University of Helsinki
Jälleen vietetään Tukholman vanhan Tre Kronor -linnan palon surullista vuosipäivää. Historiahemmon mieltä painaa linnan tuhon lisäksi tietenkin kattavan kirjasto- ja arkistokokoelman tuhoutuminen.
Palon jälkeen menetettyjen dokumenttien ja kirjojen katalogin laati kuninkaallinen kirjastonhoitaja Johan Jacob Jaches (n. 1650-1709). Itse tuhoja on eritelty monessa yhteydessä, ja lähes jokaisesta Tukholman kaupungin tai Ruotsin arkisto- ja kirjastolaitoksen historiasta voi lukea samat Jachesin katalogiin perustuvat luvut. Parin vuoden takaisessa KB:n blogissa todetaan lyhyesti, että 24 500 kirjasta voitiin pelastaa vain 6000 kun taas noin 1400 käsikirjoituksesta ainoastaan 300 saatiin pelastettua.
Palo oli sen luokan lööppi, että kaupungissa majailevat ulkovaltojen diplomaatit kauhistelivat tapahtumaa ja huhuilivat sen syistä vielä pitkään. Heti palonjälkeisenä päivänä Alankomaiden lähettiläs C.C. Rumpf (1633-1706) raportoi Haagiin yleissäädyille tapahtumista. Vapaasti suomentaen palosta kerrotaan raportissa seuraavasti:
“Eilen iltapäivällä, puoli kolmelta täällä kuninkaan linnassa tapahtui hyvin valitettava ja vakavan suuri palo, joka tuhosi ja muutti tuhkaksi koko linnan seuraavana yönä hyvin kovan tuulen takia, lukuun ottamatta ulko- ja sisämuureja ja joitain huoneita ulkomuurin sisäänkäynnin puolella. Tietämättä vielä oikeaa syttymispaikkaa, erilaiset huhupuheet kertovat enimmäkseen, että suuri tuli olisi saanut alkunsa vastasiivotusta huoneesta, jossa oli jätetty ikkunat auki. Sieltä tuli oli levinnyt suureen valtakunnansäätyjen saliin, josta tärkeät kuninkaallisen kanslian, hovioikeuden, ja muiden kollegioiden dokumentit sekä kallisarvoiset huonekalut ynnä melkein valmis castraum dolories saatiin tuotua ulos ja pelastettua linnan kappeliin. Mutta hyvin valitettavasti kaikki maanalaiset kellariarkistot, pitäen sisällään vanhat kertomukset, jotka olivat määrätty hyvinsäilytettäviksi, sekä joitakin osia kuinkaallisesta kirjastosta, joutuivat liekkien syömäksi.”[1]
Lopullista syytä ei koskaan saatu tietää, mutta varmaksi katsottiin, että palo sai alkunsa säätyjen salin puolelta linnaa. Taidehistorioitsija Bo Grandien on kuvannut teoksessaan Stockholm i lågor (1969), kuinka palomestari Sven Lindberg ja kaksi vahtivuorossa ollutta sotilasta saivat tuomiot tehtäviensä laiminlyönnistä. Sekä Lindberg että toinen vahdeista saivat kuolemantuomiot, jotka tosin lievennettiin seitsemäksi kujanjuoksuksi ja kuuden vuoden pakkotyöksi Marstrandin Karlstenin linnoituksella. Kolmas selvisi alunperinkin viidellä kujanjuoksulla. Vanhuuttaan heiveröinen Lindberg ei kuitenkaan selvinnyt tuomiostaan vaan kuoli saamiinsa vammoihin pian kujanjuoksun jälkeen.
Kaiken kaikkiaan palo sattui erityisen ikävällä hetkellä, sillä valtakunnassa oli suruaika. Kuningas Kaarle XI oli vastikään kuollut vatsasyöpään ja hautajaiset olivat pidetty vain alle kuukautta ennen (oheisen raportin castraum dolories viittaa juuri hautajaismonumenttiin). Monumentti siirrettiin kuninkaallisille talleille “Kreivi Braatschin” taloon.
Hätämajoitusta tarjosi Riddarholmenin ympäristön rakennukset. Vielä kruunajaisia odotteleva Kaarle XII majoittui diplomaattiraportin mukaan valtakunnanmarsalkka Johan Stenbockin luona, ja pitkäikäinen “kuninkaallinen isoäiti” Hedvig Eleonora muutti kansliapresidentin Bengt Oxenstiernan luokse.
Muuttojärjestelyiden jälkeen kuninkaallinen perhe asettui vuosikymmeniksi asumaan Wrangelin palatsiin Ridderholmstorgetin (nyk. Birger Jaarlin tori) kupeeseen. Nykyään rakennuksessa sijaitsee Svean Hovioikeus. Seuraavina vuosikymmeninä myös Drottningholmin linnan merkitys korostui ennen Nicodemus Tessin nuoremman suunnitteleman ja käynnistämän uuden kuninkaanlinnan rakennusprojektin saattamista riittävän valmiiksi 1750-luvulla.
[1] “Gisteren naedenmiddag ten half drie uuren, ontstont hier soodanigen hoogstbeklagelycken en subiten, hevigen brandt op t Coninckl sloth alhier, by een zeer harden wint dat hetzelve, sloth, dien naemiddag en de volgende nacht schier geheel, uitgenomen de buiten en binne muuren, en eenige kamers bovendien ingang enter zyde buitent circuit, in d asche gelegt is geworden, zonder datmen vooralnog den rechten oorsprong heeft konne vernemen, vercheidentlyck daervan gesproocken werdende, meest wordt gezegt, dat inte en versch geschropte kamer, daer de venolers opengestelt waren, en t brandt houdt van, een groote aengelyde vuur, in absentie der schropters, afgevallen was, onder de groote RyxStenders Zaal, ontstaen is, d’ importante Documenten uyt de Con Contzley, het hooge hoft Gericht, en d andere Collegien, als mede de kostelycke ammeublemente, het by nae voltrocken heerlycke castraum dolories uit de appartementen en de Slots Cappel zijn wel meest in tyt geborgen en gesalveert, maer, t geen t aderbeklaagelyckst, alle d Archiven, diemen in een Gewalfzel onder d aarde, t welk na alle apparentie met alte dichten was, zeer wel bewaart oordeelde, nevens eenig gedeelte van de Cone. Bibliotheeg zyn d door t vuur verslonden;–“
Lähteet ja kirjallisuus:
Nationaal Archief, Den Haag, Staten-Generaal, nummer toegang 1.01.02, inventarisnummer 7188.
Grandien Bo , Stockholm i lågor. 1969.