“Julkaistu Yliopisto-lehdessä 2014:2 (28.2.2014). Uudelleenjulkaisuun inspiroi HS:n pääkirjoitus 30.3.2014, jossa pohdittiin Nokian ex-johtajan Anssi Vaajoen puhetta suomalaisten kateudesta yrittämishalun esteenä.”

Suomi on ruotsalainen, Suomi on venäläinen ja pohjimmiltaan myös syvästi saksalainen.

En menisi ihan niin pitkälle kuin toimittaja Pekka Hakala, joka luonnehti Helsingin Sanomissa (5.1.14) Suomea maaksi, jossa ”venäläinen fatalismi yhdistyy saksalaiseen kurinalaisuuteen”.

En menisi kovin paljon kauemmaksikaan. Ensimmäiset kaupunkimme keskiajalla olivat Hansan pohjoisia kauppa-asemia, tukevin ja vanhin osa porvaristoamme oli germaanista ellei skandinaavis-germaanista.

Viimeisimmän sadan vuoden dramaattinen historiammekin on kulkenut geopoliittisessa kytköksessä Saksaan. Niin oli 1918. Niin oli jälleen toisen maailmansodan vuosina. Ja niin on tänään: Suomi on kuin vanhasta muistista Saksan hallitseman eurooppalaisen suurtalousalueen pohjoinen tukipilari, nöyrän asialinjainen kanssasotija.

Mikäs siinä, hyvä niin, etenkin jos tämä olisi vain kadonnutta historiaa, jota viisaan opetusministeriömme ja yhtä viisaan kouluhallituksen mielestä suomalaisten on turha osata ja kai vielä vähemmän ymmärtää.

Harmi vain, että tietämättömyys historiasta on yhtä vaarallista kuin sotilaallinen tyhjiö. Kumpikin tyhjiö tuppaa täyttymään, historiatajun tapauksessa tietämättömyydellä, taikauskolla ja vääristelyillä.
Haluaisin esittää tämän jotenkin valoisasti, ihan pääministeri Jyrki Kataisen mieliksi.

Meillä on Suomessa pääministerin mielestä aivan liian kielteinen ilmapiiri, joka vaikuttaa suoriutumiseemme. Kansainväliset vertailututkimukset tosin ovat todistavinaan, että Suomi komeilee Yhdysvaltain kanssa länsimaailman ykkösenä ilmapiirin yritysystävällisyydessä.

Maailmaa pystypäin valloittavat nuoret sankariyrittäjämme puolestaan saavat kateelliseksi väitetyltä kansalta osakseen raikuvia suosionosoituksia. Ovatpa peijakkaat kertoneet maksavansa veronsakin iloisesti kotimaalleen.

Pettureita ja rikkureita ovat nämä iloiset yrittäjät siinä vapaamielisten rintamassa, joka on pitkään marissut verojen ja pohjoismaisen yhteiskuntamallin turmiollisuudesta. Tämä oikeaoppinen marina on tietenkin valoisaa ja mielialoja nostattavaa, vähän sillee niinku twiittimäisen veikeää.

Eikä fiilistä ole pilattu turhilla tiedoilla kaiken maailman tilastoissa maailmankärjessä keikkuvan pohjoismaisen yhteiskunnan kansainvälisestä ylivertaisuudesta. Semmoinen on nyt joka tapauksessa historiaa, ellei peräti rasistinen rikos monikulttuurisuutta vastaan.

Kurinalaisena saksalaisena on pakko myöntää, että pääministeri ja kanssamarisijat ovat tietysti oikeassa ja tutkimukset väärässä. Mutta ehkä voimme auttaa pääministeriä äänestämällä seuraavissa eurovaaleissa hänen unelmatiiminsä Brysseliin viilaamaan pilkkuja suurtalousalueen kurkkudirektiiveihin.

Otetaan tässä mallia 1930-luvulta. Silloin presidentti Svinhufvud äänestettiin linnasta takaisin Luumäelle laveamman hallituspohjan tieltä. Ilmapiiri kuulemma parani kovasti, miksei nytkin.

Sitä paitsi unelmatiimin ylivoimainen ykköstwiittailija Alexander Stubb on valitellut ministerin työn rajoittavan sananvapauttaan. Näin emme voi jatkaa, autetaan Alexanderia vahvistamaan sananvapauttaan. Ihan ilmeinen win-win.

Palataan merkityksettömään historiaan, historian merkitykseen ja ymmärryksen tyhjiöihin. Voi tosiaan olla, että historiallisiin kehityskulkuihin paneutuminen on turhaa puuhaa, tarpeetonta peräpeiliin katselua, joka vie pontta tulevaisuuteen tähtäävältä dynaamiselta toimeliaisuudelta.

Sikäli kuin tyhjiötä edes jää, se täyttyy lakisääteisellä uskonnonopetuksella, mielellään nykyistä tunnustuksellisemmalla ja aivan ehdottomasti kaikille maassa oleville ja maahan joskus tuleville uskontokunnille tiukasti erillisenä. Tämä on eduskunnan ja edistysmielisen kouluhallituksen tahto?

Tahdon ymmärtää ajatusta. Vain näin toimien kaiketi olemme omalta osaltamme mukana turvaamassa maailmankulttuurien suurta perintöä, jonka elinvoiman ainut lähde on syvä tietämättömyys tai vääristelty tieto oman maan ja maailman historiasta.

Miten ilman tällaista kävisi verisille sodille, kansanmurhille ja kaikenvärisille tyrannioille – siis sille elävälle monikulttuurisuudelle, jossa vääräuskoisten kurkkujen leikkaaminen, pyhät sodat, burkat ja tyttöjen sukupuolielimien silpominen ovat pyhitettyä arkea.

Ajatus siitä, että meihin kaikkiin syvästi vaikuttavia maailmanuskontoja voisi koulussa yrittää yhdessä oppia ja ymmärtää, ihan niin kuin yhteistä historiaa, biologiaa ja matematiikkaa, on ilman muuta kammottavaa ateismia ja taantumuksellisuutta.

Mitä siitä tulisi – ja tuleekohan muustakaan yhteisestä opetuksesta yhtään mitään nykyisessä postmodernissa some- ja twiittimaailmassa? Jokaisen on saatava valita vapaasti, shoppailla globaalissa ”tiedon” valintamyymälässä ihan sitä, mitä ennakkoluulot, tietämättömyys, muotioikut ja himot kulloinkin kehottavat.

Joka tapauksessa historiaa nyt ainakin on opetettava erikseen poliittisesti ja kulttuurisesti erilaisista kodeista tuleville oppilaille – siis sikäli kuin historiaopetusta ei lopeteta kokonaan turhana, vaarallisena ja kielteistä ilmapiiriä synnyttävänä. Historia voi sisältää jostakusta  näkökulmasta loukkaavaa aineistoa, ihan tarkoittamattaan.

Biologiankin moni kokee häväistyksenä luomisopille. Sitä paitsi ainakin minulla oli kouluaikoina vakavia erimielisyyksiä matematiikan ja fysiikan opettajien kanssa, jotka häikäilemättä tulkitsivat kaavoja ja laskujen tuloksia valtakulttuurin ehdoilla.

Maailmankulttuurin perinnön vaaliminen edellyttää siis oikeaa monikulttuurisuutta: sitä että eri suunnilta tulevat lapset ja nuoret saavat oppinsa omilta mullaheiltaan, eivätkä mitenkään saa edes yrittää rakentaa ymmärryksen siltoja yli erottavien kuilujen.

Joku tosin voisi väittää, että nykymaailma ja sen pahimmat kriisipesäkkeet suorastaan tihkuvat historiaa — ja historian väärinkäytön juoksuttamaa verta.

Hyökkäävä nationalismi purkautuu yhä kiehuvana ryöppynä ihmiskunnan kasvoille. Uskonto, sukupuoli, kieli ja rotu
ovat edelleen poltinmerkkejä, joilla valikoidaan ihmisiä kuolemanleireille. Vuosituhansia vanhoista ja enemmän kuin usein kuvitelluista vääryyksistä ja voitoista muovaillaan tunteita kiihottavia kuvastoja, joilla yllytetään nuorisoa hirmutekoihin.

Kuivaksi kuviteltu historia on voima, joka vaikuttaa koko maailman tulevaisuuteen, kenties väkevämmin kuin koskaan ennen. History matters, amerikkalaiset sanovat. Uskokaa edes amerikkalaisia.