Month: January 2020

Ensimmäisen kurssikerran jälkeen oloni oli miltein toiveikas! Tämä nuoren gisseiliän toiveikkuus lähti nopeaan laskuun toisen kurssikerran alkaessa. Kyseessä oli nimittäin lissää QGIS:in käyttöä. Tämä ei toisaalta tullut minulle yllätyksenä.

Taitoni toisella kurssikerralla kasvoivat kovalla vauhdilla. Opin työstämään sarakkeita atribuuttitaulukoissa, tekemään laskutoimituksia eri sarakkeiden tiedoista. Opin myös muuttamaan projektioita ohjelmassa. Ellias Hirvikoski sanoi blogissaan “kerrytin haparoivien perustaitojen päälle uutta osaamista.” Tähän riemun lauseeseen voin yhtyä iloisin mielin.

Toisella kurssikerralla tutustuimme eri projektioihin ja niien visuaaliseen merkitykseen kartassa. Tarkemmin tarkastelin pinta-alavääristymiä, joita eri projektiot synnytti. Kuten Mikko Kangasmaa blogissaan totesi, vertaileminen vei aikaa. Olihan QGIS-ohjelma yhä verran uusi tuttavuus.

Vertailin aluksi Miller Cylidricalin ja ETRS89 TM35FIN projektioita keskenään.  Valitsin tarkastelualueekseni Suomen pohjoisosan (kuva 1 ja 2). Kuten Carita Aapro-Koski bogissaan totesi on a ETRS89 TM35FIN SUomen yleisin projektio. Siksi päätin otta sen yhdeksi vertailtavaksi. Valitisn toiseksi vertailuprojektioksi Miller Cylidricalin projektion, koska näin Mikko Kangasmaan blogissa siitä havainnollistavia kuvia ja havainnointeja. Kuvissa 1 a 2 näemme, miten litistynyt Pohjois-Lappi on Miller Cylidrical projektiossa verrattuna ETRS89 TM35FIN projektioon.

Tämän koitoksenjälkeen päätin vertailla  Suomen pinta-aloja TM35FIN projektiota ja Mercatorin projektiota. Kuvasta 3 näemme, miten mecator selkeästi vääristi Suomen pohjoisosan pinta-aloja. Meractorin projektio tunnetusti vääristää pinta-aloja sitä mukaa, miten kauemmaksi siirrytään ekvaattorista. Tämä väärsitymä oli jo nähtävissä Suomen kokoisessa alueessa. Elias Hirvikoski huomasi blogissaan, miten “aivan pohjoisimman Suomen kunnat ovat pinta-alaltaan paljon suurempia Mercator-projektiossa kuin TM35FIN-projektiossa”.

Pihla Haapalon tapaan tunnen, että asiaa on kurssikerroilla tullut paljon, mikä voi aika-ajoin tuntua melko raskaalta. Välillä saatan kurssikerroilla kohdata ylitepääsemättömiä vastoinkäymisiä. Tällöin on tärkää muista, ettei GISvelho kukaan synnykkään. On siis olennaista pitää pää kylmänä, luottaa isteensä ja omiin (suht alkeellisiin ja surullisiin) taitohin, sekä ennen kaikkea teekuppi kurssikerroilla täytettynä.

Mikko Kangasmaa kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/

Carita Aapro-Koski  kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/aacarita/

Elias Hirvikoski kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/eliashir/

Pihla Haapalo kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/haapalop/

Hyvät kanssagisseilijät! Nyt on aika koittanut – ensimmäinen blogipostaukseni. Hurraa! Haluan etukäteen varoittaa mahdollisista vahvoista tunteiden purkauksista, koska olen hyvin stressialtis gissille (tämän tietäää jokainen, joka on koskaan ollut kanssani samalla kurssilla). 

Valmistauduin ensimmäiseen kurssikertaan tirauttamalla muutaman kyyneleen ja sanomalla hyvästit omalle mentaaliselle hyvinvoinnilleni. Juuri keittämäni teekuppi odotti minua jo pöydälläni – tämä helpotti oloani hieman. Myös rakas pöytätoverini Elias Hirvikoski oli saapunut paikalle. Eliaksen kanssa päätimme ottaa QIS:iä sarvista kiinni ja ryhtyä tositoimiin.

Nyt on kyllä tultu turhaan löpistyä! Eiköhän mennä asiaan? Geoinformatiikan menetelmät -kurssilla alkusi oli sarvisen QGIS:in harjoittelemista. Aluksi ohjelmisto näytti kohtelevan minua kuin vanhaa kuomaa. Oioioi että olinko väärässä. Stressin oireet pilkottivat jo nurkan takana – olihan tuntia kulunut jo lähes 10 minuuttia…

Kyseisessä ohjelmassa loimme kaksi karttatyötä hyödyntämällä meille annettua karttapohjaa. Ensimmäisessä karttatyössä koitin kuvata teemakartalla Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöistä. Latasin ohjelmistoon annetun aineiston. Tulokset pamahtivat ruudulleni. Minulla oli nyt käytössäni kaksi karttatasoa: administrative boundaries ja Nitrogen inputs. Kartasta näki, miten erikokoiset päästömäärät oltiin kuvattu erilaisilla punaisen sävyillä. Harjoittelimme samalla karttojen hienosäätöä, kuten erilaisten värien käyttöä. Tämä värien harjoittelu tuli tarpeeseen johtuen siitä, että karttani oli kuin diskon sali! Tämä johtui siitä, että olin ladannut kyseiset kaksi karttatasoa QGIS:iin liki 83 KERTAA! No huppista. Pienen hermoromahduksen jälkeen sain vedettyä itseni kasaan osittain Elias Hirvikosken avulla. 

Toisessa karttatyössä syvennyimme Suomen kuntiin. Tehtävänä oli valita kyseisen aineiston atribuuttitaulukosta yksi sarake ja tehdä sen perusteella Suomen kunnista koropleettikartta. Itse valitsin Suomen kuntien työttömyysaste (%) vuodelta 2015. Valitsin työttömyyden siksi, koska samaistun siihen kovin. Mites tämä työttömyysaste sitten laskettiin? Noh loin atribuuttitaulukkooni uuden sarakkeen, jonne laskisin Suomen kuntien työttömyysasteet. Tämän jälkeen harjoittelin QGIS:in tarjoaman laskimen käyttöä. Tsädääm unelmieni koropleettikartta pamahti ruudulleni (kuva 1). Oi mikä succé! Olin kovin ylpeä. Myös rakas pöytäkaverini iloitsi onnistumistani. Egoni rauhoittuessa lisäsin koropleettikarttaani pohjoisnuolen, mittakaavan, karttalegendan ja voilà!

Eli in conclusion. Ensimmäisestä kurssikerrasta selvittiin menettämättä kaikkia aivosoluja. Onhan tässä vielä monta kurssikertaa jäljellä – koitan olla säästeliäs. Tutkin hieman muiden kanssagisseilijöiden blogeja. Tunnen olevani samalla aallonpituudella useiden kanssa. Erityisesti pidin ja samaistuin Aapo Keinäsen blogiin. Uskon, että opin käyttämään QGIS:iä tehokkaasti ja monipuolisesti kurssin loputtua.

Lähteet:

https://blogs.helsinki.fi/kebaapo/

Welcome to Blogipalvelut. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!