Hanketyön kiemuroissa – Luonto- ja maisemapalvelut tutuksi koulutushankkeella

 

Ruralia-instituutin projektipäällikkö Aana Vainio

Luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushankkeessa on tuotettu ja koottu koulutusaineistoja opetusorganisaatioiden käyttöön. Yhteistyöoppilaitokset toteuttavat ja kehittävät täydennyskoulutuksia edelleen. Alalla toimivat ovat saaneet mahdollisuuksia verkostoitua koulutuksissa, opintomatkalla, ajankohtais- ja asiantuntijaseminaareissa. Luonto- ja maisemapalveluita on tehty tutummiksi. Hankkeessa on luotu mahdollisuuksia työllistyä ja työllistää siten, että ympäristön ja elämisen laatu samalla kohentuvat. Koulutushankkeen tavoitteet ovat siis toteutumassa suunnitellusti. Mutta mitä muuta hanketyö kätkee sisälleen?

EU:n maaseuturahastosta eli Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta saatavin varoin kehitetään suomalaista maaseutua. Maaseuturahasto on luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushankkeen päärahoituslähde. EU-osuuden lisäksi hankkeiden rahoitus koostuu kansallisesta rahoitusosuudesta. Se sisältää valtion ja kuntien varoja. Kolmas osuus muodostuu yksityisestä rahoituksesta. Suomen käytettäväksi osoitetut maaseuturahaston varat ovat yhteensä 2 155 miljoonaa euroa, josta Manner-Suomen osuus on 2 137 miljoonaa. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman julkisen rahoituksen alustava kokonaismäärä on 6 766 miljoonaa. Lisäksi yksityisen rahoituksen määräksi arvioidaan 1 051 miljoonaa, jolloin ohjelman kokonaiskustannukset ovat noin 7 817 miljoonaa. Rahastosta tuetaan maa- ja metsätalousalan kilpailukyvyn, ympäristön ja maiseman, maaseutualueiden elämänlaadun parantamista ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamista. Ilman hanketyöskentelyä nämä luvut ja päämäärät olisivat jääneet minulle vieraiksi ja merkityksettömiksi. Kyse on kuitenkin melkoisista rahavirroista, joilla rakennetaan suomalaisten hyvinvointia ja elämänlaatua.

Luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushankkeella on velvollisuus kerätä 10 % osuus budjetistaan yksityistä rahoitusta. Hankkeen toimenpiteillä halutaan hyödyntää toiminta-alueen yrittäjiä ja asukkaita. Osoituksena halusta ja tarpeesta olla mukana luonto- ja maisemapalvelujen kehittämisessä täydennyskoulutusten myötä, osallistujilta odotetaan taloudellista panostusta hankkeen toteutukseen. Koska yksityinen rahoitus kertyy tapahtumien osallistumismaksuista, hankkeen tuottamat koulutukset, opintomatkat ja seminaarit eivät ole ilmaisia. Osallistumismaksut kattavat kuitenkin vain osan kustannuksista. Käytännössä tapahtumat ovat hankkeen tuella toteutettuina erittäin edullisia. Maaseutuyrittäjät ovat täydennyskoulutuksessa ollessaan oikeutettuja myös maatalousyrittäjien opintorahaan, mikä huojentaa opiskelukustannuksia merkittävästi.

Ympäristö ei jätä sanattomaksi

Yhteistyö alan asiantuntijoiden ja kouluttajien kanssa on ollut työni suola. Olemme yhdessä tuottaneet ja kehittäneet koulutusaineistoja työkokonaisuuksiin, joita suunnittelutilaisuuksissa pidettiin tärkeinä ja sopivina täydennyskoulutuspaketteina. Ympäristön laatu on aihe, joka ei jätä ketään sanattomaksi. Aina on olemassa tarve kunnostaa, huoltaa, ylläpitää tai suojella jotain. Ympäristön hoitaminen vaatii osaavia tekijöitä ja resursseja toteuttaa suunnitellut toimenpiteet. Yleensä tarvitaan useampi aikaansaava henkilö käynnistämään ympäristön laadun parantaminen. Hankkeessa luotu ja kehitetty koulutus pyrkii takaamaan sen, että työ tehdään oikein kun siihen ryhdytään ja ympäristön laatu kohenee.

Muun muassa maaseuturahaston turvin toteutetaan myös ilmaisia koulutus- tai seminaaripäiviä ja yllättäen aihepirikin saattaa olla aivan samanlainen kuin hankkeessa, jossa koulutus on maksullista. Kun järjestin ajankohtaisseminaaria Etelä-Pohjanmaalla, pudotin vesistöaiheet viime hetkellä pois ohjelmasta. Syynä oli Maaseutuverkoston valtakunnallisen kiertueen ilmainen koulutuspäivä kosteikkojen perustamisesta samalla seudulla pari viikkoa aiemmin. Toimijoiden verkostoitumisella vastaavat ristiinjärjestelyt voitaisiin välttää ajoissa, ja mieluummin voitaisiin järjestää tarpeellisia koulutuksia ja seminaareja yhdessä laajemmalle kohderyhmälle. Maaseutuverkosto onkin perustamassa nykyistä helppokäyttöisempiä hankerekistereitä toimijoiden tueksi.

Koulutuksille olisi kysyntää

Minulta on kysytty, onko hankemaailmassa koulutuksia jo liikaa, onko koulutusähkyä. Olen vilpittömästi vastannut, ettei esimerkiksi luonto- ja ympäristöalan täydennyskoulutuksia järjestetä tarpeeseen nähden riittävästi vieläkään, mutta että tiedottaminen ja yhteistyö koulutusten järjestämisessä koko maan laajuisesti ovat tarpeen. Yhteistyöoppilaitoksista yksi onkin ryhtynyt toteuttamaan täydennyskoulutusten teoriaosuuksien digitoimista verkkomateriaaliksi. Opetusta voi seurata joko reaaliajassa interaktiivisesti tai myöhemmin itse kullekin sopivana ajankohtana verkon kautta. Täydennyskoulutuksen teoriajaksoihin voi näin osallistua etänä oman aikataulun mukaan mistä vain tietokoneyhteyden päästä. Kurssien käytännön työosuudet voidaan toteuttaa myöhemmin yhteistyössä opiskelijan omalla seudulla, kunhan sopiva kohde ja ohjaava taho saadaan sovituksi. Tietotekniikan hyödyntäminen myös tällaisissa käytäntöpainotteisissa täydennyskoulutuksissa tuo lisää koulutettavia. Yksittäiset oppilaitokset eri puolilla maata voivat keskittyä omimpaan osaamisalueeseensa. Opiskelijoiden ja luennoitsijoiden matkakilometrit vähenevät huomattavasti. Tietoverkkojen käyttöä kannattaa siis ehdottomasti kehittää edelleen.

Luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushankkeen toimintamalli ei ole ollut paras mahdollinen. Ammattiopintojen täydennyskoulutusta kehittäessäni olen kokenut sijaitsevani jossain yliopiston ja ammattioppilaitosten välimaastossa. Onneksi minulla oli ennestään työkokemusta opetuksen kehittämisestä molemmissa organisaatioissa. Toimintamallit yhteistyökumppaneilla ovat olleet kovin erilaisia. Toimintaympäristöjen erilaisuutta on kuitenkin tasannut yhteinen tavoite ja asiantuntijatahojen taustatuki. Täydennyskoulutusten kehittämiseen luontevimmat tahot olisivat ammattioppilaitosten aikuiskoulutusorganisaatiot yhdessä työelämätoimijoiden kanssa. Myös täydennyskoulutusten tarjoamisessa ammattioppilaitosten kannattaa vahvistaa entisestään yhteistyötä työelämän kanssa. Ammattikorkeakoulut voisivat luontevasti omia osan täydennyskoulutuksista ja kehittää erityisesti teoriapainotteisia osuuksia yhdessä ammattikoulutuksen muiden toimijoiden, erityisesti aikuiskoulutuksen järjestäjien kanssa.

Uudelle uralle hyppääminen ei kannattanut, jos katson henkilökohtaisen pankkitilini saldoa, mutta muuten kyllä. Luonto- ja maisemapalvelujen työkenttä ja toimijat ovat tulleet tutuiksi. Olen nauttinut uuden luomisesta ja edelleen kehittämisestä. Hanketyöstä ja sen kiemuroista olen oppinut paljon. Pienenä peikkona edessäpäin häämöttää EU-kauden vaihtuminen uuteen epämääräisellä aikataululla pikkuhiljaa vuosien 2014–2015 kuluessa. Varmaa on kuitenkin pyrkimys kohti hallittavampaa hanke-elämää ja selkeämpiä toimintatapoja maaseudun kehittämisessä. Tavoitteenahan on luoda älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua maaseudulle.

 

”””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””’

Kirjoittaja FM Aana Vainio toimii Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushankkeen projektipäällikkönä. Hankkeen aikana tuotetut koulutusaineistot toimitetaan verkkojulkaisuiksi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin julkaisusarjaan vapaasti saataville vuoden 2013 aikana. Yhteistyöoppilaitosten täydennyskoulutustarjontaan voi tutustua hankkeen verkkosivulla http://www.luontoyrittaja.fi/LUMAKO/.