Kehollisuus ja Kokonaisvaltaisuus muistelun rituaaleissa

Olin keväällä kolme kuukautta vierailevana tutkijana Durhamin yliopistossa Pohjois-Englannissa ja tutustuin sinä aikana isäntäni Douglas Daviesin yhteisölliseen suruteoriaan. Kirjoitinkin tästä jo aikaisemmassa blogissa ja lupasin kertoa myöhemmin vähän lisää.

Daviesin mukaan muistelun rituaalit vaikuttavat yksilöön kokonaisvaltaisesti, huomioiden yksilön kehollisuuden. Siitä syystä rituaalit ovat Daviesin mukaan merkityksellisiä surun kokemuksessa. Erääksi tärkeäksi työkaluksi muistelussa Davies näkee elämäntarinan, jonka kautta sureva työstään menetyksen tarinaa. Davies korostaa muistelun rituaaleja ja identiteettiprosessia, jonka kautta sureva rakentaa uudelleen kiintymyssuhdetta kuolleeseen.

Davies korostaa, että hautajaisrituaalit ja muut kuoleman jälkeiset tapahtumat auttavat kanavoimaan tunteita ja ymmärtämään tunteiden ja muistamisen merkitystä. Näiden kuolemanjälkeisten rituaalien yhteyteen kuuluu se, että sureva kokee menetyksen, haikeuden, kaipauksen ja rakkauden tunteita suhteessa menetettyyn läheiseen.  Ne, joille uskonnollinen traditio on osa identiteettiä, näihin tunteisiin liittyy myös toivo elämästä kuoleman jälkeen.

Davies korostaa ihmissuhteiden jatkumista muistelun rituaalien kautta, jossa henkilö sekä rekonstruoi suhdetta menetettyyn läheiseen, että pohtii omaa identiteettiään surun kautta. Daviesin suruteoria korostaa, että sureva yksilö tarvitsee yhteisön tukea menetettyään läheisensä. Yksilön suruprosessiin ja suruprosessin eri vaiheisiin keskittyvä surututkimus ei huomioinut yksilön surun holistisuutta, sitä kuinka se vaikuttaa surevan elämän kaikkiin osa-alueisiin ja kuinka yksilöllinen kokemus suru on. Davies nostaa esiin ihmissuhteiden jatkumisen ja yhteydenpidon kuolleisiin liittyvät positiiviset kokemukset ja tunteet, mutta ei ihmissuhteiden muokkaamisen tai kiinnipitävästä ihmissuhteesta irti päästämisen tarvetta.

Omissa haastatteluissamme olemme nähneet, että osalle haastateltavista perinteiset hautausrituaalit ovat merkittäviä, kun taas toisten tarinoissa näkyy arkipäivän muistelun rituaalien merkitys. Olemme myös huomanneet, että kaikki muistot eivät ole positiivisia vaan myös kipeät muistot ovat osa läheisen menetyksen jälkeistä suruprosessia. Tämä näyttäisi vahvistan myös uusimman tutkimuksen mukaisen ajatuksen, että suru on aina yksilöllistä ja suruprosessia käydään yhdessä muiden kanssa.

Lähteet

Davies, Douglas J.

2011              Emotion, Identity and Religion. Oxford: Oxford University Press.

2017              Death, Ritual and Belief. The Rhetoric of Funerary Rites. 3rd edition. London: Bloomsbury.

Teknologian keinoilla uudenlaiseen ikäihmisten kohtaamiseen

Olemme kirjoittaneet blogissa laajasti kuolemaan ja ikääntymiseen liittyvästä tematiikasta. Tämän päivän kirjoituksessa kerron tutkijatiimimme toisesta osahankkeesta, joka kohdentuu erityisesti ikäihmisten kokemuksiin teknologista, tarkemmin sanottuna Palvelu TV:sta.

Teknologiset apuvälineet ovat monella tavalla arkipäiväistyneet ja  teknologiasta on (ainakin osittain) tullut osa ikäihmisten arkea. Jo vuonna 2001 eduskunnan selvityksessä teknologialle asetettiin viisi tavoitetta osana ikäihmisten hoitoa ja hoivaa. Toiveena oli, että (1) teknologia voisi osaltaan ehkäistä ikäihmisten ongelmia, (2) tukea yksilön olemassa olevia vahvuuksia, (3) kompensoida heikkeneviä kykyjä, (4) edistää hoitotyötä ja (5) tutkimusta.

Myös kansainvälisesti teknologialta on toivottu paljon. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö (WHO) on ehdottanut, että teknologisilla apuvälineillä voisi vähentää ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä ja vahvistaa toimijuuden kokemusta. Teknologian puoleen on käännytty myös toivoen, että sen avulla olisi mahdollista löytää taloudellisia säästöjä osana kotihoitoa. Toiveita tuntuu olevan paljon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on kuitenkin huomauttanut, että suomalaisten vanhuspalveluiden näkökulmasta on olennaista, että teknologian tuomat mahdollisuudet sekä riskitekijät osana hoitotyötä tunnistettaisiin paremmin.

Teknologia ja ikäihmisten kohtaaminen. Mahtuvatko ne samaan lauseeseen alkuunkaan?

Teknologian käyttäjän eli ikäihmisen itsensä näkökulmasta olemassa olevat selvitykset osoittavat, että teknologia voi olla merkittävä osa arkielämää. Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää Palvelu TV -konseptia. Palvelu TV on Skypen kaltainen kuvayhteys, jonka avulla esimerkiksi sairaalat voivat tavoittaa kotihoidon asiakkaitaan erilaisiin liikunta- ja keskusteluryhmiin. Palvelu TV:n asiakkailla on kodeissaan erilliset taulutelevisiot ja pienet pöytämikrofonit, joiden avulla on mahdollista muodostaa kuva- ja ääniyhteys laitteiden välillä. Palvelu TV:n käytössä on alueellisesti suuria maakunnallisia eroja, mutta kattavimmillaan palvelu on Etelä-Karjalassa, jossa se tavoittaa lähes 20 % kotihoidon asiakkaista.

Palvelu TV  kohtaamisen välineenä

Myös oman tutkimushankkeemme tutkijat järjestivät Palvelu TV:n välityksellä keskusteluryhmiä. Tavoitteenamme tässä osahankkeessa on tarkastella, miten ja millä ehdoilla Palvelu TV ja samankaltaiset teknologiset apukeinot voivat toimia kotona ikääntyvän ihmisen kokonaisvaltaisena tukena. Kaiken kaikkiaan pidimme kolme keskusteluryhmää, joista kukin ryhmä kokoontui 5-7 kertaa. Jokaiselle 45 minuutin keskustelulle olimme ennalta valinneet teeman, josta ryhmän kanssa keskustelimme. Tämän lisäksi kutsuimme ryhmiimme osallistuneita henkilöitä vielä henkilökohtaiseen keskusteluun syventämään ajatuksiaan keskusteluryhmästä ja Palvelu TV:n käytöstä.

Tutkijamme Anna ja Suvi valmistautumassa Palvelu TV:n keskusteluryhmään.

Tutkijan näkökulmasta Palvelu TV -lähetysten tekeminen oli erittäin kiintoisa kokemus. Ennen kuin aloitimme ryhmien pitämisen, olimme perehtyneet ja pohtineet, miten lähetyksen aikana kannattaisi puhua ja kommunikoida sekä miten keskustelua voisi sopivilla tavoille viedä eteenpäin. Tutkijoita meitä oli aina mukana kaksi henkilöä, osallistujien määrä vaihteli muutamasta henkilöstä seitsemään henkilöön.

Hyvin pian huomasin oman jäykän käytökseni Palvelu TV:ssa. Puhuin hyvin selkokieltä, liian kovalla äänellä. Tästä pääsin onneksi pian eroon, kun eräs osallistuja huomautti, että ”voit puhua ihan tavallisesti”. Niinpä niin. Ihan tavallisesti.

Tavallista, arkista ja jokapäiväistä osallistumista Palvelu TV toi asiakkaiden elämään. Huomioitavaa on, että ryhmiimme osallistuneet henkilöt olivat yli 80 -vuotiaita, monet yli 90 -vuotiaita. Osallistujamme olivat paljon tottuneempia ja osaavampia yhteyden käyttäjiä kuin me nuoremman polven tutkijat. Monet heistä olivat käyneet erilaisissa Palvelu TV:n ryhmissä vuosien ajan. Teknologia oli ikäihmisille osa arjen rutiineja – tapa osallistua, tapa nähdä muita ja vaihtaa kuulumisia.

Jakamisesta iloa arkeen

Ennen ryhmien pitämistä minun oli jollakin tavalla vaikea ymmärtää, miten teknologia toimii osana ikäihmisten arkea ja osallisuuden kokemusta. Nyt, omasta kokemuksesta tiedän, miltä ryhmiin osallistuminen tuntui. Iloitsin itse jokaiseen ryhmätapaamiseen osallistumisesta. Kun kysyimme osallistujilta, ”Mitä tänään kuuluu?”, saimme aitoja vastauksia viikon varrelta. Itselle oli ilo vastata, kun keskusteluiden välissä joku osallistujista sattui kysymään: ”Entäpä Suvi sinä itse? Mitä sinä ajattele?” Jos minä koin ilon tunteita vain viikkojen osallistumisen jälkeen, on helppo uskoa, että vuosien kuluessa ikäihmiset voivat löytää Palvelu TV:sta arjen osallistumista ja osallisuuttakin.

Vaikuttaa siltä, että teknologia voi osaltaan täydentää tapoja, jolla ihmiset kohdataan. Henkilökohtaisista asioista, elämän iloista ja suruista, on mahdollista keskustella kuvayhteyden välityksellä. Olemassa olevat tutkimukset osoittavat, että teknologian lisääminen herättää osaltaan myös huolta silloin, jos ajatellaan, että hoito, hoiva ja ihmisyys voidaan korvata teknologialla. Olennaista onkin, että tutkimuksen avulla tunnistetaan, miten teknologia voi olla osana ihmisen kohtaamista.

Innolla odotamme sitä, että pääsemme hankkeessamme seuraavaan vaiheeseen: kirjoittamaan tämän projektin tuloksia. Palvelu TV -hankkeen edetessä tutkimuksen keskeisiä löydöksiä jaetaan myös tällä sivustolla.

 

Lähteitä:

Crawdson, J.A. (2016). The effect of loneliness in the elderly The Impact of Post-Modernization on Existential Health in Sweden: Psychology of Religion ́s Function in Existential Public Health Analysis population: A review. Healthy Aging & Clinical Care in the Elderly, 2016/8, 1-8.

Hammar, T. & al. (2017). Kotihoidossa käytettävän teknologian kirjo on laaja, mutta kaikkia mahdollisuuksia ei vielä hyödynnetä. THL: Tutkimuksesta tiiviisti 2017_027. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-912-5

Kuusi, O. (2001). Ikääntyneiden itsenäistä selviytymistä tukeva tulevaisuuspolitiikka ja geronteknologia.Eduskunnan kanslian julkaisu 7/2001.
https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/ekj_7+2001.pdf

 

 

Mitä kuolemassa tapahtuu? Tunnista kuoleman merkit

Asetuksessa kuoleman toteamisesta (27/2004) ihminen määritellään kuolleeksi, kun kaikki hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet. Kuulostaa selkeältä ja yksiselitteiseltä. Useimmiten kuolemaa on kuitenkin vaikea palauttaa yksittäiseen hetkeen tai tapahtumaan. Ennemminkin kuolema on prosessi, jossa suurimmalle osalle ihmisistä tapahtuu tiettyjä fyysisiä muutoksia. Terveyskeskuksen vuodeosastoilla haastattelemani hoitajat kuvasivat näitä kuoleman merkkejä yksityiskohtaisesti ja elävästi.

Useimmiten lähestyvä kuolema antaa itsestään ainakin joitain viitteitä.

Jatka lukemista ”Mitä kuolemassa tapahtuu? Tunnista kuoleman merkit”

Kuinka kuolen?

Tiedon saaminen omasta kuolemasta on monelle järkyttävä tieto. Väitöstutkimuksessani syöpään sairastuneet kertoivat jo diagnoosin olleen heille ensimmäinen ymmärrys siitä, että kuolema koskettaa myös heitä. Toisen kerran järkytys tuli siitä, että parantava hoito lopetettiin.

Tieto ja tietoisuus ovat kaksi eri asiaa. Tietoa tarvitaan siihen, että ihminen voi aloittaa oman ajatus- ja tunneprosessinsa elämän rajallisuudesta. Tietoisuus omasta kuolemasta on vaikeampi saavuttaa. Jatka lukemista ”Kuinka kuolen?”

Ihmisen arvoinen elämä

Helsingin Narikkatorilla järjestettiin 4.9. mielenosoitus vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi. Häntä tarvitaan edistämään vanhojen ihmisten hyvää elämää ja puuttumaan niihin tekijöihin, jotka sitä uhkaavat. Erityisen tärkeää on, että elämän viime vaiheissa kuoleman lähestyessä pidetään huolta siitä, että kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään sekä hyvään kuolemaan sitten, kun sen aika tulee.

Me kaikki vanhenemme, joka päivä. Jokainen meistä toivoo itselleen hyvää vanhuutta, mitä se sitten kullekin meistä sisältää. Ei ole olemassa yhtä mallia hyvälle vanhuudelle. Vanhat ihmiset ovat yksilöitä yksilöllisine elämänkulkuineen. Silti meillä voi olla ja täytyy olla yhteisymmärrys siitä, mitä hyvään vanhuuteen ei kuulu. Jatka lukemista ”Ihmisen arvoinen elämä”

Kesä toi kaipauksen mökille

Jatkoimme kesän aikana haastattelujen tekemistä kotisaattohoitohankkeessamme. Erityisen lämmin kesä näkyi haastattelujen sisällöissä ja saimme kuulla monta tarinaa rakkaasta mökistä. Osalle siirtolapuutarhamökki oli ollut osa elämäntapaa, toisille taas perinteisempi rantamökki oli erityisen rakas paikka.  Useampi leskeksi jäänyt kertoi omien menetystensä tarinaa, johon puolison kuoleman lisäksi liittyi myös tärkeän kesäpaikan menetys joko myynnin takia tai yksinkertaisesti siksi, että huonontunut fyysinen kunto ei enää antanut periksi lähteä sinne. Jatka lukemista ”Kesä toi kaipauksen mökille”

Henkinen, hengellinen, eksistentiaalinen tuki osana koti(saatto)hoitoa

Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee, että elämän loppuvaiheenhoito tulisi olla kokonaisvaltaista hoitoa. Kuolevan ihmisen ja hänen omaisensa hoidon tulisi sisältää kivun ja muiden oireiden hoidon sekä fyysiset hoitotoimet. Näiden lisäksi WHO nostaa esille psykososiaalisten ja spirituaalisten (spiritual) näkökulmien varhaisen tunnistamisen, arvioinnin ja hoidon.

Sosiaali- ja terveysministeriölle tehty selvitys suomalaisen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon minimivaatimuksista jatkaa WHO:n linjaa. Suomalaisessa suosituksessa mainitaan yksilön henkisen ja hengellisen tuen tarve sekä oikeus saada ”vakaumuksen mukaista eksistentiaalista tukea, esimerkiksi sairaalasielunhoidolliset palvelut”. Jatka lukemista ”Henkinen, hengellinen, eksistentiaalinen tuki osana koti(saatto)hoitoa”

Omainen hoivaajana ja lainsäädännön omaisolettama

Perustuslaissa säädetään yksilön oikeudesta sosiaaliturvaan. Lain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä (PL 19 §). Tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveyspalveluista on esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa ja terveydenhuoltolaissa.

Vanhan ihmisen osalta näiden oikeuksien toteutuminen on kuitenkin usein riippuvainen siitä, onko hänellä omaisia tukenaan. Vaikka omaisilla ei lain mukaan ole vastuuta hoivan järjestämisestä, olettaa lainsäädäntö omaisten olevan vanhuksen tukena. Jatka lukemista ”Omainen hoivaajana ja lainsäädännön omaisolettama”

Tuen kaipaamisen tarina

Tänään blogi vie meidät syöpä -tematiikkaan ja yksinolemisen kivun äärelle. Seuraava kirjoitus on narratiivisen analyysin tulosta eikä sellaisenaan kenekään yksittäisen henkilön kokemus. Teksti on lainattu lyhennelmä pro gradu -tutkielmastani ”Elämää syövän kanssa: Narratiivinen tutkimus henkisen ja hengellisen tuen merkityksestä syöpää sairastavalle” (Saarelainen 2009).

Kaisa oli saanut kutsun normaaliin rutiininomaiseen syöpätarkastukseen, eikä ollut ajatellut sitä sen kummemmin. Lääkäriltä oli kuitenkin tullut kutsu jatkotutkimuksiin. Vielä silloinkaan Kaisa ei ollut ajatellut, että kyseessä saattaisi olla jotakin vakavampaa. Tieto syövästä oli tullut täysin yllätyksenä, hän ei ollut odottanut mitään erityisiä tietoja. Jatka lukemista ”Tuen kaipaamisen tarina”

Haastattelut ikäihmisten kotisaattohoidosta käynnissä

Kotona sairastaminen ja myös kotona kuolemaan valmistautuminen on monen ikäihmisen toive.  Kun saattohoitotilanteesta tulee totta, unelma kotona tapahtuvasta kuolemasta ei aina ole yhtä ruusuinen kuin parempien voimien aikana potilas ja omainen ovat ajatelleet. Saattohoito tuo kotiin monenlaiset apuvälineet. Näistä on luonnollisesti apua heikkenevän potilaan hoidossa, mutta ne muuttavat kotia sairaalamaisemmaksi. Tämän lisäksi kotona alkaa vierailla liuta hoitajia ja tarpeen vaatiessa myös lääkäreitä. Taas välttämätöntä hoitojen kannalta, mutta haasteellista omassa kodissaan asuvien potilaan ja hänen omaishoitajanaan toimivan puolison tai muun läheisen kannalta.

Yllä kuvattu elämäntilanne on se, jossa tutkimusryhmämme vierailee kodeissa tai haastattelee potilasta ja/tai omaista muussa hänelle sopivassa tilassa. Jatka lukemista ”Haastattelut ikäihmisten kotisaattohoidosta käynnissä”