Harjoittelijan syksy Ruralialla – havaintoja etätyöstä ja asiantuntijuudesta

Tieni harjoitteluun Ruralialle alkoi Viikin kampukselta vuosi sitten, jossa osallistuin tuolloin ruralialaisten pitämälle, maatalousylioppilaille suunnatulle ”Maaseudun kehittäminen” nimiselle kandikurssille. Olin jo metsätieteen maisterivaiheen opiskelija, mutta olen aina ollut monitieteellisesti kiinnostunut maailmasta, joten maaseudun kehittämisen kurssi sopi hyvin sekalaiseen opintokokonaisuuteeni. Kurssilla käsiteltiin maaseudun kehittämisaiheiden lisäksi esimerkiksi asiantuntijan roolia työelämässä, verkostoitumista ja asiantuntijajohtamista. Vastaavaa luennointia näistä aiheista en ole koko opiskeluaikanani saanut, ja koen, että kurssi laski kynnystä työelämään siirtymistä ajatellen. Samaistuin kurssilla myös ruralialaisten monitieteellisyyteen, koska opintojeni sekalaisuuden vuoksi olen kokenut joskus ulkopuolisuutta vain metsätieteilijöiden keskuudessa, ja aihepiirit olisivat mielestäni ehdottoman tarpeellisia muillekin kuin maataloustieteen opiskelijoille! Kurssin aikana kävi ilmi, että Ruralia-instituutillakin harjoittelupaikkoja on, ja parin mutkan kautta minulle löytyikin sopivaa, metsiin liittyvää tutkimusavustajan työtä Rikare skog -projektin parissa. Se kuulosti sopivalta, sillä metsien monikäyttö on yksi monista kiinnostuksenkohteistani. Lue loppuun

Maakuntien mies

Aapo_blogiinOlen maakuntien mies. En ole koskaan asunut pääkaupungissa tai sen välittömässä vaikutuspiirissä. Lapsuuden vietin Kymenlaaksossa, opiskeluajan ja työelämän aloittamisen koin Keski-Suomessa ja tänään asun Etelä-Pohjanmaalla. Suurin osa lähisuvustakin on maakuntien väkeä Varsinais-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta, joten tätäkään kautta ei ole pääkaupunkiseutu tullut tutuksi. Toisaalta olen kuitenkin ollut Helsingin yliopiston palveluksessa enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 2006. Tämä tosiasia saattaa hämätä joitakuita luulemaan, että Helsinki olisi tullut kovinkin tutuksi, tai että peräti asuisin Helsingissä. Lue loppuun

Ulos lokerosta

 Ruralia-instituutin johtaja Sami Kurki

 Kurvaan Vaasan kupeessa olevan Helsingbyn kyläkaupan parkkipaikalle. Alkamassa on 50 minuutin kimppakyytimatka markkinoinnin professorin kanssa. Olemme jo pidempään säästäneet luontoa ja polttoainetta, mutta viimeiset vuodet ovat olleet erityisiä. Käytämme nimittäin matkan opiskelemalla tieteenalaa, josta emme aluksi tienneet juuri mitään. Lue loppuun