KANNATTAAKO KARPPAUS VAI SÖISINKÖ SUOSITELLUSTI?

TV:n ajankohtaisohjelmissa ja lehtien pääkirjoituksissa väännettiin pitkän aikaa kättä kovan ja pehmeän rasvan terveellisyydestä ja kalisteltiin peistä hiilihydraattien hyödyistä ja vaaroista. Mediahuomion perusteella tuli helposti tunne, että karppaus eli hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta on valtavirran elämäntapa. Foodwest Oy selvitti asiaa lokakuussa 2011 valtakunnallisella internet-kyselyllä, johon vastasi 968 henkilöä. Suomalaisista 22 % on kiinnostunut kokeilemaan karppausta. Vajaa kolmannes on kokeillut sitä, 17 % kokeilu-luonteisesti, 11 % karppaa kausittain ja mediakeskustelussa paljon tilaa saanut 4 %:n ryhmä säännöllisesti. Suomalaisista 44 % ei ole edes kiinnostunut kokeilemaan karppausta, vaikka sitä ei koeta negatiiviseksi asiaksi. Aihe ei ehkä ole enää päivänpolttava, mutta herättää edelleen kiinnostusta mm. luentopyyntöjen muodossa.


Maailmanlaajuisesti lihavuus ja väestön lihominen alkavat muistuttaa epidemiaa. Meille on vuosikymmeniä sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi painotettu rasvan määrän vähentämistä ja kovan rasvan rajoittamista. Peruna, leipä ja hedelmät ovat puolustaneet paikkaansa ruokaympyrässä ja lautasmalleissa. Kilojensa kanssa kamppailevan on helppoa tehdä tästä (hieman oikaistu) johtopäätös ja karsia hiilihydraatit ruokavaliostaan. Fysiikan lakien mukaan lihomisen takana on ennen kaikkea energiansaannin ja – kulutuksen epäsuhta, jolloin ongelman ratkaisu vaatii monia muitakin valintoja kuin ruisleipäpussin viskaamisen roskikseen.

Vähähiilihydraattiset ruokavaliot eivät ole pelkästään viime vuosien ilmiö, ja niiden tehoa painon pudotuksessa on tutkittu jo melko paljon. Terveysvaikutusten arvioimisen kannalta erityisen hankalaa on tiedon puute ruokavalion vaikutuksista vuosikymmenten noudattamisen jälkeen. Parhaat ja pisimmät kontrolloidut tutkimuksetkin päättyvät kahteen vuoteen, eikä väestötutkimuksissa ole kyetty löytämään riittävän suurta joukkoa tiukkaa hiilihydraattirajoitusta noudattaneita henkilöitä. Ravitsemussuositukset taas annetaan huolellisen pohdinnan jälkeen ja yksityiskohtaisesti perustellen. Ne perustuvat laajaan tieteelliseen tutkimusnäyttöön, ja eri maiden suositukset ovat pienistä eroistaan huolimatta suurista linjoista hyvin samaa mieltä. Myös suositusten mukaisella ruokavaliolla laihtuu tutkimusten mukaan yhtä hyvin kuin vähähiilihydraattisella ruoalla.

Karppaaminen tarkoittaa melkein yhtä monenlaisia ruokavalioita kuin on karppaajiakin. Toiselle se on voin ja läskin mättämistä, toiselle taas kasvisten käytön lisäämistä ja sokerin, makeisten ja valkoisten viljatuotteiden käytön vähentämistä. Jälkimmäinen on mielestäni järkevä tapa. Ravitsemustieteilijänä en voi suositella ruokavaliota, jossa hiilihydraattien päivittäinen saanti kutistetaan jopa 20 grammaan. Hiilihydraattien lähteet ovat myös kuidun ja useiden ravintoaineiden lähteitä. Kasvisten, hedelmien ja marjojen terveysvaikutukset ovat merkittäviä, ja vähäenergisinä ne ovat mainiota ruokaa painonhallitsijalle. Täysjyväviljan hyödyistä on erittäin vakuuttavaa näyttöä mm. tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä.

Henkilökohtaisessa ohjaustilanteessa kiistely tiedollisista asioista tai arvovalinnoista ei johda hyvään lopputulokseen. Jos asiakas joka tapauksessa haluaisi karpata, toki neuvoisin häntä parhaan tietoni mukaan koostamaan ruokavalionsa mahdollisimman turvalliseksi ja ravitsemuksellisesti täysipainoiseksi. Muutoin luotan tutkimustuloksiin ja uskon, että useimpien ruokavalio kohenee vähentämällä alkoholin, sokerin ja piilorasvan osuutta ja nauttimalla kohtuudella pehmeää rasvaa ja täysipainoisia hiilihydraattien lähteitä, kuten täysjyväleipää, juureksia ja palkokasveja. Välimeren perinteinen ruokavalio lienee terveellisin tunnettu ruokavalio. Suomalaisiin olosuhteisiin tästä on muokattu Itämeren ruokavalio, jossa suositaan edellä lueteltuja kotimaisia ja lähellä tuotettuja vaihtoehtoja.

Suositusten mukainen ruokavalio on myös ympäristön kannalta parempi valinta, varsinkin jos suositaan kauden kasviksia ja vähän prosessoituja elintarvikkeita. Suuri eläinperäisen proteiinin ja rasvan määrä elimistössä kuormittaa aineenvaihduntaa, erityisesti sydämen ja verenkiertoelimistön ja munuaisten toimintaa. Toki lihaa (ja mielellään kotimaista) voi syödä kohtuullisesti; tällä hetkellä suomalainen aikuisväestö syö kuitenkin lihaa enemmän kuin tarvitsisi. Sama koskee maitovalmisteita: suositusten mukainen määrä riittää ravintoaineiden saantiin, ja samalla kohtuullistuu ympäristön kuormitus. Itämeren ruokavalio on ympäristön ja terveyden kannalta suositeltava vaihtoehto.

Suurin ympäristö- ja terveysteko jokaiselta olisi syödä vain sen verran kuin kuluttaa. Liikasyöminen kuormittaa ruoan tuotannon kautta luontoa enemmän kuin kulutuksensa mukaan syöminen, eikä merkittävä ylipaino ole hyväksi terveydellekään. Painonhallinta lisää todennäköisesti omia terveitä elinvuosia ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia useiden sairauksien hoidossa. Toinen asia on hävikki: ostamalla vain sen verran kuin syö ja vähentämällä jätteeksi menevän ruoan määrää vähentää sekä rahan että luonnonvarojen tuhlausta.

6 thoughts on “KANNATTAAKO KARPPAUS VAI SÖISINKÖ SUOSITELLUSTI?

  1. Kiinnostuin henkilökohtaisesti karppauksesta muutama vuosi sitten. Kaverin kautta pääsin käsiksi kirjallisuuteen, ja sitä kautta minusta on tullut aktiivinen ruokakeskustelujen seuraaja.

    Kuten tästäkin huomaa, teksti tulee luettua, jos siinä on sana karppaus. Julkinen keskustelu on siis lisännyt kiinnostustani ruokaan, ei vain siitä näkökulmasta mitä syön, vaan siitä, miksi syön niinkuin syön. Uusi lähestymistapa on johtanut uusiin kysymyksiin, oppimiseen sekä omien ja läheisten elintapojen kummasteluun.

    Karppauskeskustelun suurin anti onkin ollut juuri siinä, että se on tuonut ruokakeskusteluun osaltaan uutta särmää ja tarjonnut vaihtoehtoisia tapoja ajatella omia tapoja ja tottumuksia.

    En lue itseäni karppaajaksi, mutta olen nykyisin tarkempi siitä, mitä syön. Minusta karppauksen keskeisin opetus liittyy SOKEREIHIN, eli niiden liialliseen määrään ruokavaliossa. Makean ja rasvaisen suhteen säännöstelystä onkin tullut tasapainoiluni ydinkysymys.

  2. Puhtaamman Itämeren ruokavalio
    Karppaamisen tarkastelussa on hyvä huomata myös ekologinen näkökulma.
    Suuri eläintuotteiden käyttäminen ihmisravinnoksi vaatii huomattavasti enemmän peltopinta-alaa ja tuotantopanoksia sekä aiheuttaa suuremman ympäristökuormituksen kuin suositusten mukainen ruokavalio.
    Karppaaminen on siis ekologisesti tehoton ruokavalio. Ylimääräinen valkuaisen syöminen on ekologisesti vielä tehottomampaa kuin runsaan rasvan syöminen.
    Hiilihydraattivoittoinen ruokavalio on siis ekologisesti tehokkain. Mutta hiilihydraatit tulisi nauttia täysipainoisessa muodossa –siis vain täysjyväviljaa jne ja puhdistettuja hiilihydraatteja kuten valkoisia viljatuotteita, sokeria jne karttaen.

    Itämeren ruokavalioonkin olisi hyvä liittää vielä vahvemmin ekologinen näkökulma.
    Sitä tehdään nyt meneillään olevassa BERAS-hankkeessa, jossa HY on yhtenä partnerina mukana.

    Hankkeen tavoitteisiin kuuluu luomulähiruoan käytön edistäminen kotona kuin myös ravintoloissa. Puhtaamman Itämeren ateriakokonaisuudessa suositaan sekä luomua että puhtaasti tuotettua lähiruokaa kasvukausien ja raaka-ainesesonkien mukaisesti. Ruuanvalmistusta pyritään kehittämään ekologisempaan suuntaan esimerkiksi lisäämällä jätteiden kierrätystä, vähentämällä ruoan hävikkiä ja energian käyttöä. Eläinperäisten elintarvikkeiden käyttöä pyritään vähentämään noin viidennekseen.

    BERAS-hankkeen tiedotuksesta vastaava Sampsa Heinonen esitteli BERAS Implementation –hanketta ja Puhtaamman Itämeren ruokavaliota marraskuun Luomupäivässä Mikkelissä

    http://www.luomu.fi/tietoverkko/luomupaivan-9-11-diaesitykset/
    http://blogs.helsinki.fi/berasimplementation/

  3. Ruokavalio ja peltoalan tarve – tutkimuscase New Yorkin osavaltio

    Cornellin yliopistossa tutkittiin eri ruokavalioiden vaikutusta peltoalan tarpeeseen käyttäen esimerkkinä New Yorkin osavaltiota.
    Peltoalan tarve laskettiin käyttäen 42 eri ruokavaliota, joissa kotieläintuotteiden kulutus vaihteli 0-139 kg vuodessa ja rasvan osuus vaihteli 20-45 prosentin välillä kokonaisenergian kulutuksesta. Useimmat ruokavaliot täyttivät virallisten ravitsemussuositusten vaatimukset.
    Tulosten mukaan äärikarppaaja tarvitsee 86 aaria peltoa, kun kasvisyöjä pärjää 18 aarilla. Kun eläintuotteita käytetään pienehköjä määriä, osavaltio pystyy ruokkimaan eniten ihmisiä oman alueen tuotteilla. Tällöin peltoalan tarve on 26 aaria asukasta kohti vuodessa.

    Vähärasvainen kasvisruokavalio on ekotehokas, sitä käyttäen asukasta kohti tarvitaan vähiten peltoalaa. Mutta kun kasvisruokaa täydennetään pienellä määrällä maitotuotteita ja lihaa, niin alue voi ruokkia enemmän asukkaita. Syynä on se, että märehtijöiden avulla myös huonompituottoiset pellot voidaan pitää elintarviketuotannossa mukana.

    http://www.luomu.fi/tietopankki/cornellin-yliopistoruokavaliolla-suuri-vaikutus-peltoalan-tarpeeseen/

  4. Hyvä näkökulma ruoan laadun ja määrän suhteen

    Jukka Rajala kirjoitti :

    ” kun kasvisruokaa täydennetään pienellä määrällä maitotuotteita ja lihaa, niin alue voi ruokkia enemmän asukkaita. Syynä on se, että märehtijöiden avulla myös huonompituottoiset pellot voidaan pitää elintarviketuotannossa mukana. ”

    Luin juuri talvella ilmestyneen keitto- ja tietokirjan Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville.

    Kirjassa on hyviä ja havainnollisia esityksiä hiilijalanjäljen syntymisestä ja erilaisista aterioista, mutta naudanlihan saama tuomio oli kova. Perusteissa todetaan, että nurmen toiminta hiilinieluna oli jätetty pois laskelmista, toivottavasti jatkossa nekin lasketaan mukaan.

    Kuten edellä mainittiin ruohonsyöjien tuottamalla ravinnolla on tärkeä merkitys ruoantuotannon tehokkuuteen ja ilmastovaikutus pitäisi suhteuttaa siihenkin. Suomessa nurmen tuotto on hyvä.

    Kirjassa käytetyt laskelmat perustuivat paljolti ulkomaisiin tutkimustuloksiin, kotimaisilla laskelmilla olisi varmaan kysyntää. Kotimaisten marjojen hyötysuhde kiinnostaisi. Poimintaan ei paljoa kulu fossiilista energiaa, ei yhtään, jos poimintareissut tehdään kävellen tai pyörällä, mutta säilöminen pakastimeen ei saa kannatusta.

  5. Uusi tutkimus lihansyönnin ilmastovaikutuksesta

    CO2-raportti nostaa esiin Environmental Research Letters –tiedelehdessä julkaistun uuden tutkimuksen ruokavalion vaikutuksesta kasvihuonekaasujen päästöihin. Tulokset ovat vastakkaisia karppaukselle.

    Tutkimuksen mukaan yksi helppo tapa vähentää ruoantuotannon päästöjä olisi vähentää lihansyöntiä rikkaissa maissa jopa puoleen nykyisestä. Vastassa on kuitenkin vakiintuneet tottumukset.

    Rehuntuotannon päästöjä sekä eläinten omia metaanipäästöjä sekä lannan päästöjä tulisi vähentää.

    Tutkijoiden mukaan lihansyöntiä ei tarvitse kokonaan lopettaa, mutta he suosittelevat määrien vähentämistä ja siirtymistä naudan- ja sianlihasta kanaan ja kalaan, joilla on pienemmät ympäristövaikutukset.

    Kommenttini äskeiseen:
    Rehuntuotannon päästöjä voidaan vähentää korvaamalla keinotekoinen typpilannoitus aurinkoenergialla tuotetulla typellä biologisen typensidonnan avulla ja käyttämällä lanta huolella uudelleen peltojen lannoitukseen. Tätä linjaa kehitetään luomuviljelyssä.

    Siirtyminen naudoista sian- ja kananlihaan on mielestäni siirtymistä ojasta allikkoon. Suosituksia ei pidä laatia pelkästään yhden arviointikriteerin perusteella. Kestävän kehityksen kokonaisuus tulee ottaa huomioon.

    Ei ole kestävän kehityksen mukaista siirtyä ruohonsyöjien hyödyntämisestä ihmisen kanssa samasta ravinnosta kilpailevien sian ja siipikarjan lihan syömiseen. Nurmea voidaan viljellä paljon laajemmilla alueilla kuin viljaa. Nurmi on ylivoimainen maan kasvukunnon parantaja viljan kanssa vuorotellen viljeltynä. Apilaa ja muita palkokasveja viljellen märehtijöiden avulla ruokaa voidaan tuottaa varsin typpiomavaraisesti. Nurmi lisää maahan hiiltä, vilja kuluttaa maan hiilivaroja. Päästöjen laskentamalleja on myös tältä osin kehitettävä.

    http://www.co2-raportti.fi/?heading=Uusi-tutkimus-lihansy%C3%B6nnin-ilmastovaikutuksesta&page=ilmastouutisia&news_id=3379 (2)
    Jukka Rajala

  6. Älä karppaa, on minun ohjeeni. Aloita siitä, että syöt kuten olet tähänkin asti syönyt, mutta lisäät ruokavalioon valitsemasi terveelliset ruoka-aineet. Esimerkiksi päätät että jokaisen aterian yhteydessä syöt (vaikka väkisin 🙂 jonkin terveellisen asian. Jatka tätä esim viikko ja ota seuraava askel: syö useammin. Syö edelleen kuten aikaisemminkin, mutta syö vielä lisäksi välipala esim n. klo 10 ja klo 13-14. Välipalaksi ota jokin hedelmä ja sekoita se rasvattomaan maitorahkaan.

    Tästä se alkaa etenemään sitten kuin itsestään. Lueskele eri ruoka-aineiden terveysvaikutuksia Internetistä ja pikkuhiljaa sitä siirtyy terveellisempään ja terveellisempään ihan automaattisesti. Hitaampi aloitus edesauttaa pysyvämpään muutokseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *