Kuva: Julien Mauve

Teksti: Laura Savolainen

Tutkin tunnekeskustelun muotoja Suomi24:n BED -vertaistukipalstalla selvittääkseni, mitkä tunteen jakamiseen liittyvät dynamiikat ja käytännöt ovat luonteenomaisia nimenomaan internetin anonyymille vertaistuelle. BED eli Binge Eating Disorder on ahmintahäiriö, jossa yksilö kuluttaa suuria määriä ruokaa hallitsemattomasti ja lyhyessä ajassa. Se on yleisin syömishäiriö Suomessa (SYLI Ry).

BED-aineisto osoittaa, että vaikka anonyymilla vertaistukipalstalla kynnys paljastaa rankkoja ja arkaluontoisia tunnekokemuksia madaltuu, on emotionaalisen tuen saaminen epävarmaa ja jopa sattumanvaraista. Kommentoijat vaihtuvat nopealla tahdilla, syventyen vain ohi mennen toistensa tilanteisiin. Neuvonantoa yleisempää on vastavuoroinen jakaminen: vertaiskokemusten lukeminen toimii ikään kuin ärsykkeenä oman tunnekokemuksen tunnustamiselle. Tunteiden jakamiseen keskittyvän tutkimuksen mukaan tunteenpurkaus ilman myötätuntoista palautetta ei kuitenkaan tehokkaasti edesauta negatiivisen kokemuksen käsittelyä.

Sosiaalisen median tunneaaltojen on tyypillisesti ajateltu saavan alkunsa tunteen tarttuessa alitajuisesti käyttäjältä toiselle. Kuten huomio vastavuoroisesta jakamisesta osoittaa, tämä epidemiologinen metafora ei sovi kuvaamaan vertaistukikeskustelua: BED-foorumilla tunne ei tartu, vaan pikemminkin toistuu. Keskustelun monotonisuudella on täten kaksi ulottuvuutta: kommentoijien välille ei muodostu todellista dialogia, ja kommentoinnin tunneintensiteetti pysyy useimmiten kutakuinkin vakiona voimistumisen tai laantumisen sijaan.

Käyttäjät hakeutuvat vertaistukipalstalle negatiivisten tunteiden vallassa, ja poistuvat vähin äänin ne ilmaistuaan. Sosiaalinen järjestys ei nouse kestävistä siteistä käyttäjien välillä, vaan ennen kaikkea heidän tunnetilojensa tilapäisistä vastaavuuksista. Keskustelua leimaavan yksin yhdessä- tunnelman taustalta löytyy kuitenkin vahva vaade jaetusta kokemusmaailmasta. Johtopäätökseni on, että palstan vierailijat käyttävät kommunikaatioteknologian kannattelemaa sosiaalisuutta nimenomaan välineellisesti. Vertaistukikeskustelun tarkoitus on tarjota hetkellinen helpotus – ottaa samanaikaisesti vastaan negatiivinen tunne ja osoittaa käyttäjälle, ettei hän ole ainoa, joka kärsii.

Sherry Turkle on sanonut, että ihmiset odottavat yhä enemmän teknologioilta, yhä vähemmän toisiltaan. Tutkimani aineisto osoittaa tämän odotuksen paradoksaalisuuden suhteessa sosiaalisiin medioihin, joiden käyttöarvo määrittyy pitkälti niiden tuottaman ja välittämän vuorovaikutuksen laadun perusteella. Pelkkä kommunikointikapasiteetti itsessään ei riitä täyttämään sosiaalisia ja emotionaalisia tarpeitamme. Jos alustalle ei muodostu yhteisöllistä ja rakentavaa dialogia tukevaa käyttäjäkulttuuria, yksittäisten käyttäjien yritykset säädellä tunteitaan jäävät suuremmalla todennäköisyydellä irrallisiksi avunhuudoiksi.

Esittämiäni huomioita vertaistukikeskustelun välineellisyydestä ei voi yleistää koskemaan kaikkia vertaistukipalstoja: teknologisesti välittyneen vuorovaikutuksen erityispiirteisiin vaikuttavat tärkeiltä osin tutkittavan käyttöliittymän toiminnot ja sen mahdollistamat käyttötavat. Esimerkiksi rekisteröitymistä edellyttävällä vertaistukipalstalla tunnekeskustelu saattaisi saada yhteisöllisempiä muotoja. Erilaiset kommunikointitavat eivät siis ainoastaan välitä vuorovaikutusta vaan myös muovaavat – usein huomaamattamme – vuorovaikutuksellisia lähtökohtiamme ja odotuksiamme.

Lähteet:

• Rimé, B. 2009. Emotion Elicits the Social Sharing of Emotion: Theory and Empirical Review. Emotion Review, 1(1), 60-85.
• Syömishäiriöliitto (SYLI Ry). 2017. http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot8.html
• Turkle, S. (2011). Alone together: Why we expect more from technology and less from each other. New York: Basic Books.