Luomusta eteläpohjalaiseen elämänmenoon – harjoittelun monet mausteet

Blogiin_Tanja_0949Alkuvuodesta päädyin hakemaan harjoittelupaikkaa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista opintoihin liittyvän harjoittelun suorittamiseksi. Helsingissä maataloustieteitä opiskeleva kaupunkilainen kaipasi mielestäni näkökulmaa yhdestä maatalouden kannalta merkittävästä maakunnasta. Toukokuun alussa juna sitten toi minut, hämäläisen, tänne lakeuksien keskelle. Jo saapumisiltana havaitsin, että jotenkin erilainen kulttuuri Etelä-Pohjanmaalla oli verrattuna hitaaseen Hämeeseen. Tiet olivat aivan tyhjät ihmisistä ja autoista kahdeksan jälkeen illalla ja katuvalot sammutettiin kello kymmenen. Olin saapunut yli 60 000 asukkaan kaupunkiin, jossa epäilin olevan ulkonaliikkumiskielto iltaisin. Päiväsaikaan Seinäjoki kuitenkin osoittautui elinvoimaiseksi kasvukeskukseksi, jossa ihmiset olivat yleisesti hyväntuulisia ja auttavaisia. Kaupungissa vallitsi leppoisa maalaistunnelma lannan välillä tuoksahtaessa nenään ja traktorien tankatessa kaupungin huoltoasemilla. Kukkakaupan kukat olivat yötä päivää ulkona ja jossakin kukkakaupassa oli vain lipas johon saattoi rahan pudottaa, jos löysi mieleisen kimpun kaupan ollessa kiinni.

Aamulenkeilläni olen kierrellyt omakotialueen pienillä teillä ja ihaillut pohojalaisten ihmisten innokkuutta pitää pihat siisteinä sekä nurmet ja pensasaidat aina leikattuina. Talot ovat säntillisesti hyvässä maalissa ja kivoja kukkaistutuksia muiden kauniiden asetelmien keskelle tarkasti järjesteltyinä. Ääneen pohtiessani ihmisten tunnollisuutta, ahkeruutta ja aikaa, jota ympäristön viihtyisään ylläpitoon käytetään, kollegani kommentoivat, että ”se on se pohojalainen kateus joka ajaa, aina pitää olla paremmin kuin naapurilla”.

Arkeni täyttää työnteko Ruralia-instituutissa. Toimin avustavissa tehtävissä ”Luomun aluetaloudelliset vaikutukset ja tuotannon edistäminen”-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on selvittää onko luomutuotannon ketjun vaikutus työllisyyteen ja talouteen tavanomaista maataloutta suurempi ja samalla tuottaa tietoa, joka auttaa maataloustuottajia ja kuntapäättäjiä luomuun liittyvissä päätöksissä.

Tietoa on kerätty aiemmin keväällä luomutuottajille lähetetyllä sähköpostilomakkeella ja nyt kesän aikana vastauksia on kerätty puhelinhaastatteluina. Maanviljelijöiden kannalta kevät ja kesä ovat olleet haasteita täynnä. Kylvöt myöhästyivät runsaiden sateiden vuoksi, mikä selvästi vaikutti vastausprosenttiin negatiivisesti. Tällä hetkellä tuottajia painaa huoli puintien epäonnistumisesta, joka voi syventää tilojen vaikeaa taloudellista tilannetta. Kaiken tämän keskellä me harjoittelijat olemme soitelleet isännille ja emännille tiedustellen maatilojen yleisiä tietoja, talousasioita ja tulevaisuuden näkymiä.

Vastaajien ikähaarukka on painottunut eläkeikää lähestyväksi, mutta vastaajissa on myös nuoria tilallisia kiitettävästi. Ikääntyminen, jaksaminen arjessa ja oma terveys koetaankin monesti merkittäväksi tekijäksi luomutuotannon jatkumiselle omalla tilalla. Myös tukiasioita ja maatalouspolitiikan osuutta tuotannon lisääntymiseen tai vähenemiseen mietitään ikähaarukasta riippumatta.

Tärkeimmät syyt luomutuotantoon siirtymiselle ovat olleet taloudellisia ja ekologisia. Kannattavuutta on parannettu hyödyntämällä lantaa ja biologista typensidontaa. Kannattavuus varsinkin eläintiloilla on koettu huomattavasti paremmaksi luomuun siirtymisen jälkeen samalla lähes sulkien tilan ravinnekierto. Eräs viljelijä kertoi havainnoistaan tuottaessaan viljaa vielä tavanomaisin menetelmin. Viljelijä oli huomannut, että lintuja ei enää pellolla traktorin perässä lentänyt ja isäntä pohtikin hävisivätkö lierot maasta pitkään jatkuneen monokulttuurin lopputuloksena. Tilan siirryttyä luomuun rakenne maassa parani isännän kertoman mukaan.

Talousasioissa viljelijöillä on hämmästyttävän hyvä näppituntuma, menot ja tulot tiedetään melko tarkasti jopa traktorin hytissä. Toisaalta tuottajan ollessa konttorilla (kotona) tietokoneelta annetaan sentilleen tarkat summat tuotantopanoksiin käytetyistä summista. Eniten kustannuserät eroavat tavanomaisesta viljelystä pienempinä lannoite- ja kasvinsuojeluainekustannuksina, toisaalta siemen- ja polttoainekustannukset ovat luomutuotannossa tilallisten mukaan korkeampia.

Keskusteltaessa yleisistä asioista ja yhteistyön kehittämisestä luomuketjussa, puhe yleensä kääntyy luomuvalvontaan ja siihen liittyvään byrokratiaan. Byrokratian toivottaisiin vähenevän ja valvontojen tiheyttä ihmetellään. Valvontojen toivotaan muuttuvan enemmän neuvontaan painottuvaksi, kuten historiassa tuottajien mukaan on ollut. Jotkut toivovat lisää pellonpiennarpäiviä ja koulutuksia, mutta myös maakunnasta riippuen yhteistyötä tilojen välille toivotaan lisää tai se on riittävää.

Ymmärrettävästi tuottaja ei aina ole halukas vastaamaan tutkijan kysymyksiin kiireiden tai jonkun muun syyn vuoksi. Varsinkin alkukesästä puheluissa ilmeni, että tukihakemuksien täyttäminen sekä erilaiset kesällä suoritettavat tarkastukset olivat vieneet tuottajan tehollista työaikaa, joten vastaamiseen aikaa ei enää voinut käyttää. Joillakin tiloilla puhelimeen on vastannut selvästi uupunut ihminen, jolloin puhelu päättyy jättäen harjoittelijalle ajatuksia kuinka tilan jatkossa käy.

Tieteen tekemisen keskellä on mukava harrastaa myös leppoisaa rupattelua. Erään haastattelun lopulla isäntä pohti, että tarvitsisi ensi kesäksi toiselle traktorille kuskin peltotöihin ja apurin navettaan. Isäntä suoritti pikaisen haastattelun puhelimessa, jonka jälkeen totesi, että ensi kesänä voisin mennä katsomaan itäisen Suomen maataloutta hänen tilan näkökulmasta. Lupasin harkita tarjousta. Muuan isännän yllätin kesken sonnivasikan siirron, mutta koska vasikka oli tukevasti riimussa ja päivä kaunis, isäntä vastasi kysymyksiin savvoo viäntäen. Välillä isäntä kommentoi pienen sonnin touhuja tai muita ympäristön tapahtumia ja vielä pitkän puhelun jälkeen kiitteli: ”olipa mukavaa, että joku välillä soitti yksinäisen työn ahertajalle”.

Lähtö muukalaiseksi häjyjen keskelle vaati rohkeutta luopua tutuista ympyröistä, mutta näin harjoittelun lopun häämöttäessä voin todeta sen kannattaneen. Olen harjoittelussa saanut ennakko-odotusta kattavamman katsauksen luomutuottajien arkeen, sen huoliin ja iloihin. Ruralia-instituutti yllätti minut monilla eri tutkimusaloilla ja projekteilla, toisaalta sillä käytännönläheisyydellä ja innovaatiohakuisuudella, jota tieteeltä yleensä toivotaan. Etelä-Pohjanmaa osoittautui isoksi ja laakeaksi, mutta häjyjä en matkallani onnistunut löytämään. Kaikkien elämysten lisäksi, jotka härmä minulle tarjosi, sain runsaasti eväitä ammatilliseen reppuun, josta tulevaisuudessa voin ammentaa aiheita tutkielmiin ja keskusteluihin. Kesä kaikkine kokemuksineen on ollut mieleenpainuva ja sydämeen jää lämmin muisto sekä kaipuu lakeuksien tuuliin.

Kirjoittaja maatalous-metsätieteiden ylioppilas Tanja Salonen on ollut kesällä harjoittelijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *