Artikkelin kirjoittaja Markku Kuisma on Päivälehti–Helsingin Sanomat 1889–2019 -hankkeen tutkimusjohtaja sekä Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa.

Erkki Tuomiojan poliittiset päiväkirjat 1991‒1994 (Tammi, 2014) on kiinnostava lähihistorian lähde. Autenttisia vaikuttajamuistiinpanoja ja päiväkirjoja ei ole ruuhkaksi asti. Niiden merkitystä tutkimuksen kannalta korostaa luottamuksellisen kirjeenvaihdon ehtyminen jos ei nyt olemattomiin niin sinnepäin. Tuomiojan muistiinpanojen kampaaminen Helsingin Sanomien historian näkökulmasta on jännittävää vähintään kahdessa mielessä.

Sosiaalidemokraattien suhde maan valtalehteen on kiehtova kestoteema, johon Tuomiojan kautta on mahdollista tarttua, toki rajoitukset ymmärtäen. Lisäksi Tuomiojalla on oman henkilöhistoriansa välityksellä suhde lehteen ja Erkkoihin. Isoisä Valto Tuomioja oli jonkin aikaa HS:n päätoimittaja, jonka Eljas Erkko massallaan työnsi paikaltaan ja ulos lehdestä.

Kolmannellakin ajatuksella voi leikitellä. Aatos Erkko tuki tiettävästi sosiaalidemokraatttisia johtofiguureita Sorsasta Tarja Haloseen. Hänellä oli myös taipumus sympatisoida vasemmalle kallistuvia nuoria radikaaleja ‒ tai ainakin ilmaista tämmöisiä sympatioita, kenties vain sotkeakseen ja härnätäkseen muuta establishmentia.

Mitä Erkki Tuomioja sitten on 1990-luvun alkupuolen kriisivuosilta kirjannut lehdestä ja sen taustavoimista? Alla on pikaselailulla silmiin osuneita havaintoja, joita en enemmälti kommentoi, enkä kontekstualisoi. Merkitsenpä nyt vain muistiin jatkoa ajatellen:

14.4.1992 (s. 160): “Tunnin tapaaminen (Ulf) Sundqvistin kanssa puoluetoimistossa.  Puhumme ryhmän ja ptk:n yhteistoiminnasta ‒ Unto Hämäläisellä oli tänään HS:ssa  mm. tätä vähän turhan dramaattisesti käsitellyt juttu…”

3.12.1992 (s. 251): “Eduskunnan aulassa törmäsin Max Jakobsoniin joka palaa asiaan, josta toista vuotta ensi kerran mainitsi, eli minulle mahdollisesti tulevan kirjoitustehtävän. Aiemmin hän ei hankkeen ollessa avoin ole sanonut mistä olisi kyse, mutta kertoo nyt kyseessä olevan Eljas Erkon elämänkerran. Totean että se edellyttäisi pääsyä Erkon kuuluisaan suljettuun arkistoon ja tämän luvan saamisesta hanke Jakobsonin mukaan onkin kiinni. Aatos Erkko panttaa yhä asiaa… Olen vain kuulolla… Miksei jokin haasteellinen maksettu tilaustyökin — voisi sinänsä houkutella, mutta elämänkertatutkimukseen on ainakin minun vaikea motivoitua jos ei tunne minkäänlaista empatiaa kohteen kanssa.”

15.3.1993 (s. 302): “Lounas Kosmoksessa Unto Hämäläisen kanssa, minun aloitteestani ja hänen kustannuksellaan. Puran hänelle kritiikkiäni HS:n toimituspolitiikasta ja sen monopoliaseman rappeuttamasta journalistiikasta. UH on suurin piirtein ainoa, jolle tällaista voi puhua suoraan, hän ei pahastu eikä yritä puolustella, paremminkin myöntelee, sillä hän itsekin on puolittain ulkopuolinen sisäänpäinlämpiävässä HS-porukassa… UH torjuu sen käsityksen, että HS olisi ollut mukana minkäänlaisessa ajojahdissa Uffea (Sundqvist/STS/Sdp) vastaan, mutta sanoo puhuvansa vain HS:n, ei IS:n osalta.”

10.5.1993 (s. 332): “Soitan (Unto Hämäläiselle) ja varmistan että vastaukseni (Jarkko Rahkoselle hänen Sorsaa tukevaan artikkeliinsa 9.5.) on tulossa Hesariin. Samalla  vaihdamme arvioita vaalitilanteesta. Unto kiistää, että Hesari olisi valjastettu Sorsan taakse ja kertoo sorsalaisten syyttävän yhtä paljon päinvastaisesta…”

7.7.1993 (s. 358): “Lounas (HS:n toimittaja, kirjeenvaihtaja Brysselissä) Renny Jokelinin kanssa. Hän on syyskuussa palaamassa Suomeen, ei siksi että EY-lobby vaatii sitä, vaan oltuaan jo neljä vuotta täällä. Sinänsä hänen EY-kriittisyytensä, mitä hän ei suinkaan peittele, on herättänyt raivoa ja epätoivoa Suomen EY-eliitissä, Lipponen valittaa asiasta eduskunnan täysistunnossa, suurin osa lähetystöväestä Liikasesta alkaen inhoaa häntä, huippuna Heikki Oksanen joka suurin piirtein kieltäytyy puhumasta hänen kanssaan, jne…  Erityisen kärjekäs tilanne syntyi kun hän helmikuussa kirjoitti Suomen EY-neuvotteluavauksesta hyvin kriittisesti mm. vertaillen Ruotsin avaukseen. Se johti siihen, että Veli Sundbäck marssi H:gissä päätoimittaja Janne Virkkusen puheille vaatien kirjoittelun muutosta tai kirjeenvaihtajan vaihtamista. Virkkusen ja Hesarin kunniaksi on sanottava että tämä ja muut painostusyritykset eivät ole johtaneet tulokseen, Virkkunen on heti informoinut Rennyä ja vain varoittanut tätä siitä, ettei tarkkailunalaisena tekisi virheitä uutisoinnissa, silloin se on menoa…”

14.5.1994 (s. 546): “Hesarissa Unto Hämäläinen kirjoittaa nykyisen opposition varaan rakentuvasta punavihreästä hallituksesta varteenotettavana vaihtoehtona vaalien jälkeen. Hämäläisen mukaan sellainen ei enää pääomaakaan pelottaisi, ja viittaa lausumaani KU:n haastattelussa talouspolitiikan kaidoista vaihtoehdoista.”

3.9.1994 (s. 601): “HS:n uusin gallup kertoo että EU:n kannatus olisi taas pudonnut ja on enää 38 %…”

4.10.1994 (s. 615): “Soitan Heidin (Hautala) antamasta vinkistä Jaakko Rauramolle ja saan häneltä heti 10 000 mk:n ilmoitustilan Hesarista EU-julkilausumahankettamme varten.”

10.10.1994 (s. 618): “Puhun vielä iltamyöhään Heidin (Hautala) kanssa, joka päivän mittaan on saanut omantunnontuskia siitä että Sanoma Oy on sponsoroimassa ilmoitustamme (EU-kampanja) ja esittää nyt, että siitä luovuttaisiin kun on olemassa mahdollisuus että kustantaja tulee julkisuuteen…”

12.10.1994 (s. 620): “Lounas Sanomien edustustiloissa Jaakko Rauramon kanssa. Kerron peruuttaneeni jo välillä 16 000 markkaan nousseen ilmoituksemme Hesarissa eräiden omantunnontuskien vuoksi. Puhumme tietysti muutoinkin EU-tilanteesta, jossa Rauramo sanoi omana kantanaan ettei hän niin innokas EU-ihminen ole ja uskoisi meidän pärjäävän ulkonakin, kenties jopa paremmin, jos meillä muutoin olisi kurinalainen talouspolitiikka ja tahto vähän Sveitsin malliin, mutta kun ei ole niin EU on parempi ratkaisu.

Kerron hänelle Ytimen ongelmat ja ajatuksemme yhtiöratkaisusta. Hän toteaa sen suoraan sellaiseksi ettei se heille istu, sen sijaan toteaa etta raha joka Ytimen pelastamiseksi tarvitaan – n. 150 000–200 000 – ei ole ylivoimainen hoitaa lahjoituksena, jos Aatos Erkko omistajana on siihen valmis, mikä ei ole mahdotonta ja jota Rauramo ei tule vastustamaan jos häneltä kysytään. Hän toteaa varsin suoraan että heille kuuluu tämänkin kaltaiset yleiset kulttuuripoliittiset tehtävät ja julkaisukentän monipuolisuuden säilyttäminen – jos kerran elinkeinoelämä haluaa alempia veroja ja pienempää julkistaloutta täytyy sen osaltaan olla mukana sitten kustantamassa sellaisia asioita joihin köyhemmällä valtiolla ei enää ole varaa…”

***

Tämmöistä jäi haaviin tällä kertaa, mutta enemmänkin kyllä oli. Mieleen jäi mm. kirpeä kommentti “erkkovallasta”. Sitä en  kuitenkaan enää löytänyt, kun en heti ensi kierroksessa muistiin merkinnyt. Jos joku löytää tämän ja muita, laittakaapa kommenttina tulemaan.

Ihan asiasta viidenteen pikkuhavaintoon. Rapuillallisista muistiinmerkitsijä sai nauttia melkein häkellyttävän usein, ja ravutkin olivat useimmiten mehukkaita ja hyvänkokoisia. Vähän käy kateeksi. :)