Homo sapiens sustentatus – kestävämpi ihminen

 

kurkiYritin etsiä netin ilmaisista sanakirjoista sopivaa latinankielistä nimeä sellaiselle tulevaisuuden ihmiselle, joka olisi geneettisesti ja kulttuurisesti omaksunut kestävän kehityksen periaatteet. Latinankielen tutkijat varmasti repivät hiuksiaan, mutta te muut ymmärrätte idean. Periaatteessa jo sapiens – joka siis tarkoittaa viisasta, arvostelukykyistä ja järkevää – voisi pitää sisällään kestävyyden ajatuksen, mutta näin ei näytä olevan. Onko jopa mahdollista, että nykyihmisen lajityypillistä käyttäytymistä on resurssien rohmuaminen ja oman edun tavoittelu hyvin lyhyellä aikajänteellä? Lue loppuun

Hanketyön kiemuroissa – Luonto- ja maisemapalvelut tutuksi koulutushankkeella

 

Ruralia-instituutin projektipäällikkö Aana Vainio

Luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushankkeessa on tuotettu ja koottu koulutusaineistoja opetusorganisaatioiden käyttöön. Yhteistyöoppilaitokset toteuttavat ja kehittävät täydennyskoulutuksia edelleen. Alalla toimivat ovat saaneet mahdollisuuksia verkostoitua koulutuksissa, opintomatkalla, ajankohtais- ja asiantuntijaseminaareissa. Luonto- ja maisemapalveluita on tehty tutummiksi. Lue loppuun

Eikä vieläkään tuulivoimaa?

Ruralia-instituutin projektipäällikkö YTT Aapo Jumppanen

 Luin viime viikolla kaksi aluetieteen pro gradua viisastuakseni tuulivoimarakentamiseen liittyvissä kysymyksissä. Toisen oli kirjoittanut Jaana Rantala ja toisen Jutta Vento. Kiinnostukseni ei ollut puhtaan ideologista, vaan elinkeinotoimintaan suuntautuvaa, sillä tein samalla pohjatöitä hankehakemukseen, jonka on määrä valmistua joskus ensi vuoden puolella. Lue loppuun

Luonnon-, maiseman- ja ympäristönhoito – jaetaan hyviä käytäntöjä ja kokemuksia

”Luonnon-, maiseman- ja ympäristönhoito – hyviä käytäntöjä ja kokemuksia”-seminaarisarja jatkuu syyskuussa Päijät-Hämeessä!

Maisemat, metsät ja viheralueet tarvitsevat hoitamista pysyäkseen monimuotoisina ja vetovoimaisina.  Virkistyskäyttöön rakennetaan yhä enemmän reittejä ja rakenteita, joiden olisi oltava kaikkien käytettävissä. Luonnon- ja maisemanhoitopalvelujen kysyntä kasvaa.

Luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushanke ja Viherympäristöliitto ry. järjestivät kevään 2012 aikana ”Luonnon-, maiseman- ja ympäristönhoito – hyviä käytäntöjä ja kokemuksia” -seminaarit Loimaalla, Mäntsälässä ja Seinäjoella.

Syyskaudella seminaarit jatkuvat. Ensimmäisenä on vuorossa Päijät-Häme, jossa pidetään tuplaseminaari 14.9.2012 Sibeliustalolla Lahdessa. Lue loppuun

KANNATTAAKO KARPPAUS VAI SÖISINKÖ SUOSITELLUSTI?

TV:n ajankohtaisohjelmissa ja lehtien pääkirjoituksissa väännettiin pitkän aikaa kättä kovan ja pehmeän rasvan terveellisyydestä ja kalisteltiin peistä hiilihydraattien hyödyistä ja vaaroista. Mediahuomion perusteella tuli helposti tunne, että karppaus eli hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta on valtavirran elämäntapa. Foodwest Oy selvitti asiaa lokakuussa 2011 valtakunnallisella internet-kyselyllä, johon vastasi 968 henkilöä. Suomalaisista 22 % on kiinnostunut kokeilemaan karppausta. Vajaa kolmannes on kokeillut sitä, 17 % kokeilu-luonteisesti, 11 % karppaa kausittain ja mediakeskustelussa paljon tilaa saanut 4 %:n ryhmä säännöllisesti. Suomalaisista 44 % ei ole edes kiinnostunut kokeilemaan karppausta, vaikka sitä ei koeta negatiiviseksi asiaksi. Aihe ei ehkä ole enää päivänpolttava, mutta herättää edelleen kiinnostusta mm. luentopyyntöjen muodossa.

Lue loppuun

Kotiseutu on kokonaisuus

Nurmo tarvitsee kotiseutusuunnitelman

 

Kaikilla ihmisillä ei ole kotia, mutta jokaisella on kotiseutu. Se koostuu kolmenlaisista asioista: luonnonympäristöstä, rakennetusta ympäristöstä ja henkisestä ympäristöstä. Kotiseutu eletään omaksi.

Luonnonympäristöllä voi olla valtava vaikutus yksilöön. Ei ole tavatonta, jos aikuisen miehen silmät kostuvat, kun lapsuuden tuttu leikkikivi on käännetty syrjään. Tunnekuohua on vaikea selittää järkiperäisesti edes itselleen. Puun kaataminen voi synnyttää kansanliikkeen – ja on usein synnyttänytkin. Eikä puuhun tarvitse välttämättä liittyä erityisiä maisema-arvoja. Puu voi olla elämää suurempi vaikkapa siksi, että juuri sen luona kylän nuoret ovat aina tavanneet toisiaan. Asukkaiden tuntema loukkaus on todellinen ja syvä: ilman puuta paikka ei enää tunnu samalta. Mutta metsänhoitajahan ei voinut tietää…

Rakennettu ympäristö herättää vähintään yhtä vahvoja tunteita. Kirkon polttaminen suututtaa myös niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Se kuohuttaa jopa toisella puolella Suomea. Yhteiseen kulttuuriperintöön kohdistuva rikos on anteeksiantamaton. Palaneen rakennuksen raunioilla tuntuu kuin olisi menettänyt palan omasta itsestään.

Kotiseudun avainkohteen ei tarvitse ole erityisen kaunis. Jos lapsia pyydetään nimeämään viisi kotiseudun tärkeintä paikkaa, eniten mainintoja saattaa kerätä rähjäinen lautatarha tai takapiha. Paikka ei ehkä ole arkkitehtoninen helmi, mutta se voi olla yksi kotiseudun tärkeimmistä kiinnekohdista. Siellä me on aina pyöritty… Leikkipaikan menettämisestä aiheutuva närkästys, suru tai järkytys voi olla pysyvä.

Luonnonympäristö ja rakennettu ympäristö jättävät jokaiseen pysyviä jälkiä. Tärkeintä kotiseutua on kuitenkin henkinen ja toiminnallinen ympäristömme. Miten syödään, puhutaan, pukeudutaan, käyttäydytään, miten meillä päin tavataan ajatella ja toimia eri tilanteissa. Tapojen tuttuus saa olon kotoisaksi – tai vieraaksi. Tätäkään ympäristöä ei pidä tahallaan loukata. Kadunnimen vaihtaminen voi herättää kapinan. Vieras tai muuten oudoksi koettu nimi loukkaa, sillä nimi on paikan muisti.  Oma kieli on ihmisen identiteetin ytimessä. Siksi murresanan kirjoitusasu voi synnyttää pitkällisiä oppiriitoja maakuntalehden yleisönosastossa.

 

Nurmon halki virtaava joki ja sen rannoille levittyvät perinnemaisemat, nauhamainen kyläasutus Ylijoelta Kouran ja Veneskosken kautta Keski-Nurmoon ja Alapäähän, ovat tärkeä alue nurmolaisuuden rakentumisessa. Kun Nurmonjokilaaksoa tarkastellaan ison kaupungin osana, on tärkeää että alueen kulttuuriarvoja ja sen asukkaiden identiteettiä kohdellaan kunnioittavasti. Tätä on kulttuurisesti kestävä kehittäminen.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on aloittamassa hankkeen, jonka tarkoituksena on tunnistaa ja kartoittaa ne tekijät ja kohteet, jotka ovat nurmolaisuuden peruspilareita. Tarkoituksemme on toteuttaa kevään 2012 aikana pilottihankkeena Nurmonjokilaakson kotiseutusuunnitelma. Sen onnistumisessa tarvitsemme apua kaikilta alueen kotiseudukseen kokevilta ihmisiltä. Kotiseudun syvärakenteita, ydinarvoja ja avainkohteita ei voi asiantuntija osoittaa ulkopuolelta. Kotiseutu on kokemuksellinen asia. Jokainen mielipide on tärkeä. Jokaisella on kotiseutu, ja kotiseutu on kokonaisuus.

 

Sulevi Riukulehto

aluehistorian tutkimusjohtaja

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Epanet-verkosto

 

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Nurmoo-Seuran toimittamassa Nurmon Joulu 2011 –kotiseutulehdessä.