Hyvinvointi(valtio) ja nuoret

Suomesta puhutaan usein ylpeään sävyyn hyvinvointivaltiona. Samaan aikaan Suomessa on alettu harjoittamaan politiikkaa, joka hitaasti ja näennäisen huomaamattomasti purkaa hyvinvointivaltion perusteita. Tämä näkyy esimerkiksi tuloerojen kasvuna, sekä siitä seurauksena muuna eriarvoistumisena.  Vastuuta hyvinvoinnista siirretään hitaasti kohti perhettä ja yksilöä. Näin hyvinvointi terminä saa individualistisen kaiun, jonka mukaan hyvinvointi ja pahoinvointi on yksilön vastuu, velvollisuus ja toisaalta myös oma vika.

 

Hyvinvointi on läsnä monessa diskurssissa ja sen parantaminen esitetään usein ratkaisuna monenlaisiin ongelmiin. Yhteiskunnassa onkin syntynyt hyvin vahva kiinnostus siihen, mitä hyvinvointi on, miltä se näyttää ja miten sitä voisi parantaa. Hyvinvointi edellyttää hyvin monenlaista osaamista, terveyttä ja mielen tasapainoa. Myös kauneusihanteet ovat omaksuneet hyvinvointiin liittyviä aspekteja. Nämä muodostuvat käsitykset vaikuttavat käsitykseen siitä, minkälainen sosiaalinen toiminta nähdään oikeana ja minkälaisen kehyksen läpi näemme myös tulevaisuuden toivon ja sen rakentajat: nuoret.

 

Nuoriin kohdistetaan paljon odotuksia ja heidät nähdään yhtäältä tulevaisuuden riskinä kuin mahdollisuutenakin. Nuoriin kohdistuvaa politiikkaa pidetäänkin juuri tästä syystä tärkeänä ja puhe nuorista sekä heidän hyvinvoinnistaan saa herkästi kiireellisen kaiun. Nuorista puhutaan muun muassa myös usein sairaina, jolloin heidän hyvinvointinsa parantaminen nähdään hyvin tärkeänä.

 

Pro Gradussani tutkin hyvinvoinnin käsitteen muodostumista kansainvälisissä ja kansallisissa nuoria koskevissa poliittisissa dokumenteissa ja miten sillä pyritään ohjaamaan nuoria käyttäytymään halutulla tavalla. Kun kiinnostutaan laajasti siitä mitä hyvinvointi on, on aiheellista kysyä myös mitä se tekee.

// Pinja Fernström

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *