Toisella kurssikerralla jatkettiin teemakarttojen parissa. Tällä kertaa tarkoituksena oli tuottaa kartta, jossa esitetään kahden eri ilmiön jakautumista päällekkäin. Harjoittelimme kurssikerran aikana muun muassa prismaattisten ja 3D-karttojen tekemistä, mutta lopullisen karttani päätin tuottaa kahdella päällekkäisellä koropleettikartalla.
Päällekkäiset koropleettikartat olivat karttatyyppinä tuttuja jo lukion maantieteenkirjoista. Kartan tuottaminen oli siis sinänsä helppoa, kun tiesi jo valmiiksi, minkälaista lopputulosta haetaan: päällekkäin esitettävien ilmiöiden on tuettava toisiaan eikä luokkia saa olla kummassakaan teemassa kovin montaa, ettei kartta muutu lukukelvottomaksi. Luettavuutta helpottamaan päätin myös tehdä kartan kaikkien Suomen kuntien sijasta vain osasta kunnista. Pohjois-Suomen pinta-alaltaan suuret kunnat sopivat selkeyden tavoittelun kannalta tarkoitukseen hyvin, ja oli myös mielenkiintoista tarkastella valitsemiani ilmiöitä juuri Lapin läänissä ja muutamassa Pohjois-Pohjanmaan kunnassa.
Tarkastelin kartalla päällekkäin korkeakoulutettujen osuutta ja työttömyysastetta kunnittain vuonna 2010. Korkeakoulutettujen osuus on esitetty vihreän eri tummuusasteilla, sillä näen vihreän positiivisena värinä ja koen sen siksi sopivaksi kuvaamaan kouluttautumista. Työttömien osuus on puolestaan osoitettu pisterasterein koulutusasteiden päällä. Molemmissa teemoissa luokkia on kolme, jolloin eri yhdistelmiä tulee maksimissaan yhdeksän ja kartta pysyy edelleen helposti luettavana.
Kuva 1. Koropleettikartta korkeakoulutettujen osuudesta ja työttömyysasteesta Pohjois-Suomen kunnissa vuonna 2010.
Kartalla on esitetty yhteensä 25 eri kuntaa, joista 21 kuuluvat Lapin maakuntaan ja neljä Pohjois-Pohjanmaahan: Ii, Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo. Kartan kunnista vain viisi kuuluu korkeakoulutettujen osuudellaan suurimpaan luokkaan 21,4% – 29,2%. Vuonna 2010 koko maan keskiarvo korkeakoulutettujen osuudesta oli 28%, eli muuhun maahan verrattuna kartalla esitetyissä kunnissa tilanne on keskiarvoa huonompi (15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen, kunnan ja sukupuolen mukaan 2011-2014). Lapissa mahdollisuus korkea-asteen tutkinnon suorittamiseen on toki muuta maata heikompi: pinta-alaltaan maan suurimmassa maakunnassa on vain yksi yliopisto ja kaksi ammattikorkeakoulua (Lapin korkeakoulut). Toimipisteet sijaitsevat alueen suurimmissa kaupungeissa eli Kemissä, Rovaniemellä ja Torniolla, ja pohjoisen pitkät etäisyydet tuovat myös oman haasteensa kouluttautumiseen.
Anniina Ahonen tarkasteli toisella kurssikerralla Kanta-Hämeen korkeakoulutettujen osuutta. Kanta-Hämeessä korkeakoulutettujen osuus on huomattavasti Pohjois-Suomen kuntia korkeampi, mutta osuuksien alueellisen jakautumisen taustalla on silti samoja selittäviä tekijöitä. Ahonen toteaa tekstissään näin: ”Koulutustasoon kunnissa vaikuttavat – – erilaiset tekijät. Tällainen saattaisi olla esimerkiksi vanhempien koulutustaustan osittainen periytyminen lapsille, millä voi olla myös alueellisia piirteitä.” (Ahonen, 2017) Tämä selittäisi korkeakoulutettujen matalan osuuden ainakin Lapin erämaa-alueilla, joilla perinteisten elinkeinojen kuten metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon jatkaminen periytyy usein vanhemmilta lapsille.
Vuonna 2010 työttömyysaste vaihteli kartalle valituissa Pohjois-Suomen kunnissa välillä 8,7% – 22,6%. Koko maan keskiarvo oli samana vuonna 8,4% – näin matalaa työttömyysastetta ei siis ollut tarkastelemissani kunnissa yhdessäkään, eli työttömyystilanteen voi todeta olevan hälyttävä (Väestö työmarkkina-aseman ja maakunnan mukaan, 15-75 vuotiaat). Pohjois-Suomi ja etenkin Lappi esitetäänkin esimerkiksi mediassa usein juuri työttömyyden riivaamana alueena, joten luvut eivät sinänsä yllätä. Tarkasteltaessa työttömyysastetta korkeakoulutettujen osuuksien päällä käy kuitenkin ilmi, että matalin työttömyysaste on niissä kunnissa, joissa korkeakoulutettujen osuus on suurin. Korkein työttömyysaste puolestaan on kunnissa, joissa korkeakoulutettujen osuus on matalampi. Kuten aiemmin todettu on tarkasteltavan alueen matalinkin työttömyysaste maan keskiarvoa korkeampi, mutta kyseisen alueen mittakaavassa korkeakoulututkinnon suorittaneiden suuri osuus näyttää johtavan matalampaan työttömyysasteeseen.
Visuaalinen seikka, joka lopullisessa kartassa hieman häiritsee, on pisterastereista tiheimmät pisteet. MapInfossa rasterointi näkyi vielä tasaisena pisterasterina, mutta tallentaessani kartan png-muotoon tiheimmät pisteet muuttuivat mosaiikkimaiseksi kuvioinniksi. Seuraavan kerran tuota rasterointia käyttäessäni tallennan kartan johonkin toiseen tiedostomuotoon. Toinen asia, jonka olisin näin jälkikäteen ajateltuna tehnyt toisin, on kartalle poimittujen kuntien valinta. Nykyisessä kartassa nuo neljä Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kuntaa ovat melko turhia. Kartan analysointi olisi ollut huomattavasti yksinkertaisempaa, jos olisin tarkastellut ainoastaan Lapin maakunnan kuntia. Jatkossa karttoja tehdessäni osaan varmasti kiinnittää näihinkin asioihin huomiota.
LÄHTEET
Ahonen, A. (2017). Toinen kurssikerta: syvemmälle teemakarttojen syövereihin. 5.2.2017. <https://blogs.helsinki.fi/ahonenan/>
Lapin korkeakoulut. Lapin liitto, Rovaniemi. 4.2.2017.<http://www.lappi.fi/opiskelu/oppilaitokset/korkeakoulut >
Väestö työmarkkina-aseman ja maakunnan mukaan, 15-75 vuotiaat. Tilastokeskus, Helsinki. 4.2.2017.
<http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/060_tyti_tau_109.px/?rxid=f312b599-7413-4e64-aa93-47f363f61e70>
15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen, kunnan ja sukupuolen mukaan 2011-2014. Tilastokeskus, Helsinki. 4.2.2017.
<http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__kou__vkour/030_vkour_tau_103_fi.px/?rxid=f312b599-7413-4e64-aa93-47f363f61e70>
Reaktiopaperi: artikkeli 1
Anna Leonowiczin artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” kertoo kahden päällekkäisen koropleettikartan ongelmista ja mahdollisuuksista. Niiden ongelmana on usein vaikea luettavuus: vähentämällä luokkien määrän 2×2:een tai 3×3:een ja käyttämällä sopivia väriskaaloja tämä ongelma voidaan kuitenkin minimoida. Siinä tapauksessa kaksi päällekkäistä koropleettikarttaa ovat mainio tapa esittää kahden muuttujan välistä yhteyttä alueellisesti.
Kahden muuttujan koropleettikartat ovat sinänsä jo ennestään tuttuja – esimerkiksi toisella kurssikerralla tuottamassani kartassa on samassa kartassa esitetty korkeakoulutettujen osuutta sekä työttömyysastetta. Leonowiczin artikkelissa esitellyt kartat eroavat kuitenkin legendaltaan itselleni ennestään tutuista, vastaavanlaisista kartoista. Legenda koostuu useammasta osasta: molempien muuttujien omista väriskaaloista; ruudukosta, jossa muuttujien värit sekoittuvat havaintojen esiintyessä päällekkäin; pistediagrammista, jossa yksittäiset havainnot on esitetty, sekä erillisestä ruudukosta, josta näkee havaintojen frekvenssit. ”Perinteiseen” legendaan verrattuna nämä ovat siis työläämpää luettavaa, mutta jos niihin jaksaa paneutua, on niiden informaatioarvo myös perinteistä esitystapaa suurempi.
Vastaavia karttoja olisi mielenkiintoista päästä itsekin tekemään. Kahdella eri värillä ja niiden sekoituksilla esitettynä karttojen ulkoasu on toki erilainen, kuin MapInfossa pohjavärillä ja sen päälle lisättävällä rasteroinnilla toteutettujen vastaavien karttojen. Etenkin kartan pohjana olevan aineiston käsittely ja legendojen tuottaminen itse auttaisi kunnolla ymmärtämään niiden idean. Laajempi tuntemus eri toteutustavoista laajentaisi myös eri tapojen soveltamismahdollisuutta ja vahvistaisi kokonaisvaltaista kartografista ymmärrystä.
LÄHTEET
Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33-37.