Lapsuudenmaisemia
Aloitimme kurssikerran ulkoilulla ja keräämällä yhteisen aineiston Epicollect5 -sovelluksen avulla. Tehtävänä oli arvioida kaupunkiympäristön viihtyvyyttä, turvallisuutta sekä “käyttöastetta” eli ohikulkijoiden ja ajanviettäjien määrää. Kävelimme parini kanssa märässä loskakelissä Kumpulan kampukselta Kätilöopistolle päin, mikä oli sinänsä hyvä valinta sekä siksi, että se poikkesi suurimmasta osasta muiden opiskelijoiden valitsemaa suuntaa ja samalla vei minut pienelle nostalgiamatkalle lapsuuteni maisemiin – asuimme aikanaan Kumpulanportin rumissa kerrostaloissa ja kävin ensimmäiset kouluvuoteni Kumpulan koulussa. Kumpulan koulurakennusta ei tosin enää ole, sillä se pistettiin maan tasalle useita vuosia sitten, mutta Kumpulantaival oli edelleen yhtä tuttu koulupolku ja etenkin Limingantien kauniit omakotitalot nostattivat mieltä muuten kurjassa säässä.
No joo, sitten asiaan 😀 Elickaes näistä Epicollectiin kerätyistä datapisteistä koostettiin sitten kokonainen aineisto, jonka sai ladattua ja liitettyä kätevästi QGISiin. Yhdessä tutkimme turvallisuusaspektia, sillä olimme kävelykierroksella arvioineet kaikkien valitsemiemme kohteiden turvallisuutta asteikolla 1 (huono) – 5 (hyvä).
Tähän käytimme ennestään tuntematonta QGISin Interpolointi -ominaisuutta, jolla voidaan luoda jatkuva rasterikartta valitulle alueelle ja jonka väriskaala muokataan kuvastamaan haluttua ominaisuutta parhaan mukaan.
Unohdin itse ottaa kuvan tästä vaiheesta, joten lainaan Aino Pahkalan tekemää kuvaa interpoloinnista (Kuva 1). Turvallisuusnäkökulmaan ja kunkin pisteen saamaan arvoon voi vaikuttaa mm. liikenteen määrä, levottomuudet/häiriötekijät, epäsiisteys tai kevyen liikenteen kulkijan näkökulmasta vaarallinen reitti.
Maa järisee
Äkkiä minut työnnetään ulos tajunnan porteista
Äkkiä olen unohtanut kaiken
(Pariisin kevät – Seisminen järistys)
Varsinaisena kurssitehtävänä oli tuottaa mahdollisesti opetuksessa käytettävää karttamateriaalia erilaisista hasardeista, ja valitsin tehdä kolme erilaista teemakarttaa maanjäristyksistä, tulivuorista ja meteoriiteista. Tämäpä vasta hauskaa, sillä minustahan tulee vielä joskus isona bilsan ja mantsan ope! 😉
Maanjäristystehtävää tehdessäni huomasin, ettei valmiissa aineistossa ollut mannerlaattojen rajoja, joten etsin sellaisen GitHubista, joka tarjoaa monenlaisia ilmaisia vektoriaineistoja QGISiin. Mannerlaattojen sijainnit ja rajat ovat oleellisia maanjäristysten kannalta, ja olin melko ylpeä itsestäni että keksin etsiä sellaisen ja onnistuin jopa liittämään sen sujuvasti muuhun maanjäristyksien aineistoihin (Kuva 2). Koitan olla ylpistymättä liikaa, mutta kieltämättä tuntui hyvältä, kun huomasi oman ajattelun ja oppimisprosessin kehittyneen QGISin suhteen! 🙂
Maanjäristyksiä kuvaavasta kartasta voidaan havaita, että suurin osa järistyksistä sijoittuu mannerlaattojen reunoille. Tätä voisi käyttää opetuksessa mm. kertomalla mannerlaattojen liikkeistä ja miten ne synnyttävät maanjäristyksiä eri puolilla maapalloa. Aineisto on toki rajattu alkavaksi vasta vuodesta 1900 tähän päivään saakka ja suodatettu tarjotusta datasta vain 6-9 magnitudin voimakkuuden järistykset, jottei datamäärä olisi massiivinen ja kartta-aineisto liian sekava luettavaksi koko maapallon mittakaavalla.
Kiinnostavaa olisi tutkia oppilaiden kanssa myös sitä, miksi muutamia järistyksiä on esimerkiksi tyynenmerenlaatan keskellä, missä saumakohtia ei ole lähimaillakaan. Voisiko mannerlaattojen liikkeitä havainnoida jotenkin konkreettisemmin? Millä tavoin maanjäristyksille alttiita alueita on rakennettu ja suunniteltu, jotta järistyksiin voisi varautua paremmin ja jokaisen tärinän jälkeen ei tarvitsisi rakentaa uudelleen?
Kun herään me hiivitään laaksoon
Tulivuoren juurella (Pariisin kevät – tulivuoren juurella)
Toiseksi tein kartan tulivuorten sijainnista suhteessa mannerlaattoihin. Käytin pitkälti samaa pohjaa kuin maanjäristyksissä, mutta tulivuoriaineisto piti itse ladata ensin .csv-tiedostoksi ja sitten syöttää QGISiin. Tässä tuli pieni hassu mutka matkaan, sillä vaikka tietokanta oli valmis ja sen olisi pitänyt toimia normaalisti, siinä olivat sijaintitiedot menneet hiukan sekaisin vuorten korkeuden kanssa ja lopputuloksena oli vain muutama hassu tulivuoren pisteaineisto maailmankartalla ja hämäävästi ainoastaan joko päiväntasaajalla tai 0-pituuspiirillä. Onneksi sain apua ja löydettiin aineiston bugi ja saatiin asia korjattua, jolloin lopputulos oli paljon järkevämpi 😀 (Kuva 3).
Tässä karttakuvassa näkyvät myös oranssilla orogeeniset alueet, eli sellaiset paikat joissa syntyy poimuvuoria mannerlaattojen liikkeiden seurauksena (Tieteen termipankki). Samalla voidaan siis havainnollistaa mannerlaattojen vaikutusta vuorien syntyyn sekä erilaisiin tulivuoriin. Tähän löysin hauskan käytännön kokeen, jolla voidaan yksinkertaisesti selittää miten poimuvuoret syntyvät mannerlaattojen törmöysvyöhykkeillä. Science for Kids -sivulta löytyy paljon muitakin hauskoja juttuja, joilla luonnontieteistä saa konkreettisempia esimerkkejä ja tehtäviä lapsille.
Opiskelijoilta tai oppilailta voitaisiin esimerkiksi kysyä, miksi kaikki tulivuoret eivät sijaitse mannerlaattojen saumakohdissa ja onko tulivuorten aktiivisuudessa eroja, jos verrataan keskellä mannerlaattaa sijaitsevaa tulivuorta saumakohdassa sijaitsevaan vuoreen.
Lisäksi maanjäristyksiä ja tulivuoria kuvaavia karttoja voisi verrata keskenään – huomaan esimerkiksi selkeän yhteyden orogeenisten alueiden ja maanjäristysten sijainnin välillä. Tämä onkin ihan loogista, sillä kun mannerlaatat törmäilevät ja poimuttuvat, on varmasti tärinätkin aikamoiset.
Sinä saatat olla juuri se, joka sattumalta minut pelastaa meteoriitin alta (Pariisin kevät – meteoriitti)
Lopuksi keskityin mannerlaatoista riippumattomaan hasardiin, eli maanpintaan törmänneisiin meteoriitteihin. Tässä karttakuvassa en siis käyttänyt muuta kuin meteoriittien putoamispaikoiksi merkattuja pisteaineistoja ja pohjakarttaa (Kuva 4).
Meteoriitteja on aineistossa valtava määrä, ja pohdin, miten datasta saisi jotenkin kiinnostavamman. Pohdin mm. luokittelua törmäysvuosien mukaan, mutta attribuuteista löytyi myös tietona kunkin meteoriitin paino, mikä oli mielestäni aika mielenkiintoista. Varsinkin, kun pienimmät meteoriitit painavat omaa elopainoani vähemmän, mutta suurimmat ovat jo niin järjettömän kokoisia, että monet rekatkin jäävät niille kakkoseksi.
Lopullisesta tuotoksesta näkee, että onneksemme suurin osa maahan osuneista meteoriiteista on ollut kevyemmän sarjan edustajia, mutta muutama jössikkäkin on maahan törmännyt.
Tätä karttaa katsoessani en voi olla huomaamatta, miten mm. Amazonasin, Siperian ja Pohjois-Kanadan alueet ovat melkoisen paljaita, vaikka muutoin meteoriitit näyttävät tykittävän maata melkoisen tiheästi ja tasaisesti kaikkialla. Varmastikin aineiston keruuta hankaloittaa vaikeakulkuinen maasto ja muutenkin heikommin kartoitettu alue, koska kyse tuskin on siitä etteivät meteoriitit vain sattumalta olisi törmänneet juuri noille alueille, joilla ei ole tiheää ihmisasutusta tai muuta aktiivista ihmistoimintaa.
Tästä voisi myös tehdä tehtävän opiskelijoille: Pohdi, miksi näillä alueilla x, y ja z ei ole raportoituja/merkattuja maahan törmänneitä meteoriitteja.
Muuta pohdittavaa tai mahdollisia tehtäviä tekemistäni kartoista olisi kuvata mannerlaattojen erkanemisalueita tai niitä saumoja, joissa mannerlaatat liikkuvat sivuttain toisiinsa nähden ja vain raapivat toisiaan kyljestä. Erkanemisalueilta voisi esimerkiksi etsiä maanvajoamia tai muita geomorfologisia muodostumia (etsin tähän jonkun karttakuvan myöhemmin).
Lisäksi tulivuoriaineistoon voisi liittää myös dataa muutoinkin vulkaanisista alueista ja lajitella tulivuoria esimerkiksi aktiivisuuden perusteella.
Lähteet
Aino Pahkalan blogi, Geoinformatiikkaa: https://blogs.helsinki.fi/pahkalaa/ viitattu 4.3.2022
GitHub, tectonic plates free gis data: https://github.com/fraxen/tectonicplates viitattu 4.3.2022
Tieteen termipankki: Orogenia. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geologia:orogenia viitattu 4.3.2022
Science for Kids: How Folded Mountains Form. https://www.thechaosandtheclutter.com/archives/how-fold-mountains-are-made viitattu 4.3.2022
