Aloitimme tunnin tekemällä vektoriharjoituksen pääkaupunkiseudun väestötiedoista. Tiedot olisvat pisteinä, joita oli hyvin paljon. Jokainen piste kuvasi asukkaita. Keventääksemme tiedostoa loimme 1km x 1km ruudukon väestötietojen alle. Ruudukosta valittiin ruudut, joissa oli väestöpisteitä. Valitsimme pisteiden tietokannasta säilytettävät tiedot ja laskettiin pisteet ja ruudut yhteen. Lopputulema oli ruudukko, jossa jokainen ruutu sisälsi väestötietoa. Jokainen ruutu siis sisälsi sen päällä olleiden pisteiden tiedot. Mielestäni Matti Katajisto kuvaa hyvin blogissaaan ruutuaineiston hyviä puolia “Ruutujen erinomainen ominaisuus on, että alueet (ruudut)ovat keskenään yhtä suuria ja säännöllisiä. Tämän ominaisuuden avulla on huomattavasti helpompi esittää aluerajauksia ylittäviä ilmiöitä ja myöskin karsia turha tarkkuus pois. Toinen erinomainen ominaisuus on juurikin suhteellisen sijainnin esittäminen.”
Tiedoista tein kaksi karttaa, jotka kuvaavat alueita, jotka ovat nais- ja miesvoittoisia. En osannut yhdistää näitä tietoja yhteen kuvaan. Ennen kuin tein teemakartat poistin ruudut, joissa oli alle 100 asukasta. Väestöruudut, joissa asuu vaikka vain 10 ihmistä ja asukkaista yhdeksän on naisia antaa tuloksista vääristyneen kuvan, koska samalla aineistolla on myös Helsingin keskusta.
Kuten tuloksista näkee yhtään aluetta, joissa naisia olisi yli 60% ei ole, mutta mieheiä on selvästi enemmän kuin naisia Espoon Otanimessä. Naiset ovat jaukutuneet selvästi tasaisemmin ympäri pääkaupunkiseutua, toisin kuin miehet, jotka näyttävät hakeutuvan tiettyihin paikkoihin. Karttat olisivat myös ehkä mielenkiintoisempia, jos huomioon olisi otettu vain yli 18-vuotiaat, jolloin kartta kertoisi ehkä enemmän alueiden houkuttelevuudesta eri sukupuolille. Nyt aineisto sisältää myös lapset, joilla tuskin on paljoa päätäntävaltaa perheen asumissijaintiin.
Mielestäni nämä katat olisivat toimineet paremmin, jos olisin osannut laittaa samaan karttaan mmolemmat tiedot.
Mikko Kangasmaa teki Helsingin keskusta-alueesta mielenkiintoisen teemakartan, jossa muuttujana on väestön keski-ikä. Kun katson omia (epätarkempia) karttojani huomaan, että Helsingin keskusta-alue on itselläni naisvaltaisena ja Mikon kartassa keski-ikä on varsin korkea näillä alueilla, naiset elävät keskimäärin pidempään kuin miehet, joka voisi selittää ilmiötä. Toisaalta Mikon kartta 100m x 100m, kun omani on 1km x 1km ruudukossa. Keski-ikäkartta voisi tuoda hyvää lisäinfoa omiin karttoihini. Vähän jo innostun tästä väestökarttojen tekemisestä, varsinkin kun muilta opiskelutovereilta saa hyviä ideoita, kuinka omia karttoja voisi jatkojalostaa.
Tunnin lopuksi käsittelimme rasteriaineistoja eli. tiff ja .asc tiedostomuotoja, kartta ja satelliittikuvat.
Latasimme pohjakartan, jonka päälle lisäsimme aluetta kuvaavat satelliittikuvat. Sateliittikuvista muokattiin virtuaalinen rasterikerros, joka hävitti satelliittikuvien rajat ja kuvasta tuli yhtenäinen. Virtuaalirasterista teimme korkeuskäyrät ja rinnevarjostuksen. Rinnevarjostus säädettiin niin, että pohjakartta näkyi läpi.
Lopuksi teimme seuraava tuntia varten Pornaisten karttaan vektoriaineistoja, tiestä ja taloista. Nyt vain pitää toivoa, etä olin tallentanut tasot oikein.
lähteet:
M. Katajisto, Varsinaista velhoilua, luettu 6.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/mattikat/
M. Kangasmaa, Sisäinen GIS-nörttini on virallisesti herännyt (Kurssikerta 4), luettu 6.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/