University of Helsinki
Olen petrologian ja taloudellisen geologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa ja vietin kevätlukukauden 2021 Islannissa vaihto-opiskelun merkeissä. Vaihto korona-aikaan on hieman poikkeuksellinen kokemus, mutta Islannissa koronatilanne on pysynyt koko kevään muuhun maailmaan verrattuna rauhallisena: tämän kevään pahimpana päivänä tapauksia todettiin 43.
TEKSTI JA KUVAT: Liisa Maunu
Asuin Reykjavíkissa, osallistuin luennoille Zoomissa ja vietin vapaa-aikani suurimmaksi osaksi pohjoismaalaisten vaihtareiden kanssa niin Reykjavíkissa kuin reissaten ympäri Islantia. Geologivaihtoni ei olisi voinut osua parempaan kohtaan, kun kevään aikana sain kokea lähes kuukauden ajan jatkuvia maanjäristyksiä ja niitä seuranneen tulivuorenpurkauksen, joka jatkuu edelleen toukokuussa juttua kirjoittaessa! Alla vähän eri aihepiireihin liittyviä kokemuksiani Islannista. Yleisesti ottaen voin lämpimästi suositella vaihtoon lähtemistä kaikille. Tämä on helppo tapa kokeilla asumista eri maassa erilaisen kulttuurin keskellä. On myös hyvä kokeilla opiskelemista toisessa yliopistossa, itse olen ainakin oppinut arvostamaan paljon niitä oman yliopiston parhaita puolia.
Opiskelu
Opiskelin Islannin yliopistossa sekä geologian maisterikursseja että islannin kielen peruskurssin. Kurssit olivat työmäärältään ja opiskelutavoiltaan hyvin samanlaisia kuin ne, joihin olen omassa ohjelmassamme tottunut. Kurssit sisälsivät melko paljon viikoittaisia tehtäviä yhden ison tentin sijaan. Kurssit ovat opintopistemäärältään laajempia: suurin osa 7,5 tai 10 opintopistettä. Omat kurssini olivat melko pitkälti etänä, mutta pääsin muutaman kerran yliopistolle laboratorioharjoituksiin ja toukokuun lopulla vietän 9 päivää kenttäkurssilla. Yliopiston tilat ovat kuitenkin olleet lähes koko kevään auki ja olenkin opiskellut paljon paikallisessa luonnontiederakennuksessa, Askjassa. Mielestäni oli hyvä valinta opiskella myös paikallista kieltä, vaikka etäkurssilla emme juurikaan päässeet harjoittelemaan puhumista. Islannin kieli on vaikeaa, sillä kielessä käytetään sijamuotoja (…ymmärrän nyt hyvin, millaista on opetella suomea vieraana kielenä), mutta ruotsin osaaminen auttoi tässä paljon. En osaa käyttää kieltä juuri kahvilassa asioimista enempää, mutta ainakin osaan lausua oikein paikkojen nimet ja ymmärrän suunnilleen, mitä suurin osa kylteistä sanoo. Korona mahdollisti myös tiettyä joustavuutta omiin opintoihini, sillä pystyin etäopiskelun ansiosta suorittamaan graduseminaarin tänä keväänä Suomeen!
Korona
Koronatilanne on koko kevään ajan pysynyt Islannissa hyvänä muuhun maailmaan verrattuna. Alkukeväästä täällä oli jopa useamman viikon putki ilman yhäkään maan sisäistä tartuntaa (rajakontrollissa tapauksia on siis todettu läpi kevään). Koronarajoitukset ovat pysyneet täällä melkein samana koko kevään ajan: kokoontumisrajoitus 20 henkilöä, ravintolat ja baarit menevät kiinni kymmeneltä illalla ja kuntosalit, uimahallit ynnä muut saavat ottaa sisälle 50 % kapasiteetista. Yliopiston tilat ovat olleet auki opiskelua varten, mutta suuri osa luennoista on tapahtunut etänä.
Helmikuun aikana rajoituksia ehdittiin hetkeksi höllentää ja maaliskuun ensimmäiset viikot olivat kuin pala koronaa edeltävää elämää! Pidimme 50 hengen bileitä, istuimme täysissä ravintoloissa ja yliopisto täyttyi opiskelijoista. Maaliskuun lopulla täällä kuitenkin yllättäen todettiin parisenkymmentä koronatartuntaa, ja käytännössä koko maa päätettiin sulkea hyvin nopeasti kolmeksi viikoksi. Näiden viikkojen jälkeen palattiin taas edellä mainittuihin rajoituksiin. Koronatartuntoja todetaan tällä hetkellä useampia päivittäin, mutta tilanne on pysynyt jo pitkään tasaisena.
Reykjavík
Reykjavíkissa ja sitä ympäröivissä kaupungeissa ja kunnissa asuu noin 230 000 asukasta, eli noin kaksi kolmasosaa koko Islannin väestöstä. Reykjavík on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki. Ennen vaihtoani useimmiten esille nouseva asia Islannista keskusteluissa oli ”Islannin kamala sää”. On totta, että välillä täällä on aivan järkyttävän tuulista ja oma käsitykseni kesäsäästä on nykyään se, että ulkona pärjää vain yksi villakerros päällä. Kuitenkin tänä keväänä täällä on ollut ehdottomasti eniten aurinkoisia ja lähes tyyniä päiviä, ja ihan yksittäisinä päivinä sää on ollut niin huono, ettei ulos tee mieli mennä. Moni islantilainen on tosin sanonut, että tämä on ollut paljon tavallista kuivempi ja aurinkoisempi kevät.
Minä ja suurin osa vaihtarikavereistani asuimme Reykjavíkin melko pienen ydinkeskustan alueella. Reykjavíkin keskustassa törmää lähes aina tuttuihin ja melkein kaikki ruokakaupat menevät kiinni viimeistään kahdeksalta illalla. On ollut kätevää päästä kävellen kaikkialle, mutta huomaan kyllä kaipaavani jo isompaa kaupunkia ympärille. Reykjavíkissa parasta tekemistä on käydä ystävien kanssa uimahallissa, ostaa maailman parhaita korvapuusteja paikallisesta leipomoketjusta, istuskella iltaisin kaupungin omaperäisissä kahviloissa ja baareissa sekä silitellä kaduilla vapaana kulkevia kissoja.
Kulttuuri
Islantilainen kulttuuri on monella tapaa samanlainen suomalaiseen verrattuna. Asiat sanotaan suoraan ja välillä vähän töykeästikin. Ehkä suurin kulttuurishokki täällä on ollut islantilainen elämäntapa, johon suunnitelmallisuus ei juurikaan liity. Asioista tiedotetaan ihan viimeisellä minuutilla ja välillä tuntuu, ettei kukaan oikein tiedä mitä tapahtuu. Tätä kirjoittaessani olen lähdössä kahden päivän päästä yhdeksäksi päiväksi kenttäkurssille keskelle ei mitään. Viikon varoitusajalla saimme tietää, että jokaisen tulee tuoda mukanaan omat ruoat koko yhdeksän päivän ajaksi ja että illalliset hoidetaan yhdessä niin, että joka ilta kaksi henkilöä kokkaa koko porukalle. Tänään kahden päivän varoitusajalla saimme tietää, että jokaisella tulee olla mukana makuupussi (aiemman tiedon mukaan lakanat olisivat riittäneet) ja vasara. Huomenna täytyy siis lähteä ostoksille! Islantilaisten ehkä tunnetuin sanonta onkin ”þetta reddast”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että ”asiat järjestyvät kyllä”. Osan tästä rennosta elämänfilosofiasta haluan ehdottomasti tuoda mukanani Suomeen, mutta olen kyllä edelleen sitä mieltä, että tietyt asiat olisi hyvä organisoida kunnolla etukäteen.
Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaus
Geologian opiskelijalle Islanti tarjosi tänä keväänä ainutlaatuisen vaihtolukukauden. Helmikuun lopulla Reykjanesin niemimaalla alkoi aktiivinen maanjäristysten sarja, joka huipentui 19.3. alkaneeseen tulivuorenpurkaukseen. Maanjäristyksiä tunsi hyvin Reykjavíkissa asti ja näiden viikkojen aikana huoneeni tärisi kunnolla useamman kerran viikossa. Aina suuremman järistyksen sattuessa Whatsapp-ryhmät täyttyivät ”Did you feel that one!!??” -viesteistä. Purkauksen alkaessa Islannin mediakanavien nettisivut kaatuivat vähän väliä kaikkien yrittäessä päivittää uusia tietoja tapahtumista. Purkaus on onneksi ollut hyvin rauhallinen, ainoastaan ensimmäisenä yönä purkausta lähimpänä oleva tie ja Islannin kansainvälinen lentokenttä suljettiin, ja täällä Reyjavíkissa asukkaita kehotettiin sulkemaan ikkunat mahdollisen tuhkan takia.
Tähän mennessä olen itse käynyt purkauksella neljä kertaa ja joka kerta yllätyn siitä, kuinka paljon alue on muuttunut lyhyessä ajassa. Parhaimmillaan laavaa virtasi kuudesta eri purkautumisaukkojen systeemistä ja tällä hetkellä korkeat laavasuihkut valaisevat maisemaa niin Reykjavíkissa kuin jopa noin 100 km päässä Vestmannasaarilla.
Reissaaminen
Normaaliaikoina Islannissa käy vuosittain valtava määrä turisteja, vuonna 2019 jopa lähes kaksi miljoonaa. Näin korona-aikaan reissaaminen Islannissa on ollut täydellistä. Normaalisti turisteja täynnä olevat upeat luontokohteet (geysir, vesiputoukset, kansallispuistot jne.) ovat olleet lähes tyhjillään. Olemme saaneet nauttia yksin ja rauhassa upeasta kohteesta. Osa turistikohteista on todella aavemaisia tällä hetkellä, kun kohteelle on rakennettu valtava infrastruktuuri mahdollistamaan kymmenien bussien yhtäaikaisen pysähtymisen, mutta tällä hetkellä parkkipaikalla on yleensä kaksi tai kolme autoa. Poikkeus näihin tyhjiin nähtävyyksiin on purkautuva tulivuori, jota käy ihastelemassa koko Islanti! Autoja on parkkeerattu tien vierelle jopa kilometrien matkalle, enkä ole koko korona-aikana nähnyt kerralla niin paljon ihmisiä kuin purkaukselle vievällä patikkapolulla.
Islannissa matkatessa ajokortti on lähes välttämättömyys, sillä Reykjavíkin ulkopuolelle ei kovin montaa bussivuoroa päivittäin lähde. Koko saaren Länsivuonoja lukuun ottamatta kiertävä ykköstie on hyväkuntoinen ja ajettavissa läpi vuoden. Muuten Islannin olosuhteet ajamiselle eivät ole turvallisimmat mahdolliset, sillä iso osa teistä kulkee vuoristossa ja sääolosuhteet ovat vaihtelevia. Pohjoisessa joudutaan talven aikana usein sulkemaan teitä huonon sään ja lumen takia. Itselleni on matkan varrelle osunut yksi kivivyöryn tukkima kapea hiekkatie, josta sitten peruuteltiin pois vuorenrinteen ja mereen johtavan jyrkänteen välissä, pienehkön joen ylitys vuokra-autolla, jonka vakuutukset eivät vesistöjen ylityksiä korvaa, ja aivan liian monta mutkaisilla teillä kaahailevaa islantilaiskuskia. Nykyään itselleni turvallisen tien määritelmäksi riittää se, että tiessä on kaksi kaistaa eikä kummaltakaan puolelta ole pudotusta varmaan kuolemaan.
Kuumia lähteitä löytyy valtavasti ympäri Islantia. Yksi parhaista reissutekemisistä on ensin patikoida muutama tunti vuorilla ja sitten lepuutella lihaksia lähes 40-asteisessa luonnon kuumassa lähteessä. Melkein jokaisessa pikkukylässä on myös uimahalli, jossa on ulkona useampi lämmitetty uima-allas. Toukokuun aurinkoisina päivinä olemme usein lilluneet Reykjavíkin altaissa tunteja aurinkoa ottaen.
Budjetti
Vaihtoon lähteminen on tehty opiskelijoille taloudellisesti helpoksi. Vaihtokuukausilta opintolainan saa kaksinkertaisena, sain koko kevään ajan sekä asumistuen Suomeen että ulkomaan asumislisän, ja vaihto ohjelmiin sisältyy yleensä apuraha. Olin itse Erasmus-vaihdossa, jossa apurahan suuruus määräytyy kohdemaan hintatason mukaan. Yleinen käsitys Islannista on, että tämä on todella kallis maa. Viime vuosina Islannin kruunun kurssi on kuitenkin romahtanut huomattavasti euroon verrattuna ja suurilta osin hintataso on samaa kuin Suomessa. Asuin neljän hengen kimppakämpässä aivan ydinkeskustassa ja maksoin vuokraa noin 480 € kuukaudessa – eli hyvin samankaltaista kuin Helsingissä voisi olla. Ruokakaupassa hintataso on myös samaa luokkaa kuin Suomessa. Ravintolat ovat hieman kalliimpia ja samoin pienyritysten tuotteet.
Olemme päässeet reissaamaan myös melko edullisesti. Airbnb-kämpissä on hyviä tarjouksia, kun omistajat haluavat, että edes joku tulisi sinne majoittumaan. Lisäksi olemme usein saaneet autovuokraamosta alennusta ihan vain pyytämällä. Toukokuussa, kun säät ovat jo vähän lämmenneet, olemme ystäväni kanssa reissanneet myös nukkuen öitä autossa!
