Ulos lokerosta

 Ruralia-instituutin johtaja Sami Kurki

 Kurvaan Vaasan kupeessa olevan Helsingbyn kyläkaupan parkkipaikalle. Alkamassa on 50 minuutin kimppakyytimatka markkinoinnin professorin kanssa. Olemme jo pidempään säästäneet luontoa ja polttoainetta, mutta viimeiset vuodet ovat olleet erityisiä. Käytämme nimittäin matkan opiskelemalla tieteenalaa, josta emme aluksi tienneet juuri mitään. Käytännössä apukuljettaja lukee tutkimusartikkelia ääneen kynä kädessä ja kirjaa mahdollisia helmiä kiihkeästä keskustelustamme. Vaatii laatuaikaa ja vastavuoroista perustelua, että evoluutioekologi ja kuluttajakäyttäytymisen tutkija pääsevät hedelmälliselle maaperälle.

Hienosti sanottuna: kognitiivinen etäisyytemme ei ollut alussa optimaalinen. Syyskuussa opiskeluharrastuksemme muutti luonnettaan, kun Suomen Akatemian arvioijat uskoivat marginaaleihin raapustamiin ideoihimme ja näyttivät vihreää valoa. Toivottavasti se ei kuitenkaan jäykistä yhteisiä automatkojamme.

 On hienoa olla töissä yliopistolla, jossa suorastaan parveilee alojensa huippuasiantuntijoita. Itse olen kiitollinen useille Ruralia-instituutin yhteiskuntatieteilijöille. He ovat sinnikkäästi opettaneet kömpelöä oppilastaan. Itse asiassa, akateemista elämääni viime vuosina leimaa yksi asia: en ole formaalisti opiskellut niitä tieteenaloja, joista juuri nyt olen kiinnostunut. Joku vääräleuka tietysti huomauttaa tähän, että se kyllä näkyy!

 Mielestäni monitieteinen lähestyminen ilmiöihin tai tieteenalojen välinen surffailu ei vaadi poikkeuksellista lahjakkuutta. Kyse on asenteesta. Ihmiset mielellään lokeroivat toisiaan, mutta ehkä hämmästyttävintä on se, että he menevät lokeroon itsekin – vapaaehtoisesti. Huutelevat sitten räppänästä, että näin …tieteilijänä olen sitä mieltä, että…

 Nyt voisi unohtaa menneet hölmöydet ja ryhtyä nauttimaan hienon yliopistomme moninaisuudesta. Seuraavan kerran kun henkilöstöruokalan leipätiskillä annat katseesi kiertää ja etsit oman heimosi jäseniä – valitse toisin! Istu ’oudompaan’ pöytään ja aloita vaikka sanomalla, että tässä kolumnissa kehotettiin tekemään niin.

Kirjoitus on julkaistu myös Yliopistolainen-lehdessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *