Koneen säätiön rahoittamassa “Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016.”-projektissa tehtiin kesällä kyselytutkimus historiantutkijoille digitaalisuudesta historiantutkimuksessa. Raportin tiivistelmä löytyy digihistfinland’in blogista ja koko raportti löytyy myös edellisestä linkistä.
Lähde: Tapio, 07.11.1877, nro 87, s. 4 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/441272/articles/1882704?page=4 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
Digitaalisia tutkimusaineistoja
Yksi raportissa nostetuista asioista oli tutkimusdatan sijaintipaikka, tehtyjä tai muokattuja aineistoja on palautettu takaisin oikeuden omistajille, mutta tietoisuus näistä (mitä ja missä) voisi vaatia hieman työtä. Tietoaineiston tallentaminen alkuperäiseen paikkaansa onkin hyvä asia, sillä tällöin ns. “lähdeorganisaatio” voi hyödyntää dataa itsekin ja auttaa myöhempääkin tutkimusta antaen joka alkuperäisen aineiston tai muokatun aineiston seuraaville tutkijaryhmille — lähtien tutkimuksen toivomuksista, halutaanko toisintaa aiempaa eri tulokulmalla vai jatkaa edellisen tuloksista eteenpäin.
Vastaajiin näytti sattuneen myös (ainakin) yksi digitaalisia ja digitoituja sanomalehtiä käyttänyt joka oli vastannut
— mahdolisuus on n. 1910 vuoteen saakka, mutta toivoisin sen muuttuvan niin, että vapaasti käytössä olisi digitoidut lehdet jotka ovat vähintäin 50 vuotta vanhoja.
Viime aikoina nykyään voimassa olevasta rajavuodesta onkin tullut paljon palautetta, mutta lisääkin voi toki laittaa http://digi.kansalliskirjasto.fi -palvelun palautteisiin, niin laitamme Digitalia-projektissakin asiaa seteenpäin ainakin ko. palvelun osalta. Vapaakappalekirjastoissa voi kuitenkin jo nyt käydä lukemassa sekä digitoituja ja haravoituja aineistoja, joita löytyy aineistolajista toiseen.
Lisäksi monipuolinen saatavuus nostettiin esille, yksittäiset koneet joissa tutkimusaineisto löytyy voi tuntua liian rajatulta, mutta tämän pulman toivottavasti aika korjaa, jos voitaisiin järjestää vaikka tunnistautumisen ja sopimusten kautta oikeuksia tutkijoille jopa tekijänoikeuksien alaiseen aineistoon. Tehokas tutkimuskäyttö Suomessa tai maailmalla kehitetyillä työkaluilla ja menetelmillä voi kuitenkin vaatia että aineistoja on käsiteltävä useammallakin koneella, aineistojahan kuitenkin käsittelisi vain työkalu, skripti tai algoritmi ja vain osin ihmissilmä. Luulisi kuitenkin, että oikeudenomistajia, alkuperäisiä tekijöitäkin kiinnostaisi mitä tutkijat saisivat aineistoista irti, osana suurempaa aineistokokonaisuutta tai tutkimuskysymystä.
Kiintoisa kysymys on, että mihin aineistoon viitataan riippumatta siitä onko tutkimuksessa käytetty elektronista vai analogista aineistoa? Petri Paju (2016, 5) oli raportissaan viitannut yhdessä alaviitteessä HAIK:n kätevästi kahdella tavalla : “Rasila, Viljo: ”Tietokone historiantutkimuksessa”. Historiallinen aikakauskirja 65, 2/1967, 140–146, tai Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot: http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/499240?page=20 “. Riippuen tilanteesta ja mitkä käyttöoikeudet on kenelläkin voimassa, eri lukijoille eri muodot voivat olla saatavampia helpommin. Esim. Historiallinen aikakauskirja eli HAIK on avattu Peri+-sopimuksen nojalla useimpiin yliopistoihin, digi.kansalliskirjasto.fi – palvelun kautta, mutta toisaalta muualla ko. linkki vie vain virheeseen eikä teksti avaudu.
Viestintää ja verkostoja
Historiantutkijat halusivat yhteyksiä tietojenkäsittelijöihin ja olettaisin, että toive on myös toisinpäin, ymmärrystä tarviaan molemmin puolin, mutta kiinnostavat pulmat innostaa tutkimuksessa mainittuja “digi-ihmisiä”, joten ongelmia kannattaisi laittaa koukkuun , jolloin tietojenkäsittelijät voisivat niihin tarttuakin. Esimerkiksi paikallisen Hacklabin kanssa voi luoda yhteistyötä tai vaikka OKF:n, jolloin voisi toivoa, että joku tietää jonkun, joka voi auttaa pulmassa alkuun. Lisäksi nykyään jos ohjelmakoodi on avattu esimerkiksi Githubissa, niin sopivasti lähestymällä olisi mahdollista tutustua ja luoda yhteistyötä tietyn työkalun tekijöiden kanssa.