Verkostoituminen – puppua vai bisnestä?

pylkkanenMiten verkostoituminen on onnistunut? Osaanko vastata fiksusti tuohon hankkeen itsearviointilomakkeessa esitettyyn kysymykseen? Ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää verkostosta. Toisia koko verkostoitumispuhe nyppii. Kerran ruokapöytääni sattui rahoittajan edustaja, joka sanaili ohjaavansa suoraan silppuriin hankehakemuksen, jonka tavoitteessa komeilee ’verkostoituminen’. Leikkimielellä tietenkin. Mutta tästä sutkautuksesta tiesi, että verkostoituminen oli saanut puhujalta kovin köykäisen merkityssisällön. Se näyttäytyi konkreettisen ja tuloksia tuottavan hanketoiminnan vastakohtana: verkostoituminen olisi pelkkää puppua ja pehmoilua..

Tutkimuskirjallisuudessa verkostoja ja verkostoitumista koskevat käsitteet ovat suosittuja. Verkostotutkimusten teoreettiset lähestymistavat ja menetelmälliset ratkaisut ovat peräisin eri tieteenaloilta. Liiketaloustieteellinen kirjallisuus puhuu liiketoimintaverkoista (business networks) ja sosiologinen sosiaalisista verkoista (social networks). Taloussosiologit argumentoivat, että juuri sosiaaliset verkostot, usein niin sanotut heikot siteet (weak links), ovat onnistuneiden liiketoimintaverkkojen takana. Tässä vain muutama lähestymissuunta.

Luontolähtöisiin eli niin sanottuihin green care -palvelukonsepteihin vuosina 2012-2014 keskittynyt Etelä-Savon Luontohoiva -hanke pyrki osaltaan monitoimijaisten verkostojen kehittämiseen. Hankkeeseen osallistui 20 eteläsavolaista kasvatus-, hoiva- tai matkailualan yritystä, joilla oli syntynyt kiinnostus hyödyntää systemaattisemmin luonnon hoidollisia ja elämyksellisiä elementtejä asiakastyössään. Mihin tarpeisiin verkostoituminen tässä toiminnassa vastasi? Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus kertoi meille, että green care –liiketoiminta on rajoilla toimimista ja rajojen ylittämistä (boundary work). Alan kehittäminen edellyttäisi toimiala- ja sektorirajoja ylittävää tiedonrakentamista, vaikuttavuustiedon tuottamista, uusia kumppanuuksia ja käytännön toimintamalleja. Siis verkostoja.

Verkostoitumisen lähtökohtana oli green care -käsitteen laukaisema tiedon rakentaminen: oli kyettävä ymmärtämään, miten Keski-Euroopasta kantautuneesta lähtökäsitteestä green care voisi kehkeytyä Suomeen sopivaa luonto- ja maaseutuperustaista liiketoimintaa? Millaisia toimintamalleja muissa maissa oli käytössä ja millä ehdoilla jotkin mallit olisivat sovellettavissa meilläkin? Millaista tietoa vaikuttavuudesta oli jo tarjolla ja mitä meidän pitäisi itse toiminnan testaamisen ja kehittelemisen yhteydessä tuottaa? Hankkeen toimijat oppivat kirjallisuuden, koulutustapaamisten, kohdevierailujen ja vertaisverkostojen kautta. Hankkeessa kehkeytyy oppimis- ja toimijaverkostoja, joiden solmut kantavat myös hankkeen päättyessä.

Uusi ala voi kehkeytyä pitkälti kielellisen erottautumisen kautta. Mitä on green care ja miten se erottuu lähikäsitteistä, kuten esimerkiksi luontomatkailusta? Tätä rajankäyntiä ei voi tehdä vain maakunnallisesti, vaan verkottamalla eteläsavolaista keskustelua ja kehittämistoimintaa muihin saman alan suomalaisiin hankkeisiin ja toimijoihin. Se, mikä näyttäytyy tänään sanasaivartelulta, voi olla huomenna ratkaiseva laatubrändi. Pian käsillä on laatuverkosto.

Jos verkostojargon käy hermon päälle, voi myös kysyä, pystyykö verkostoja kehittämään puhumatta verkostoista? Kyllä vain. Myös yrittäjien kanssa puhe verkostoista kääntyy usein puheeksi yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Asiat, jotka saavat yritykset suhteisiin toisten yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa, osoittautuivat hyvin käytännönläheisiksi, milteipä itsestään selviksi: yritystoiminta merkitsee sidoksia tavarantoimittajiin, yritykselle tärkeiden palveluiden tuottajiin sekä asiakaskuntaan. Yrityksen täytyy kehittää osaamistaan ja huolehtia laadustaan. Onnistunut vuorovaikutus sekä edellyttää että luo luottamusta. Ilman näitä metaforisia verkostoja ei ole taloudellista toimintaa. Tässä katsannossa verkostoituminen ei ole puppua ja pehmoilua, vaan liiketoiminnan kovimmassa ytimessä. Ei bisnestä ilman verkostoja.


Kirjoittaja Päivi Pylkkänen toimii projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa ja on osallistunut muun muassa Luontohoiva – palvelukonseptien ja monitoimijaisten verkostojen kehittäminen Etelä-Savossa –hankkeeseen. Hanketta on toteuttanut Euroopan sosiaalirahaston tuella Mikkelin ammattikorkeakoulu yhteistyössä Ruralia-instituutin ja ProAGria Etelä-Savon kanssa
.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *