“Rajoittaako lainsäädäntö humanistista tutkimusta?” oli Tietoarkiston, Kielipankin ja Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen yhdessä järjestämä seminaari syyskuun puolivälissä.
Oli kiintoisaa taas kuulla mm. Kielipankin toiminnoista ja millaisilla käyttöoikeuksilla eri aineistoja saa, perusmallina oli kolmikanta
- PUB: julkinen käyttö (avoimet lisenssit)
- ACA: tutkimus- ja opetuskäyttö (kirjautuminen korkeakoulun tunnuksilla)
- RES: rajoitettu käyttö (henkilökohtainen käyttöoikeus)
joiden lisäksi on vielä lisätarkenteita. Kulttuuriperintöaineistojen osalta Europeana on juuri uusinut oikeuksien merkitsemiskäytäntöjä, ja siellä lähdetään tekijänoikeudellisesta näkökulmasta, pääjakona on ns. “in copyright, no copyright ja other” luokat, joista on sitten luotu 12 eri tasoa. Saa nähdä tuleeko tarvetta myös samanlaiselle lisenssinvalitsemelle, minkä mm. Creative Commons-organisaatio on luonut jo suhteellisen tutuille lisensseilleen.
Lähde: Käsikirja sähkövalaistus- ja voimalaitoksia varten, 01.01.1922, s. 26 http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/339480/articles/1889777?page=26 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
EU:n tietosuoja-asetus ja tieteellinen tutkimus
Anna Hänninen , Tietosuojavaltuutetun toimistosta kertoi tietosuoja-asetuksessa tulevia muutoksia ja kuinka Suomessa uusiin säännöksiin ollaan valmistautumassa.
“Luonnollisten henkilöiden suojelu on henkilötietojen käsittelyn yhteydessä perusoikeus”.
Tähän liittyen rekisterinpitäjille tuleekin tietosuojan osoittamisvelvollisuus siitä, että niissä toimitaan määrättyjen ehtojen suhteen. Kuten professori Voutilainen kertoikin jo Digitalian kesäkoulussa, näytetyssä kalvossa henkilötietolaista ja tietosuoja-asetuksessa näyttää olevan monta toisiinsa vaikuttavaa artiklaa ja nykyistä lakia, joiden pohtimisessa ministeriöiden yhteinen työryhmä on alkanut puurtamaan. Positiivista oli, että pyritään myös aktiivisesti välttämään vähäriskisiä toimien ylisääntelyä, jolloin “varmuuden varalta” ei tarvitse tehdä suojatoimenpiteissä mahdollisesti kalliitakin muutostöitä. Osoitusvelvollisuus kuitenkin toimii jo omanlaisenaan ohjaamiskeinona tai itsetarkistuskeinona, joka toivottavasti auttaa.
Tutkimuskannalta jo tässä esityksessä mutta myös myöhemmissä nostettiin esille tutkijan vastuuta aineistojen käsittelyssä. Suostumus, anonymisointi ja pseudonymisointi on keinoja käsitellä aineistoja tutkimuskäyttöön, mutta kuten Aviisi projektin kansalaisopiston kurssilla kuulimme, joskus käyttötarkoitus onkin taiteellinen, jolloin käyttölupia on pohdittava toisin. Tietosuoja-asetuksen 89 artiklassa, kuten rekisterinpitäjän tapauksessa, edellytetään oiekasuhtaista käsittelyä. Kuten päivän aikana kommentoitiinkin, kyse on myös huolellisuudesta – data-aineiston sisältö tulsi ymmärtää ja käsitellä sitä koko tutkimusprosessin ajan sen vaatimalla tavalla.
Marjut Salokannel, joka teki myös analyysiä tietosuoja-asetuksesta Kansalliskirjaston Aviisi-projektiin, kertoi sosiaalisen median aineistojen käytöstä tutkimuksesta. Esimerkiksi kiintoisat ovat erilaisten some-palvelujen käyttöehdot – yhdysvaltalaisen käytännön mukaan tutkimuskäyttö voi onnistua, muta välttämättä ei suomalaisen.
Tekijänoikeuslaissa ei ole tutkimusta oikeuttavaa poikkeussäännöstöä => tutkimuskäyttöön edellytetään oikeudenhaltijan lupaa
Niinpä esim. Suomi24-aineiston osalta Kielipankki on luonut sopimuksen Aller Median kanssa aineistojen tutkimuskäytöstä ja tämän vuoksi aineistoja pääseekin katsomaan pyytämällä luvan. Marjut ja myöhemmätkin puhujat nostivat esille tutkimussuunnitelman eettisen arvioinnin, sekä juridiselta kannalta että muutoin. Tutkimussuunnitelmat ja datan käyttö- ja arkistointisuunnitelmat alkavat olla kuitenkin vaadittuja tutkimusten rahoittajilta, joten sekin motivoi siinä, että aineistojen käyttöä pohditaan jo etukäteen, jolloin tarvittavat toimet voidaan hoitaa ennakoiden. Tietoarkiston blogissa käsiteltiin myös some-aineistojen tutkimuskäyttöä.
Tapauskohtaista, tapauskohtaista…
Päivän aikana tuli kuitenkin ilmi se, että eri tilanteet vaikuttavat saatavilla olevien ratkaisujen määrään. Riippuen siitä missä roolissa tutkija toimii, kuka on rekisterinpitäjä ja mistä aineistosta on kyse, on erilaisia käyttömahdollisuuksia. Esimerkiksi Kansalliskirjastosta kommentoitiin, että esim. viimekertaisten eduskuntavaalien aineistoa on haravoitu verkosta eri palveluista ja käytettävissä se on vapaakappalekirjastojen työasemilla — aktiivisesti kuitenkin pohditaan kuinka se saataisiin vielä paremmin tutkijoiden käytettäväksi. Yksi tutkijoista sanoikin, että aineistoja kyllä kaivattaisiin, sillä tällä hetkellä toimitaan esimerkiksi suoraan some-palveluiden rajapintojen kautta, joita käyttöön jokainen tutkimusryhmän tarvitsee pohtia omat ratkaisumallinsa ja ylipätään voiko ja miten aineistoja käyttää.