Ensimmäisen kurssikerran jälkeen oloni oli miltein toiveikas! Tämä nuoren gisseiliän toiveikkuus lähti nopeaan laskuun toisen kurssikerran alkaessa. Kyseessä oli nimittäin lissää QGIS:in käyttöä. Tämä ei toisaalta tullut minulle yllätyksenä.
Taitoni toisella kurssikerralla kasvoivat kovalla vauhdilla. Opin työstämään sarakkeita atribuuttitaulukoissa, tekemään laskutoimituksia eri sarakkeiden tiedoista. Opin myös muuttamaan projektioita ohjelmassa. Ellias Hirvikoski sanoi blogissaan “kerrytin haparoivien perustaitojen päälle uutta osaamista.” Tähän riemun lauseeseen voin yhtyä iloisin mielin.
Toisella kurssikerralla tutustuimme eri projektioihin ja niien visuaaliseen merkitykseen kartassa. Tarkemmin tarkastelin pinta-alavääristymiä, joita eri projektiot synnytti. Kuten Mikko Kangasmaa blogissaan totesi, vertaileminen vei aikaa. Olihan QGIS-ohjelma yhä verran uusi tuttavuus.
Vertailin aluksi Miller Cylidricalin ja ETRS89 TM35FIN projektioita keskenään. Valitsin tarkastelualueekseni Suomen pohjoisosan (kuva 1 ja 2). Kuten Carita Aapro-Koski bogissaan totesi on a ETRS89 TM35FIN SUomen yleisin projektio. Siksi päätin otta sen yhdeksi vertailtavaksi. Valitisn toiseksi vertailuprojektioksi Miller Cylidricalin projektion, koska näin Mikko Kangasmaan blogissa siitä havainnollistavia kuvia ja havainnointeja. Kuvissa 1 a 2 näemme, miten litistynyt Pohjois-Lappi on Miller Cylidrical projektiossa verrattuna ETRS89 TM35FIN projektioon.
Tämän koitoksenjälkeen päätin vertailla Suomen pinta-aloja TM35FIN projektiota ja Mercatorin projektiota. Kuvasta 3 näemme, miten mecator selkeästi vääristi Suomen pohjoisosan pinta-aloja. Meractorin projektio tunnetusti vääristää pinta-aloja sitä mukaa, miten kauemmaksi siirrytään ekvaattorista. Tämä väärsitymä oli jo nähtävissä Suomen kokoisessa alueessa. Elias Hirvikoski huomasi blogissaan, miten “aivan pohjoisimman Suomen kunnat ovat pinta-alaltaan paljon suurempia Mercator-projektiossa kuin TM35FIN-projektiossa”.
Pihla Haapalon tapaan tunnen, että asiaa on kurssikerroilla tullut paljon, mikä voi aika-ajoin tuntua melko raskaalta. Välillä saatan kurssikerroilla kohdata ylitepääsemättömiä vastoinkäymisiä. Tällöin on tärkää muista, ettei GISvelho kukaan synnykkään. On siis olennaista pitää pää kylmänä, luottaa isteensä ja omiin (suht alkeellisiin ja surullisiin) taitohin, sekä ennen kaikkea teekuppi kurssikerroilla täytettynä.
Mikko Kangasmaa kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/
Carita Aapro-Koski kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/aacarita/
Elias Hirvikoski kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/eliashir/
Pihla Haapalo kurssikerta 2. https://blogs.helsinki.fi/haapalop/