Aivovuoto jatkuu

Palaan vielä lyhyesti edelliseen blogikirjoitukseeni aivovuodosta ja sen mahdollisesta yhteydestä tohtorien koulutusmääriin.

Kun kerran tohtoreita on vuosi vuodelta enemmän, ei liene ihmekään että ulkomaille lähtijöitäkin on enemmän?

Itse asiassa alati kasvavat vuosittaiset väittelymäärät huomioiden tohtorien muuttoliikkeen trendit näyttäytyvät hieman eri tavalla:

Suomeen ja Suomesta muuttaneet tohtorit vuosina 2007-2015. Luvut ovat peräisin Acatiimi-lehden artikkelista ja Tilastokeskuksen verkkosivulta. Ne on suhteutettu kulloisenakin vuonna väitelleiden määrään. Väittelyn jälkeisenä vuonna poismuuttaneet on laskettu väitöksensä jälkeisenä vuonna Suomessa asuneiden ja edellisenä vuonna väitelleiden lukumäärän erotuksena.

Näin tarkasteltuna ei Suomesta pois muuttavien tohtorien osuus ole valtavan paljon muuttunut: jos verrataan kahden uusimman havainnon keskiarvoa kahden varhaisimman havainnon keskiarvoon (huom. aivan ad hoc -tarkastelutapa), nousua on alle kaksi prosenttiyksikköä, mikä puolestaan on reilun kymmenen prosentin korotus noin 18:n prosentin lähtötasoon.

Sen sijaan heti väittelyä seuraavana vuonna muuttaneiden osuus on noussut enemmän, reilut kolme prosenttiyksikköä eli noin kolmanneksen. (Tosin myös tarkasteluaika on tässä puolet pitempi.) Väittelyn jälkeiseen kansainväliseen liikkuvuuteen onkin enenevästi kannustettu, osin jopa rahoitusmahdollisuuksia parantamalla.

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut Suomeen palaavien tohtoreiden määrässä, joka on viidessä vuodessa laskenut lähes neljä ja puoli prosenttiyksikköä suhteessa väittelijöiden määrään ja kolmanneksen suhteessa lähtötasoonsa. Pelkkä ensimmäisenä tohtorivuonnaan poismuuttajien määrä ylitti palaajien määrän jo pari vuotta sitten. (Tarkkaan ottaen he kaikki eivät välttämättä ole Suomeen palaajia, vaan joukossa on saattanut olla jokunen Suomeen päätynyt ulkomainenkin tohtori.)

Ulkomaille lähtee noin joka viides väitellyt, kuten tähänkin asti. Sen sijaan yhä harvempi palaa.

Varsinainen aivovuoto eli ulkomaille lähtijöiden määrä ei siis näytä radikaalisti kasvaneen suhteessa vastikään valmistuneiden tohtorien määriin, vaan ulkomaille lähtee noin joka viides väitellyt, kuten tähänkin asti. Sen sijaan osaamisvaihtotaseen vaje kasvaa, koska ulkomaille päässeistä tohtoreista selvästi yhä harvempi palaa. Sitä nämä luvut eivät paljasta, johtuuko maailmalle jääminen ennemmin ulkomaiden akateemisista houkutuksista vai siitä, että paluumahdollisuuksia (eli rahoitusta) puuttuu. Arkipäivän empiria sen sijaan tietää kertoa, että ei se ulkomailta palaavien rahoitus mitenkään ylenpalttisen ruhtinaallista ole.

Siispä jos osaamisvaihtotasetta halutaan kaunistaa, tasapainoa voisi heilauttaa kummastikin, jos sijoittaisi kasan rahaa nimenomaan potentiaalisten ulkomailta palaajien uskottavampaan houkutteluun. (Ja kyllä: tähänkin A-studiossa puhunut professori Jukka Westermarck viittasi.)

Leave a Reply

Your email address will not be published.