Mitä vesiputous kuvaa?
Olen valinnut tämän blogin kuvituskuvaksi vesiputouksen. Virtaava vesi kuvaa ikääntyvien lesken kokemuksia kiintymyssuhteen ylläpitämisen tai muokkaamisen merkityksestä menetyksen jälkeen. Kiintymyssuhteella tarkoitan tässä tunnesidettä edesmenneeseen puolisoon, tämän siteen ylläpito saa eri ihmisillä erilaisia muotoja. Vesi virtaa putouksessa kuten ennenkin, mutta saattaa löytää uusia uomia, joita myöten ryöpsähtää alaspäin. Samalla tavalla haastattelemamme lesket kokivat, että yhteys puolisoon jatkuu kuoleman jälkeen, mutta vähän erilaisena kuin tämän eläessä.
Leskien kokemuksen pohjalta etsin vastausta kysymykseen: miten kiintymyssuhde puolisoon vaikutti leskien kokemukseen elämän merkityksellisyydestä? Tutkimuksessamme tuli ilmi kolme päätulosta: merkityksettömyyden kokemukset menetyksen jälkeen, vainajakokemukset ja muistorituaalit tapana etsiä elämän merkityksellisyyttä. Kerron seuraavassa lyhyesti näistä kaikista.
Kokemus merkityksettömyydestä
Puolison menetys on suuri muutos elämässä ja tästä johtuen kaikki haastattelemamme lesket kokivat elämässään merkityksettömyyden tunteita. Tuloksemme osoittavat, että ne lesket, joilla oli ollut haastava suhde puolisoonsa ennen kuolemaa kärsivät merkityksettömyyden kokemuksista myös puolison kuoleman jälkeen. Toinen ryhmä, jolle puolison menetys oli haasteellinen, olivat he, jotka eivät uskoneet elämään kuoleman jälkeen. Heillä ei ollut toivoa jälleennäkemisestä. Kolmas ryhmä, jolla oli haasteita suruprosessissa, olivat he, joiden suruun liittyi tavalla tai toisella kolmansia osapuolia esimerkiksi aikaisempia puolisoita tai puolison kuoleman jälkeen tavattuja uusia kumppaneita. Nämä erilaiset haasteet vaikeuttivat kiintymyssuhteen ylläpitämistä tai muokkaamista puolison kuoleman jälkeen.
Vainajakokemukset korostavat kiintymyssuhdetta
Toinen päätulos oli, että vainajakokemukset toimivat leskille kanavana etsiä elämän merkityksellisyyttä. Vainajakokemukset muodostuivat näyistä, unista ja puolison kuvalle puhumisesta. Osalle nämä vainajakokemukset olivat yliluonnollisia kokemuksia, osalle arjen kommunikointia edesmenneen puolison kanssa. Vainajakokemukset toivat menetyksen kokeneen puolison elämään merkityksen tunnetta ja auttoi pitämään yllä kiintymyssuhdetta edesmenneeseen. Vainajakokemukset olivat yksi tapa neuvotella kiintymyssuhteesta, joko pitää kiinni vanhasta suhteesta tai muokata sitä uudeksi menetyksen jälkeen.
Rituaalit apuna oman elämän merkityksen näkemisessä
Leskillä oli erilaisia tapoja muistella puolisoa hautajaisten jälkeen. Osalle heistä oli luontevaa muistella puolisoa perinteisten luterilaisten rituaalien kuten vaikkapa haudalla käynnin avulla. Suurin osa hyödynsi persoonallisia arjen rituaaleja, joiden avulla muistelivat puolisoa ja ylläpitivät tai muokkasivat kiintymyssuhdetta edesmenneeseen. Lesket kertoivat rituaaleistaan ja niiden merkityksestä innokkaasti. Rituaaleihin liittyi niin musiikin kuuntelua tai kuoleman vuosipäivän muistamista jollakin tietyllä tavalla. Rituaalit auttoivat leskiä näkemään oman jatkuvan elämänsä merkityksen surun ja merkityksettömyyden kokemusten keskellä.
Merkityksen etsintä osa suruprosessia
Tulokset osoittavat, että ikääntyvät lesket kohtaavat useita elämän merkityksettömyyden haasteita. Merkityksen etsinnässä auttoi kiintymyssuhteen ylläpitäminen edesmenneeseen tai sen muokkaaminen menetyksen jälkeiseen tilanteeseen sopivaksi. Tässä identiteettiprosessissa auttoi usko kuoleman jälkeiseen elämään, aiempi hyvä suhde puolisoiden välillä, positiivisina koetut vainajakokemukset ja muistelu erilaisten rituaalien avulla.
Kirjoitin leskien kokemusten pohjalta pidemmän tutkimusartikkelin Suvi-Maria Saarelaisen ja Jonna Ojalammin kanssa. Lue lisää tuloksistamme seuraavan linkin kautta löytyvästä englanninkielisestä artikkelista
http://link.springer.com/article/10.1007/s11089-021-00979-w
