[Tämä kirjoitukseni on julkaistu alunperin toisaalla 20.2.2014.]
Monien eläinten tiedetään kykenevän aistimaan magneettisuutta. Jotkin lajit – esimerkiksi lehmät ja peurat – asettautuvat usein magneettikentän suuntaisesti, ja monet lajit käyttävät magneettiaistiaan suunnistukseen. Vastaavasti koirien tiedetään löytäneen kotiinsa pitkienkin matkojen päästä, ja koiraeläimet kuten sudet, ketut ja kojootit suunnistavat taitavasti laajoilla reviireillään. Nyt koirien magneettiaistin olemassaolo on ensi kertaa osoitettu tsekkiläis-saksalaisessa tutkimuksessa, joka julkaistiin loppuvuodesta [2013] Frontiers in Zoology -lehdessä.
Tutkimuksessa oli mukana 70 koiraa 37 rodusta. Koiria tarkkailtiin ulkoilulenkeillä, jotka tehtiin ilman hihnaa, vaihtelevilla reiteillä luonnossa, kaukana suoralinjaisista rakenteista kuten seinistä, aidoista, teistä tai sähkölinjoista. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin tietoja Maan magneettikentän pienistäkin vaihteluista kahden vuoden tutkimusjakson aikana.
Tutkimuksessa osoittautui, että niinä päivinä joina Maan magneettikenttä oli vakaa, koirat asettuivat ulostaessaan mieluiten etelä-pohjois-suuntaan. Mitään systemaattista suuntausta ei havaittu silloin, kun magneettikenttä vaihteli. Sama havainto päti virtsaaviin narttuihin, sen sijaan urokset asettuivat virtsatessaan mieluummin luode-kaakko-suuntaan. Mahdollisia rotujen välisiä eroja ei päästy tutkimaan, koska rotukohtaiset otokset olivat liian pieniä.
Havainnot vaikuttivat johtuvan nimenomaan magneettikentästä eivätkä esimerkiksi auringon suunnasta, koska sama ilmiö havaittiin pilvisinäkin päivinä eikä linjauksen suunta muuttunut päivän mittaan. Lisäksi etelä-pohjois-suuntaan asettautuneiden koirien kuonot saattoivat osoittaa yhtä hyvin etelään kuin pohjoiseen, joten ei ollut kysymys myöskään häikäisyltä suojautumisesta tms. Magneettikentän muutoksissa olennaisin tekijä vaikutti olevan muutosnopeus, ja kyse oli enemmän kentän suunnan kuin voimakkuuden muutoksista.
Magneettikenttien vaihtelun on arveltu häiritsevän ainakin lintujen ja mehiläisten suunnistusta. Tässä tutkimuksessa osoitettiin ensi kertaa magneettikentän vaihtelun vaikuttavan nisäkkäitten käyttäytymiseen. Koska Maan magneettikenttä vaihtelee noin 70% ajasta, tulos saattaa selittää epämääräiset ja vaihtelevat havainnot muittenkin lajien magneettiaistin tutkimuksissa, joissa magneettikentän vakautta/epävakautta ei ole erikseen tarkkailtu. Magneettiaistin löytyminen koirilta voi myös edistää tämän monin tavoin arvoituksellisen aistin tutkimusta, koska koiria on luonnoneläimiin verrattuna suhteellisen helppo tutkia ja niitä voi myös kouluttaa reagoimaan aistihavaintoihinsa tunnistettavalla tavalla.
Hart ym. (2013). Dogs are sensitive to small variations of the Earth’s magnetic field. Front Zool. 10(1):80. doi: 10.1186/1742-9994-10-80.