Jotta ikääntyvien eksistentiaalista hyvinvointia olisi mahdollista tukea, tarvitaan syvällistä tutkimustietoa siitä, mikä tekee elämästä merkityksellistä iän karttuessa. Eksistentiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta on osoitettu, että nuoremmat sukupolvet tuntevat huonosti ikääntyneiden eksistentiaalisia tarpeita ja kokemuksia elämän merkityslähteistä. Vaikka eliniänodote on kasvanut merkittävästi, ja maailmassa elää nykyisin 125 miljoonaa yli 80-vuotiasta, ei ole pystytty osoittamaan, että ikääntyvä väestö voisi paremmin kuin heidän omat vanhempansa. Vuoteen 2050 mennessä yli 60-vuotiaiden osuus maailman väestössä kasvaa 12 %:sta 22 %:iin. Kasvavaa ikää seuraavat moninaistuvat terveysongelmat ja toimintakyvyn heikkeneminen: fyysiset muutokset ovat omiaan vaikuttamaan myös ikääntyneen eksistentiaaliseen hyvinvointiin. Tutkimustiedon kartuttaminen ikääntyvien elämän merkityksen kokemuksista voidaan pitää erittäin keskeisenä eksistentiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Ikääntyville suomalaisille oman kodin ympäristö on merkityksellinen osa elämää: suurin osa heistä toivoo, että voisi asua omassa kodissaan heikentyneestä toimintakyvystään huolimatta. Vaikka ikääntyvien itsenäinen elämä ja toimintakyvyn tukeminen on asetettu Suomessa poliittiseksi tavoitteeksi (esim. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 18/2020), ihmisen ikääntyessä kotona pärjäämisen haasteet kasvavat. Uutiset ovat tuoneet tietoisuutemme vakavia heitteille jättämisiä niin yksityiskodeissa kuin asumispalveluiden parissa. Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on osoittanut, että kotihoidossa on suuria maakunnallisia eroja: Pääkaupunkiseudulla kotihoidon asiakasmäärä on kasvanut 40 %, mutta kotihoidon hoivakäyntien määrä on laskenut. Itäisessä Suomessa ikääntyvien määrän kasvuun kotihoidossa on pystytty paremmin varautumaan, koska alueellinen väestön ikääntyminen on ollut käynnissä pidemmän aikaa kuin Uudellamaalla.
On osoitettu, että ne ikääntyneet, jotka kärsivät masentuneisuudesta, kärsivät myös eksistentiaalisten kysymysten ja merkityksettömyyden kokemuksista. Esimerkiksi muutto tuettuun asumiseen vaikuttaa ikääntyneen elämäntilanteeseen heikentäväsi: Ikääntyneen fyysinen ja kognitiivinen kapasiteetti laskee. Muuton yhteydessä ihminen menettää merkitykselliseksi kokemiaan rooleja ihmissuhteissaan ja ihmissuhteiden määrä vähenee. Usein jo muutto itsessään koetaan suurena menetyksenä, sillä yksilön autonomia ja minäpystyvyys asetetaan kyseenalaiseksi. Tuetun asumisen piirissä asuvat ihmiset kokevatkin vahvasti depressiivisiä oireita (Stewart 2013): hoivakodissa asuvien ikäihmisten masennus on neljä kertaa yleisempää kuin itsenäisesti asuvien ikäihmisten.
Koronaepidemian vuoksi ikäihmisten eksistentiaalinen hyvinvointi on entistä ajankohtaisempi kysymys. Koronaa voidaan pitää sekä kansallisena että globaalina haasteena ikääntyvien eksistentiaaliselle hyvinvoinnille. Suomen hallituksen määrätessä poikkeustilan maahamme, kohdentuivat tiukimmat rajoitukset 70-vuotta täyttäneisiin, joita kehotettiin välttämään kontakteja ja kodista poistumista. Kevään 2020 koronaepidemia ja syksyllä 2020 alkanut toinen korona-aalto haastavat erityisesti ikääntyvien ihmissuhteiden ylläpitoa, osallisuutta ja kuulumisen kokemusta.
Kaiken tämän tiedon keskellä iloitsen suuresti, että pääsen maalikuussa aloittamaan tutkimusryhmän kanssa hankkeen, joka tarkastelee ikääntyvien (80+) kokemuksia elämän merkityksestä: Hankkeen keskiössä ovat kokemukset merkityslähteistä, merkityksellisyydestä sekä merkityksellisyyden horjumisesta. Laadullisen ja määrällisen aineiston yhdistelmällä tarkastellaan sekä yksityiskodeissa että tehostetussa palveluasumisessa asuvien ikääntyvien ihmisten kokemuksia elämän merkityksestä.
Myös tämän hankkeen tuloksia jaamme kanssanne mielellämme!
Kirjallisuutta
Alastalo, H. et al. (2017). Kotihoidon asiakasmäärät kasvussa, henkilöstön määrän kasvu ei kaikissa maakunnissa seuraa perässä. THL. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-899-9
Choi, N., Ransom, S., & Wyllie, R. (2008). Depression in older nursing home residents: the influence of nursing home environmental stressors, coping, and acceptance of group and individual therapy. Aging mental health, 12(5), 536-547.
Helminen, S. (2012). Vanhoista vanhimpien terveys ja elämäntilanne ‒ tuloksia vuoden 2010 Tervaskannot 90+ -tutkimuksesta. Gerontologia, 26(3), 162-171.
Jongenelis, K., Pot, A. M., Eisses, A. M., Beekman, A. T., Kluiter, H., & Ribbe, M. W. (2004). Prevalence and risk indicators of depression in elderly nursing home patients: the AGED study. Journal of affective disorders, 83(2-3), 135-142.
MacKinlay, E. (2017). The spiritual dimension of ageing. London: Jessica Kingsley Publishers.
Saarelainen, S-M. (2019). Geronteknologia eksistentiaalisten kysymysten ja keskusteluiden mahdollistajana – Tutkimus ikääntyvien Palvelu-TV -toiminnasta. Diakonian tutkimus, 1/2019, 6-28.
THL (2016). https://www.thl.fi/fi/web/ikaantyminen/elaman-loppuvaiheen-hoito/hoidon-jarjestaminen
Van der Vaart, W., & van Oudenaarden, R. (2018). The practice of dealing with existential questions in long-term elderly care. International journal of qualitative studies in health and well-being, 13, 1-11.