Vieraiden ihmisten lähestyminen, pysäyttely ja heidän moraalinsa tasoa luotaavien kysymysten esittäminen ei tuntunut ihanteelliselta illanviettotavalta. Sen vuoksi valitsimmekin vähemmän kiusallisen vaihtoehdon: vietimme maanantai-iltamme pysäyttelemällä tuntemattomia ja kyselemällä heiltä vain ihan viattomia kysymyksiä matkustamisesta.
Kysymys oli tietysti projektikurssin seitsemännestä tapaamiskerrasta. Sen aikana satunnaisilta henkilöiltä kyseltiin seikkoja, jotka valottavat projektissa käsiteltävää haastetta tavallisen ihmisen näkökulmasta. Meidän ryhmämme haasteeksi on kurssin kuluessa tarkentunut “Kuinka ihmiset saataisiin valitsemaan muita matkustustapoja lentämisen sijaan”. Kysyimme haastateltavilta, tekevätkö he lomamatkoja, minkä kulkupelin he valitsivat viime matkallaan ja millä perusteella, sekä harkitsivatko he muita vaihtoehtoja. Lopetimme lyhyet haastattelut tyylikkäästi terveelliseen annokseen syyllistämistä: viimeiseksi tiedustelimme, vaikuttavatko matkustusmuotojen ympäristövaikutukset vastaajien tekemiin valintoihin.
Pienen otoksemme keräsimme Viikin kaupunginkirjastosta ja sen aulasta. Lisäksi kysymysten kehittelyyn liittyvässä haastattelukokeilussa koekaniineiksi joutuneet perheenjäsenet, ystävät ja lähimmät työkaverit toivat oman lisänsä tiedonkeruuseemme. Tulokset eivät olleet aivan odottamattomia. Hinta ja kätevyys olivat tärkeimmät matkustusmuodon valintakriteerit. Nopeus oli tärkeää yhdelle vastaajalle, ja yksi vastaaja nosti matkustusmukavuuden ensimmäiselle sijalle.
Haastattelujen saaminen kirjaston asiakkailta oli verrattain helppoa. Osa kieltäytyi kohteliaasti kiireeseen vedoten, mutta monelle kirjastovierailu oli rauhallinen hetki, jonka aikana ehti myös jutella haastattelijoiden kanssa. Haastattelujen alku sujui mukavasti helppojen kysymysten parissa, mutta viimeinen kysymys sai haastateltavat selvästi kireämmiksi. Kaikki myönsivät ajattelevansa esimerkiksi lentämisen haitallisia vaikutuksia, mutta vain yksi henkilö sanoi ympäristönäkökulman vaikuttavan kulkuvalintoihinsa.
Ryhmämme tunnisti tehtävän vaikeimmaksi osaksi hyvien haastattelukysymysten kehittelyn. Vaati monta muotoilukertaa, että kysymyksistä tuli selkeitä haastateltaville ja sellaisia, että me saimme niistä mahdollisimman paljon hyödyllistä tietoa. Kysymyksiä olisi voinut kehittää vieläkin paremmiksi, mutta ne vastasivat tarkoitustaan. Loppujen lopuksi maanantai-illan olisi voinut viettää huonommallakin tavalla: haasteemme ratkaisun muotoutuminen on taas pienen askeleen lähempänä.
Ryhmä Lento-oravat