistot, eli sellaiset joiden osalta tiedämme ihmisen tekemän päätöksen tai rajanvedon kunkin viestin osalta, ovat arvokkaita. Moderointipäätös koskee viestin hyväksyttävyyttä osana foorumin tai sen osan keskusteluja. Moderaattorien poistamat viestit ovat saaneet EI-päätöksen, kun taas foorumille jätetyt viestit ovat saaneet KYLLÄ-päätöksen. Hyväksyttävyyden rajanveto voi pitää sisällään monia eri kulmia: ei-hyväksyttävä viesti voi esimerkiksi rikkoa lakia tai foorumin käyttöehtoja. Viestit voivat paljastaa henkilötietoja, sisältää solvauksia, tai rikkoa keskusteluyhteisöjen tabuja tai normeja vastaan. Hyväksyttävyyden rajanvedon perusteiden määrittely on tarkkaa ja voi äärimmillään johtaa oikeusjuttuihin, joissa viestin poiston tai poistamatta jättämisen laillisuutta lopulta testataan.

Menetelmänkehittäjien kannalta tällaisiin tagattuihin aineistoihin käsiksi pääseminen on onnenpotku. Tagattu aineisto operationalisoi moderoinnin ns. luokitteluongelmaksi, jossa menetelmän tehtävänä on tutkia viesti ja sijoittaa se joko kategoriaan sallittu tai kategoriaan poistettava. Aineisto, jossa luokittelupäätös on ihmisen tekemä, antaa mahdollisuuden tutkia automaattisen menetelmän toimivuutta, vertailla eri menetelmien keskinäistä paremmuutta, sekä soveltaa ongelmaan koneoppimista.

Tagattu aineisto todennäköisesti tarjoaa mahdollisuuksia myös tuotekehitykseen, joka tukisi yhteisöllisten keskustelufoorumien ylläpitoa. Automaattisen moderoinnin kehittelyn lisäksi voitaisiin kehittää työkaluja käyttäjien tueksi. Käyttäjille, jotka tietävät menettävänsä malttinsa voisi antaa vaihtoehdon ”harkitsehan vielä” tai ”haluatko muotoilla viestin vähemmän aggressiivisesti”. Tämä vaihtoehto voisi huomioida paitsi viestin sisällön myös sen kirjoittamisen kellonajan. Kirjoittaja ehkä haluaa harkita neljältä yöllä kirjoitettuja viestejä aamulla uudestaan. Viestit voisi halutessaan peruuttaa.

Lämmönsäätelyn työkalut

Keskustelutilojen lämmönsäätelyn työkaluja tai ratkaisuja tarvitsevat kaikki ne, jotka ovat joutuneet sulkemaan digilehtien kommenttiosastoja tai oman bloginsa kommentointimahdollisuuden liian kiihkeän keskustelun takia – tai ne, jotka eivät ole kommentointia uskaltaneet edes avata.

Moderointipäätöksillä tagattuja aineistoja on toistaiseksi ollut valitettavan harvoin tarjolla akateemiselle tutkimukselle. Yhdistämällä avoin tutkimus ja moderaattoreiden käyttäjätuntemus voisimme päästä eteenpäin lämmönsäätelyn työkalujen kehittämisessä. Harvalla keskustelufoorumia yläpitävällä taholla on tämän kaltaiseen kehitystyöhön venyviä tutkimusresursseja. Laajalla yhteistyöllä keskustelukulttuurin ongelmia saataisiin ratkaistua. Lämmönsäätelystä hyötyisivät lopulta kaikki sosiaalisen median käyttäjät.

[1] HS 20.3.2016. Katja Kuokkanen, “Suomi24:n konkarimoderoija: Pahimmat solvaukset lentävät pienillä paikkakunnilla, grafiikka näyttää asiattomimmat keskustelut” http://www.hs.fi/sunnuntai/a1458273266859?jako=c54ee8014539049f7cb4f9f04a96145c&ref=tw-share

[2] Yle Areena 30.3.2016. Miia Krause: Miian kanssa. ”Keskustelupalstoilla kuohuu, vihapuhe voimistuu ja mielipiteet leiskuvat. Mistä näitä Ajatusten Tonavia oikein löytyy ja onko keskustelu oikeasti koventunut? Vieraina Aller Median moderointiasiantuntija Pirjo Väyrynen sekä tutkija Minna Ruckenstein Helsingin Yliopistosta.” http://areena.yle.fi/1-3351356

[3] ”Facebook-censorship”, Huffington Post. http://www.huffingtonpost.com/news/facebook-censorship/