Lesket muistelevat puolisoa ja etsivät yhteyttä edesmenneeseen

Mitä vesiputous kuvaa?

Olen valinnut tämän blogin kuvituskuvaksi vesiputouksen. Virtaava vesi kuvaa ikääntyvien lesken kokemuksia kiintymyssuhteen ylläpitämisen tai muokkaamisen merkityksestä menetyksen jälkeen. Kiintymyssuhteella tarkoitan tässä tunnesidettä edesmenneeseen puolisoon, tämän siteen ylläpito saa eri ihmisillä erilaisia muotoja.  Vesi virtaa putouksessa kuten ennenkin, mutta saattaa löytää uusia uomia, joita myöten ryöpsähtää alaspäin. Samalla tavalla haastattelemamme lesket kokivat, että yhteys puolisoon jatkuu kuoleman jälkeen, mutta vähän erilaisena kuin tämän eläessä.

Leskien kokemuksen pohjalta etsin vastausta kysymykseen: miten kiintymyssuhde puolisoon vaikutti leskien kokemukseen elämän merkityksellisyydestä? Tutkimuksessamme tuli ilmi kolme päätulosta: merkityksettömyyden kokemukset menetyksen jälkeen, vainajakokemukset ja muistorituaalit tapana etsiä elämän merkityksellisyyttä. Kerron seuraavassa lyhyesti näistä kaikista.

Kokemus merkityksettömyydestä

Puolison menetys on suuri muutos elämässä ja tästä johtuen kaikki haastattelemamme lesket kokivat elämässään merkityksettömyyden tunteita. Tuloksemme osoittavat, että ne lesket, joilla oli ollut haastava suhde puolisoonsa ennen kuolemaa kärsivät merkityksettömyyden kokemuksista myös puolison kuoleman jälkeen. Toinen ryhmä, jolle puolison menetys oli haasteellinen, olivat he, jotka eivät uskoneet elämään kuoleman jälkeen. Heillä ei ollut toivoa jälleennäkemisestä. Kolmas ryhmä, jolla oli haasteita suruprosessissa, olivat he, joiden suruun liittyi tavalla tai toisella kolmansia osapuolia esimerkiksi aikaisempia puolisoita tai puolison kuoleman jälkeen tavattuja uusia kumppaneita. Nämä erilaiset haasteet vaikeuttivat kiintymyssuhteen ylläpitämistä tai muokkaamista puolison kuoleman jälkeen.

Vainajakokemukset korostavat kiintymyssuhdetta

Toinen päätulos oli, että vainajakokemukset toimivat leskille kanavana etsiä elämän merkityksellisyyttä. Vainajakokemukset muodostuivat näyistä, unista ja puolison kuvalle puhumisesta. Osalle nämä vainajakokemukset olivat yliluonnollisia kokemuksia, osalle arjen kommunikointia edesmenneen puolison kanssa. Vainajakokemukset toivat menetyksen kokeneen puolison elämään merkityksen tunnetta ja auttoi pitämään yllä kiintymyssuhdetta edesmenneeseen. Vainajakokemukset olivat yksi tapa neuvotella kiintymyssuhteesta, joko pitää kiinni vanhasta suhteesta tai muokata sitä uudeksi menetyksen jälkeen.

Rituaalit apuna oman elämän merkityksen näkemisessä

Leskillä oli erilaisia tapoja muistella puolisoa hautajaisten jälkeen. Osalle heistä oli luontevaa muistella puolisoa perinteisten luterilaisten rituaalien kuten vaikkapa haudalla käynnin avulla. Suurin osa hyödynsi persoonallisia arjen rituaaleja, joiden avulla muistelivat puolisoa ja ylläpitivät tai muokkasivat kiintymyssuhdetta edesmenneeseen. Lesket kertoivat rituaaleistaan ja niiden merkityksestä innokkaasti. Rituaaleihin liittyi niin musiikin kuuntelua tai kuoleman vuosipäivän muistamista jollakin tietyllä tavalla. Rituaalit auttoivat leskiä näkemään oman jatkuvan elämänsä merkityksen surun ja merkityksettömyyden kokemusten keskellä.

Merkityksen etsintä osa suruprosessia

Tulokset osoittavat, että ikääntyvät lesket kohtaavat useita elämän merkityksettömyyden haasteita. Merkityksen etsinnässä auttoi kiintymyssuhteen ylläpitäminen edesmenneeseen tai sen muokkaaminen menetyksen jälkeiseen tilanteeseen sopivaksi. Tässä identiteettiprosessissa auttoi usko kuoleman jälkeiseen elämään, aiempi hyvä suhde puolisoiden välillä, positiivisina koetut vainajakokemukset ja muistelu erilaisten rituaalien avulla.

Kirjoitin leskien kokemusten pohjalta pidemmän tutkimusartikkelin Suvi-Maria Saarelaisen ja Jonna Ojalammin kanssa.  Lue lisää tuloksistamme seuraavan linkin kautta löytyvästä englanninkielisestä artikkelista

http://link.springer.com/article/10.1007/s11089-021-00979-w

 

Selkeät ja kattavat toiveet hautajaisjärjestelyistä vähentävät omaisten huolta

Kirjoittajat: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Suvi-Maria Saarelainen

Suomen hautaustoimilain mukaan vainajan katsomusta ja toivomuksia on kunnioitettava hautaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tuore tutkimuksemme selvitti palliatiivisen hoitopäätöksen saaneiden ihmisten hautajaisiin liittyvää tahtoa ja toiveita sekä läheisten ja omaisten näkemyksiä.

Artikkelin teoreettisena lähtökohtana on yksilön itsemääräämisoikeuden periaate. Tätä käsitettä lähestytään artikkelissa relationaalisen autonomian näkökulmasta. Perusajatuksena on, että autonomian ymmärretään olevan kiinteästi ihmissuhteisiin perustuva. Tämä on tärkeää yksilön itsemääräämisoikeuden näkökulmasta: luottamuksellisten suhteiden verkoston kautta yksilö voi saada tukea päätöksilleen. Ihmiset eivät siis ole yksittäisiä yksilöitä, vaan ihmisiä, joiden identiteetti osaltaan rakentuu dialogissa läheisiin ihmissuhteisiin. Kun ihmiset ikääntyvät, monilla on halu jakaa tulevaisuuden toiveensa perheenjäsentensä kanssa. Artikkelissa olemme osoittaneet, että mahdollisuus tällaiseen yhteiseen itsenäisyyteen vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta ikääntyessä.

Tutkimuksessa analysoitiin 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien palliatiiviseen hoitoon osallistuvien ihmisten tahtoa ja toiveita hautajaisista sekä heitä hoitavien läheisten ja surevien omaisten näkemyksiä. Tutkimushaastatteluihin osallistui 35 henkilöä ja tutkimuksen tulokset analysoitiin temaattisen sapluuna-analyysin avulla. Haastattelut osoittivat vainajan selkeiden ja kattavien hautajaisia koskevien toiveiden vähentävän omaisten huolenaiheita kuoleman läheisyydessä.

Tulokset osoittavat, että joissakin tapauksissa kuoleva oli suunnitellut hautajaisensa ja ilmaissut toiveensa kirjallisesti. Kuolevalle itselleen vaikutti olevan tärkeää, että hän sai sanoittaa omia toiveitaan hautajaisista. Osa oli valmistellut omaa kuolemaansa siten, että perheenjäsenten kanssa oli tehty suullisia sopimuksia niin elämän loppuvaiheen hoidosta kuin hautajaisjärjestelyistäkin. Kuoleman läheisyydessä palliatiivisessa hoidossa olevilla haastateltavilla oli vahva luottamus siihen, että perheenjäsenet hoitavat asiat sovitun mukaisesti.

Tapauksissa, joissa kuoleva ei ollut ilmaissut toiveitaan, läheiset pyrkivät noudattamaan vainajan oletettua tahtoa. Tällöin vainajan selkeä uskonnollinen vakaumus tai muu maailmankuva vaikutti hautajaisjärjestelyihin. Lisäksi kuolleen, hänen perheenjäsentensä ja muiden vainajan lähisukulaisten välisillä suhteilla oli tärkeä rooli järjestelyissä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että uusperhetilanteet vaikeuttivat toisinaan vainajan tahdon noudattamista, erityisesti jos läheisillä oli eriävät tulkinnat kuolleen toiveista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mitä selvemmin vainaja oli ilmaissut toiveensa hautausrituaalin, hautausmenetelmän ja hautapaikan suhteen, sitä helpompaa hautajaisten järjestäminen oli. Riittävän selkeät ja kattavat hautajaisia koskevat toiveet vähentävät omaisten huolenaiheita hautajaisten järjestämisessä.

 

Tutkimusartikkeli on luettavissa verkossa: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Suvi-Maria Saarelainen (2021). Funeral Wills and the Autonomy of a Dying Person: Experiences of Older People in Palliative Care and their Carers. International Journal of Law, Policy and the Family. Volume 35, Issue 1, 2021, ebab034, https://doi.org/10.1093/lawfam/ebab034.

https://academic.oup.com/lawfam/article/35/1/ebab034/6366971?searchresult=1