Moikka! Me olemme kymmenen luokanopettajaopiskelijaa, jotka ovat juuri aloittaneet opintonsa Helsingin yliopistossa. Tässä blogikirjoituksessa jaamme ajatuksiamme kasvatustieteestä ja sen tutkimisesta osana ‘Kohti tutkivaa työtapaa’- kurssia. Lisäksi jaamme ajatuksia yliopisto-opiskelusta ja siihen liittyvistä odotuksistamme.
Kasvatustiede herättää laajalti ajatuksia ryhmässämme. Koemme kasvatustieteet merkitykselliseksi tieteenalaksi, jossa vaikutukset näkyvät ja heijastuvat seuraaviin sukupolviin sekä yhteiskuntaan. Kasvatustiede on yhteiskunnallinen tieteenala, joka ei keskity pelkästään kasvattamiseen ja opettamiseen vaan yhteiskunnan rakentamiseen sekä parantamiseen. Opettajan vaikutus on merkityksellisempi kuin moni saattaa ajatella, sillä opetettavat lapset tulevat mahdollisesti päättämään yhteiskunnan asioista parinkymmenen vuoden päästä. Opettaja on parhaassa tapauksessa esikuva ja roolimalli lapsille. Kasvatus lähtee jo varhaiskasvatuksesta, jossa kasvun tutkiminen ja kasvattajana oleminen ovat keskeisessä roolissa. Koemme koulujärjestelmän aseman tärkeäksi yhteiskunnassa – olemmehan mekin viettäneet 12 vuotta opiskellen.
Pohdimme ryhmänä hyvän kasvatustieteellisen tutkimuksen piirteitä, jotka vaikuttavat paljon tutkimuksen laatuun. Etenkin avoimuus, joustavuus ja dynaamisuus ovat ratkaisevassa roolissa kasvatustieteellisissä tutkimuksissa. Myös eettisyys sekä kriittinen ajattelutapa ovat tärkeässä roolissa tutkimuksen kannalta, ne tuntuvat kuitenkin olevan nykymaailmassa jatkuvasti pinnalla. On tärkeää, että tutkittava asia tai ilmiö on ajankohtainen ja että herättää paljon keskustelua. Kun tutkimus tähtää hyötytarkoitukseen, asioita voidaan ymmärtää paremmin ja niihin voidaan vaikuttaa. Kyse ei ole siis pelkästään uteliaisuudesta vaan maailman parantamisesta. Erilaisten tutkimusten tulokset voivat antaa paljonkin suuntaa muuttuvalle maailmalle siitä, mitkä toimintatavat ovat hyödyllisiä ja mikä parhaiten tukee oppimista.
Kasvatustieteellisen tutkimuksen merkitys on suuri, sillä sen avulla aikaisempia epäkohtia voidaan kehittää ja opettajat saavat entistä enemmän perusteita toiminnalleen erilaisten lasten ohjaajana. Vanhempien ja opettajien näkökulmat laajenevat, kun he saavat tutkimusten pohjalta lisää tietoa siitä, mikä on todettu parhaimmaksi tavaksi toimia. Luokkahuoneessa on tärkeää huomioida oppilaiden erilaisuus, jotta kaikki saavat parhaat mahdolliset eväät elämään. Uusien kasvastustieteellisien tutkimuksien luominen auttaa tässä asiassa. Uudet tutkimukset myös laajentavat tieteenalaa ennestään sekä luovat uusia yhteyksiä muihin tieteenaloihin.
Itse kasvatustieteellisen tutkimuksen lisäksi keskustelimme myös siitä, miten monipuolista ja mukaansatempaavaa sitä tutkivan henkilön työ on. Se on varmasti myös koukuttavaa työtä kun saa tutkittavasta asiasta selville uusia mielenkiintoisia asioita ja puolia. Olennaista kasvatustieteen tutkijan työssä mielestämme on sen ihmisläheisyys, sillä ihminen on yksi tieteenalan keskeisimmistä tutkimuskohteista. Uskomme tutkijan työn olevan varmasti myös haastavaa, kun pitää huomioida muuttuva ympäristö ja olosuhteet. Tutkijan ajattelu ei voi olla mustavalkoista vaan täytyy ottaa huomioon mahdollisia ‘piileviä tekijöitä’. Täytyy myös jättää tilaa tulevalle tutkimukselle.
Miten yliopisto-opinnot sitten eroavat aiemmista opinnoistamme? Peruskoulussa ja lukiossa opetus ja oppiminen tapahtui hyvin ohjatusti, eikä tilaa esimerkiksi omille työskentelytavoille ollut hirveästi. Yliopistossa odotamme tämän asian kääntyvän päälaelleen – käsityksemme mukaan opiskelu tulee olemaan erittäin opiskelijalähtöistä. Opiskelijalla on suuri määrä vastuuta, eikä kukaan ole vahtimassa oppimista ja kehitystä samalla tavalla kuin aiemmin. Joillekin tämä voi olla vaikea ja iso askel, koska tällaiseen ei ole totuttu. Me kuitenkin odotamme innolla uusia käytäntöjä, sillä ne tuovat vastuun mukana myös paljon vapautta toimia kenties luovemmin ja kehittävämmin. Myös useampien ihmisten kanssa työskenteleminen avaa uusia näkökulmia ja tukee sosiaalisia taitoja ehkä paremmin kuin mitä esimerkiksi peruskoulussa saman luokan kanssa toimiminen päivittäin.
Nykyään myös peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa yleistyy entistä enemmän opiskelijalähtöiset työskentelytavat ja sen huomaa esimerkiksi siitä, että opettamisesta saatetaan puhua välillä myös ohjaamisena. Meidän ryhmän jäsenten aiemmat opinnot eivät ole antaneet yhtä suurta vapautta toimia näin kuin tässä ryhmätyössä – yhtenä kokonaisena ryhmänä, jossa jokainen kuitenkin pääsee ilmaisemaan ja toteuttamaan omia ajatuksiaan. Aikaisemmat opiskelijalähtöiset menetelmämme ovat sisältäneet lähinnä tiedonhakua netistä ja tiedon omaksumista sellaisena kuin se annetaan, jolloin kriittinen lähestymistapa puuttui lähes kokonaan. Myönnettäköön, kyllähän me kaikki olemme tulleet tutuksi “kopioi ja liitä” -menetelmän kanssa. Kuitenkin nyt voimme vapaasti irroittautua tästä kuplasta ja nähdä maailmaa avarammin.
Tässä ryhmätyössä meidät yllätti se, että ohjeistus oli paljon abstraktimpaa kuin mihin olimme aiemmin saattaneet tottua. Nyt korostuu keskustelu eri toimintatavoista ja juuri meidän ryhmälle sopivista työskentelymenetelmistä. Uskomme tämän tavan olevan soveltavampi, tutkivampi ja otteen työhön olevan pohtivampi. Omia ajatuksia sekä pääsee että joutuu hyödyntämään enemmän työn edistämiseksi.
Odotamme innolla mitä tämä tutkimukseen tutustuva kurssi tuo tullessaan. Kasvatustiede ja kasvatustieteellinen tutkimus on varmasti sellaista, mitä opiskellessa kasvaa yksilönä ja tutkivana toimijana – onhan se jännittävää!
Tutkivin terveisin,
Nette, Laura, Petra, Essi, Elina, Jasmin, Vilma, Maini, Jade ja Senja