Kohti tutkivaa työtapaa on kurssina ollut nimensä veroinen – tutkiskeltu on sitä, miten tutkimusta tehdään, miten ryhmässä toimitaan ja mitä vahvuuksia jokaisella ryhmän jäsenellä on.

Ensimmäisessä blogitekstissämme liitimme kasvattajuuden ja tutkimuksen tekemisen työkalupakkiin, johon kertyy työkaluja niin käytännön kokemuksen, kuin teoriankin pohjalta. Pohdimme sitä, antaako koulutus meille valmiita työkaluja opettajuuteen, vai lähdemmekö kohti työelämää väljien ja tulkinnanvaraisten ohjeiden kanssa – kertooko joku, mitä työkalua käytetään mihinkin, vai jääkö sen selvittäminen oman luovuuden varaan. Tämän kurssin aineistoksi meille valikoitunut tutkimusartikkeli käsitteli ammatillisen koulutuksen maailmaa ja sen muutoksia. Pohdimme, millaisia työkaluja ammatillisen oppilaitoksen opettaja tarvitsee, mitkä ovat välineet erilaisten oppijoiden tukemiseen? Kun ammatillisen koulutuksen rakenteet merkittävästi muuttuvat, mitä se vaatii opettajilta? Millainen työkalupakki opettajalla tulee olla, jotta hän pystyy kehittämään opetusta uusien vaatimusten mukaiseksi?

Tämä kurssi on vienyt meitä vähintäänkin askeleen eteenpäin ammatillisessa kehityksessämme. Kurssin alussa pohdimme monia erilaisia näkökulmia liittyen kasvatustieteelliseen tutkimukseen ja kurssin sisältöön ylipäätänsä. Meitä pohditutti muun muassa se, kuinka tutkijan tekemät erilaiset valinnat tutkimusta tehdessä vaikuttavat tutkimukseen ja sen tuloksiin. Mietimme myös eettisiä näkökulmia. Entä tutkijan oma positio? Millä tavoin se vaikuttaa tutkimuksen tekemisessä, ja kuinka se tulisi huomioida?

Toisenlaisesta positiosta näkökulma voi vaihtua merkittävästi.

Tutkijatentin antimia

Ensimmäisiä pohdintoja käydessämme emme olleet vielä saaneet Niemen ja Jahnukaisen (2018, 2019) tutkimusartikkeleita luettavaksemme. Näin jälkikäteen huomaamme, että alussa heränneet pohdinnat kantautuivat mukanamme ihan loppuun saakka, mutta kurssin loppua kohden ne saivat yhä konkreettisempia muotoja ja yhteyksiä käytäntöön. Tutkijatentti oli hieno mahdollisuus käydä kysymyksiämme läpi Niemen kanssa. Keskityimme tutkijatentissä Niemen ja Jahnukaisen tuoreempaan artikkeliin vuodelta 2019.

Olimme monien eri valintojen äärellä tehdessämme tutkijatentin suunnitelmaa. Rajasimme aiheita runsaasti pois, sillä tutkijatenttiin määritelty aika ei mahdollistanut keskustelua kaikista aiheista, jotka meitä olisi kiinnostanut. Artikkeliin tiiviisti perehtymisen jälkeen oli harmillista, että ilmoille jäi vielä monia mietityttäviä aiheita, joista olisi ollut mielenkiintoista keskustella Niemen kanssa. Kuten tutkijat menetelmävalintojen äärellä, mekin törmäsimme tähän tosiasiaan: jokainen tehty valinta rajaa jotain muuta pois. Joka tapauksessa pääsimme tutkijatentissä harjoittamaan akateemisen keskustelun taitoja ja saimme paljon uusia ajatuksia aiheista, joita ehdimme nostaa esiin.

Kuvahaun tulos haulle itsehallinta '

Näkökulma, josta olisimme mielellämme keskustelleet enemmän, olisi ollut oppilaitoksissa olevat pedagogiset käytänteet ja niiden kehittämistarpeet. Artikkeli tuo esiin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden asemaa ammatillisen koulutuksen uudistuksessa. Millainen vaikutus pedagogisilla käytänteillä on siihen, kuinka opetus ja opetuksen tavoitteet toteutuvat etenkin tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla? Niemen ja Jahnukaisen artikkelissa (2019) tärkeänä käsitteenä on itsehallinta (self-governing), jonka yhteyttä pedagogisiin käytänteisiin olemme pohtineet ryhmässämme paljon. Artikkelin pohjalta heräsi kysymys, että millaisia itsehallintaa tukevia opetusmenetelmiä koulussa tarvitaan, kun itsehallinta ei ole aina ollut yhtä vahvana vaatimuksena oppilaiden osaamisessa? Onko ammatillisten oppilaitosten opettajilla omassa työkalupakissaan tähän sopivia työkaluja? Millaisia resursseja uudistuneessa ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan? Opettajat ovat kritisoineet resurssien puutetta (Opettaja-lehti, 2019). Myös Niemi peräänkuulutti tutkijatentissä lisää käsipareja ammatillisiin oppilaitoksiin.

Niemen käyttämä itsehallinnan käsite osoittautui käsitteeksi, josta tuli todellisuutta jokaisen ryhmäläisemme kohdalla. Samaan aikaan, kun nimikkotutkimuksemme käsitteli nuorten itsehallinnan vaatimuksia ja edellytyksiä, olimme näiden kysymysten äärellä myös itse. Kuinka teemme työnjaot, suunnittelemme aikataulut ja etenemme opinnoissa? Mihin tähtäämme, mitä jo osaamme, miten ryhmän vastuut jakautuvat ja niin edelleen? Tutkimusartikkeli, johon perehdyimme ei siis ollutkaan mikään kaukainen rinnakkaistodellisuus, vaan hyvin arkiseen elämäämme liitettävissä.

Virtual Reality Vr GIF by Warner Archive

Kuinka monta vasaraa työkalupakkiin tarvitaan?

Tämän kurssin myötä olemme oppineet tutkimuksen tieteellisiä perustaitoja, joihin sisältyy kriittinen ajattelu, ymmärrys tutkimuksen metodologisista, eettisistä ja filosofisista pohdinnoista, sekä tutkimuksen luotettavuuteen liittyvät pohdinnat (Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne ja Paavilainen, 2013). Elämme muuttuvassa maailmassa, jossa myös kasvatustieteen ala on jatkuvassa muutoksessa. Tutkiva työtapa kuuluukin luontevana ja välttämättömänä osana tulevaan ammattiimme erityisopettajina. Sen lisäksi, että opettajan työn ja opetuksen kehittäminen vaatii kehittämismyönteistä asennetta, se vaatii myös taitoa hyödyntää olemassa olevaa tutkimustietoa kehittämisen pohjana. Siis vaikka emme tähtäisi tutkijan uraan, tulee meidän ymmärtää kasvatustieteellisen tiedon rakentumista, tutkimuksen peruskäsitteitä sekä tutkimusmenetelmiä. Näihin olemme tältä kurssilta saaneet hyvän pohjan kurssin tavoitteiden mukaisesti.

Kurssin alussa arvelimme opiskelijalähtöisen opetusmenetelmän olevan monipuolinen ja tuovan vapautta oppia omalla tavallamme. Haasteeksi muodostui ryhmäläistemme hyvin erilaiset lähtökohdat ja mielenkiinnonkohteet, joiden yhteensovittaminen vaati tekemistä, jotta kurssista muodostui mielekäs kokonaisuus. Olemme työstäneet tätä kurssin alusta asti. Piilotavoitteisiin määritellyt ryhmä- ja vuorovaikutustaidot nousivatkin lopulta yhtä tärkeiksi kuin tieteellisten perustaitojen oppiminen. Ryhmämme toimintaa voisi kuvata jatkuvana tasapainotteluna liiallisen rönsyilyn ja tarpeellisen, ajatteluamme kehittävän syvällisen keskustelun välillä. Aina emme ole olleet yksimielisiä siitä, mihin kannattaa tai on välttämätöntä keskittyä, tai siitä, mitä tehtävänannossa meiltä odotetaan. Yhdeksi merkittävimmistä kurssin antamista oppimiskokemuksista osoittautui kuitenkin hedelmälliset keskustelut tutkimuksen tekemisestä sekä sen aiheesta; laadullisesta tutkimuksesta, etnografiasta ja ammatillisesta koulutuksesta.

panda GIF

Olemme saaneet huomata, miten ihmeellisen erilaisiin asioihin kiinnitämme huomiota. Tämän myötä keskustelumme ovat saaneet aivan uudenlaisia käänteitä. Tuntuu, että joku ryhmästä kattaa aina toisten sokeat pisteet. Havainnointi ja siihen liittyvät tulkinnat ovat vahvasti läsnä myös Niemen artikkelissa, sillä hän on tehnyt oman tutkimuksensa etnografisen havainnointimenetelmän avulla. Etnografista tutkimusta tehdessä tutkijan omat tulkinnat ja havainnot tilanteessa vaikuttavat tutkimustuloksiin. Tästä syystä tutkijan rooli ja vallan merkitys tulee ottaa huomioon tutkimusta tehtäessä. (Hämeenaho ja Koskinen-Koivisto, 2014). Pohdintoihimme eri tutkimusmetodeista ja niiden vakuuttavuudesta saimme vastauksia tutkijatentissä: Niemen ja Jahnukaisen työn tulokset on huomioitu todennäköisesti ainakin lukiouudistuksen poliittisessa valmistelussa. Tärkeää onkin se, kenelle ja missä tilaisuuksissa tutkimustuloksista pääsee puhumaan, eikä se, mitä tutkimusmenetelmiä on käytetty.

Kurssin alussa vaikutti siltä, että pelkällä tyhjällä työkalupakilla tästä ei selvitä. Tuntui, että kurssilla tarvitsisi soveltaa tietoja ja taitoja – erilaisia työkaluja – mutta todellisuudessa ei välttämättä ollut millä soveltaa: aiempaa tietämystä tutkimuksesta tai sen tekemisestä ei monella meistä ollut lainkaan. Ryhmä kuitenkin kantoi jokaista ryhmäläistä, ja merkityksellistä oppimista tapahtui etenkin silloin, kun koko ryhmä tajusi yhdistää työkalupakkinsa yhdeksi yhteiseksi kokonaisuudeksi. Saimme siis työkalupakkiimme työkaluja, joiden olemassaolosta emme välttämättä edes tienneet, ja opimme samalla itsestämme uutta oppijoina. Tulimme siihen tulokseen, että ryhmätilanteissa jokaisella ei tarvitse olla omaa vasaraa. Tämä on hyvä ymmärtää jo nyt, sillä tulevaisuuden työelämässä jokaisen meistä tulee osata käyttää omaa työkalupakkiaan muiden kanssa yhteistyössä.

Kuvahaun tulos haulle hammer meme

Ryhmä 10: Emma Eerolainen, Marjaana Jäkkö, Anni-Maria Luoma, Juha Saarikoski, Katja Salo, Minna Savisalo

Lähteet:  

Hämeenaho, P., Koskinen-Koivisto, E. 2014. Etnografian ulottuvuudet ja mahdollisuudet. Teoksessa: Moniulotteinen etnografia: Ethnos Ry

Niemi, A-M., Jahnukainen M. 2018: Tuen tarve, työelämäpainotteisuus ja itsenäisyyden vaatimus ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 20 (1), s. 9-25.  

Niemi, A-M., Jahnukainen, M. 2019: Educating self-governing learners and employees: studying, learning and pedagogigal practices in the context of vocational education and its reform. Journal of Youth Studies, DOI: 10.1080/13676261.2019.1656329 

Opettaja-lehti, 2019. Amisreformi on vielä kaukana tavoitteistaan, paljastaa 1500 opettajan jättikysely. Julkaistu 5.4.2019. Luettavissa: https://www.opettaja.fi/tyossa/amisreformi-on-viela-kaukana-tavoitteistaan-paljastaa-1500-opettajan-jattikysely/

Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S., Paavilainen, E. 2013: Tutkimuksen voimasanat: Sanoma Pro Oy