Tunnin aluksi keräsimme Kumpulan ympäristöstä tietoa GIS-sovelluksella. Tiedot ladattiin QGISiin ja tiedoista interpoloitiin erilaisia karttoja, kuten alueen turvallisuus tai viihtyisyys.
Seuraavaksi tehtiin kolme erilaista karttaa maanjäristyksistä, tulivuorista ja meteoriiteista. Maanjäristyskarttaani latasin kaikki yli 7 magnitudin järistykset vuodesta 1980 tähän päivään asti. Tiedot muokkasin excelissä kahtena eri tiedostona ja avasin QGIS:ssä, jossa nämä aukesivat pistetiedostoina. Pistetiedostot yhdistin yhdeksi layeriksi ja interpoloin ne. Latasin myös Natural earth sivustolta maiden rajat vektorina, koska alkuperäinen pohjakarttarasteri näytti todella huonolta interpoloinnin läpi ja 7 magnitudin alueet näyttivät siltä kuin niissä ei olisi ollut järistyksiä. Interpolointi antaa hieman vääristyneitä tuloksia mielestäni. Alaska näyttäisi järisevän useasti, vaikka siellä on ollut vain muutama järistys ja Aasiassa Tyynenmeren alueella näyttäisi olevan vähemmän järinää, vaikka maanjäristyksiä siellä tapahtuu useammin kuin Alaskassa. Interpoloinnista olisi tullut parempi, jos kaikki maanjäristykset olisi otettu huomioon, myös siis alle 7 magnitudin järistykset.
Samu Vilenius on myös interpoloinut maanjäristyskarttansa, jota en ensi vilkaisulla ymmärtänyt ollenkaan, eikä aivoni hahmottaneet sitä, mutta uudelleen tarkasetelulla se onkin aika hauska! Vileniuksen kartta kutkuttaa kivasti omaa visuaalista mieltymystäni, vaikkei se ehkä ole selkein nopeaan vilkaisuun. Siinä erottuu tosi jännästi selkeä Tyynenmeren ja Amerikkojen länsireunan maanjäristysrintama. Ainoa kritiikkini hänelle on, että olisi kääntänyt kartan värit toisinpäin. Nyt korkean järistyksen alueet ovat sinisellä ja matalat järistysalueet punaisella. Mielestäni kääntämällä värit kartan luettavuus paranisi, koska punaisella yleensä ilmoitetaan suurinta riskiä.
Itse pidän USGS:n isopleettimaanjäristyskartasta enemmän kuin omastani, se on huomattavasti selkeämpi ja kuvaa selkeästi alueita, joissa ei ole maanjäristyksiä. Tosin heidän karttansa ei kerro mikä on korkea järisstysriski, onko se vain yleisesti paljon järistyksiä (mukaan luoettuna kaikki pienetkin) vai riski magnitudiltaan suurelle järistykselle, joka voisi aiheuttaa paljon tuhoa?
Tulivuorista latasin tiedot luokista D1 ja D2 eli 1900 jälkeen purkautuneet. Taas yhdistin pistetiedostot ja buffeoin niinden ympärille n.50 km vyöhykkeen eli turvavyöhykkeen tulivuoren ympärille. Tämä bufferointi vaihtelee hieman erikohdissa karttaa, johtuen maailmankartasta ja projisointivirheestä pyöreästä pallosta 2D kuvaksi, mutta se pyöristyy 50 km:iin joka kohdassa, joista mittasin. Bufferointi ei oikein erotu kartassani, piste vain näyttää suuremmalta. Tein saman kartan myös Euroopasta, muttei siinäkään bufferointi oikein erotu. Taustakartta tiedosto ei enää kotona latautunut oikein vaan siinä luki .tif_error kun sen latasi, eikä se auennut oikein, joten menin Natural earth sivulle ja latasin sieltä uuden taustakartan,jota käytin myös meteoriitteihin.
Meteoriittien osalta olin vähän hukassa ja kesti hetki saada oikea tiedosto ladattua, jotta .csv tiedot aukesivat QGIS:ssä oikein. Meteoriiteista tein kartan niiden painon mukaan. Ongelma on, että yli 10kg meteoriittien luokassa on myös ne joista ei ollut tietoja, mutten osannut poistaa niitä kuin controllilla yksitellen klikkailemalla. Mikään valintatyökaluista, joita osaan käyttää ei tunnistanut tyhjää ruutua tai en osannut valita oikeaa työkalua. Joten kliksuttelin atribuuttitaulukosta jokaisen yksitellen pois, koska en päässyt yli niiden olemassa olosta. Alle kilon painoisia meteoriitteja on ehdottomasti eniten n. 45 700 kappaletta ja yli kilon painoisia noin 3000 ja yli 10 kiloisia noin 850 kappaletta. Ilman painoa olleita meteoriitinkappaleita oli 120 kappaletta, osalla näistä oli sama nimi ja koordinaatit, eli voisivatkohan ne olla hajonneita metoriitteja, joiden kaikki kappaleet on kerätty atribuuttitaulukkoon omiksi riveikseen.
Kartat maanjäristyksistä ja tulivuorista kuvaa hyvin mannerlaattojen törmäysvyöhykkeitä ja niistä johtuvien hasardien laajuutta. Joonatan Reunanenkin on pohtinut laattatektoniikkaa hienosti blogissaan ja tuonut karttoihinsa mannerlaattojen rajat. Hänen karttansa on mielestäni asiaa hyvin kuvaava. Pidän myös, kuinka hän kuvaa tulivuoria kolmioilla, mielestäni se jotenkin näyttää visuaalisesti paremmalta kuin ympyrä ja tuo kivaa vaihtelua karttoihin. Meteoriittien tiedoista käy ilmi, että suurin osa maahan päätyvistä meteoriiteistä on varsin pieniä. Siperiaan ja Kanadaan meteoriitteja ei näyttäisi pudonneen, mutta kyse lienee tietojen puutesta, joka johtunee luultavasti alueiden laajuudesta ja vähästä asutuksesta. Alueet ovat myös lumen alla ja osittain ikiroudassa, joten meteoriittien kraatereita on tuskin havaittu.
Lähteet:
J. Reunanen, Yltiöpositiivista, luettu 22.2.2020
https://blogs.helsinki.fi/reunajoo/
S. Vilenius, Kurssikerta 6 – ulkoilua ja hasrdeja, luettu 22.2.2020
https://blogs.helsinki.fi/vilesamu/
USGS – https://www.usgs.gov/media/images/2018-long-term-national-seismic-hazard-map