Mobiili kansa villiintyy maaseudusta

Mobiilin kansan uusi normaali on entistä monipaikkaisempi arki.

Me suomalaiset innostumme varmasti ainakin kahdesta asiasta. Ensimmäinen on uusi jääkiekon maailmanmestaruus. Kun koronan jälkeen päästään pelaamaan MM-kisoja, nauliudumme television ääreen ja repeämme, kun Suomesta tulee taas uusi maailmanmestari. Toinen varma innostumisen, tai suoranaisen villiintymisen syy on sama, joka saa laitumelle päästetyt lehmät kirmaamaan ilosta. Se on kasvuun puhkeavan luonnon tuoksu ja auringon valo. Loputtomalta tuntuvan pimeyden jälkeen tarvitaan muutama hellepäivä, ja olemme sekaisin: alamme pukeutua oudosti – ja puhua iloisesti luonnosta.

Keväällä alkaa puhe lomista ja muista mukavista asioista. Se on otollista aikaa panna liikkeelle myös kyselyjä, joissa tiedustellaan ihmisten käsityksiä maaseudusta: aiotko muuttaa maalle? No tietysti. Ainakin mielikuvissani, tai ehkä jossain vaiheessa tai osa-aikaisesti – kesällä mennään joka tapauksessa mökille.

Lue loppuun

Kestävä kulttuuriperintö elää talovanhuksissa

Jokainen meistä kokee intohimoa johonkin paikkaan tai rakennukseen. Rakennetut kulttuuriympäristöt tarjoavat näyttämön ihmiskohtaloille, joten mitään ympäristöä ei tulisi väheksyä. Onko edes olemassa sellaista rakennusta, joka ansaitsisi tulla unohdetuksi tai joka olisi liian merkityksetön säilytettäväksi? Rumiksi väitetyt 80-luvun betonilaatikotkin ovat olleet ja edelleen ovat joidenkin koteja. Intohimon takana on sosiaalinen tarve yhteisöllisyyteen ja sen ilmaisemiseen. Kotiseutumme on pullollaan kulttuuriperintöä, joka toimii oivallisena kasvualustana minuuden kehittymiselle. Liian usein kuitenkin rakennetun kulttuuriperinnön arvo nähdään kuitenkin vasta pitkän ajan kuluttua – jos ollenkaan. Maire Mattinen toteaa artikkelissaan ”Kulttuuriympäristöön jää aina jälki” (2013), että rakennettu kulttuuriperintö sisältää toki taloudellisia ja käyttöarvoja, mutta samalla on oivallettava, että siihen on taltioituna edellisten sukupolvien taiteelliset ihanteet sekä rakentamisen koko tietotaito.[1] Otammeko tällaisia seikkoja tarpeeksi hyvin huomioon modernissa kehityskulussa? Lue loppuun

Kestävien ruokapalveluiden kehittäjät yhteistyössä Itämeren alueella

Kestävyysnäkökohtien huomioimisesta julkisissa ruokapalveluissa ja hankinnoissa on tullut entistä tärkeämpää. Kestävien toimintamallien saamiseksi nykyistä nopeammin osaksi käytännön ruokapalvelutoimintaa tarvitaan lisää yhteistyötä ja uusien työkalujen sekä toimintatapojen innovointia. Yhteistyön laajentamisella maiden rajojen yli voidaan saavuttaa entistä suurempi innovaatiopotentiaali. Itämeren alueella virallinen yhteistyö kestävämpien julkisten ruokapalveluiden puolesta on tähän mennessä puuttunut. Nyt asiaan on saatu muutos uuden hankkeen myötä.

Lue loppuun

Roskakaloista hyönteisruokaan ja hirvenmetsästykseen – harjoittelijan kokemuksia ELPIS-hankkeessa työskentelystä

Helmikuun lopussa selailin TepJobs-palvelua, kun eräs ilmoitus kiinnitti huomioni heti. En aktiivisesti etsinyt harjoittelupaikkaa, vaan selailin sivustoa tutkiakseni, olisiko siellä minua kiinnostavia paikkoja. Tätä ilmoitusta en voinut kuitenkaan ohittaa. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti etsi harjoittelijoita hankkeeseen, jossa tutkitaan negatiivisen leiman poistamista ympäristömyönteisestä liiketoiminnasta ja kuluttajakäyttäytymistä.

Lue loppuun

Matkailua, kestävää kehitystä ja talousmallinnusta

Kuva Jaana Huhtala

Kuva Jaana Huhtala

Matkailu on kasvava ala ja sillä on vaikutuksia sekä talouteen, ympäristöön että kulttuuriin, niin positiivisia kuin negatiivisia. Alan kasvaessa on noussut huoli matkailun kestävyydestä. Matkamme talousmallinnuksen kansainväliseen EcoMod-konferenssiin Venetsiaan sai meidät pohtimaan aihetta.

Lue loppuun

Transrurbaanit ratkaisut 2020-luvun Suomessa

Suomalaisen maaseudun tulevaisuutta on perusteltua tarkastella globaalin kaupungistumisen kontekstissa. Maailmanlaajuinen kilpailu luo uutta kysyntää, mutta myös ilmeisen tarpeen alueellisesti kestävämmille ratkaisuille. Seuraavat vientivalttimme voivat syntyä transrurbaaneissa verkostoissa. Lue loppuun

Homo sapiens sustentatus – kestävämpi ihminen

 

kurkiYritin etsiä netin ilmaisista sanakirjoista sopivaa latinankielistä nimeä sellaiselle tulevaisuuden ihmiselle, joka olisi geneettisesti ja kulttuurisesti omaksunut kestävän kehityksen periaatteet. Latinankielen tutkijat varmasti repivät hiuksiaan, mutta te muut ymmärrätte idean. Periaatteessa jo sapiens – joka siis tarkoittaa viisasta, arvostelukykyistä ja järkevää – voisi pitää sisällään kestävyyden ajatuksen, mutta näin ei näytä olevan. Onko jopa mahdollista, että nykyihmisen lajityypillistä käyttäytymistä on resurssien rohmuaminen ja oman edun tavoittelu hyvin lyhyellä aikajänteellä? Lue loppuun