Huhupuheita ja vallankäyttöä

Mari, blogiinSusikonflikti sytyttää suomalaiset. Maaseudun perinteinen elämäntapa on törmäyskurssilla urbanisoituneen yhteiskunnan ympäristötietoisuuden ja kansainvälisten suojelusopimusten sitoumusten kanssa. Tämän ympäristökonfliktin ilmenemistä peratessani käsiini osui ranskalaisten ja norjalaisten tutkijoiden muutama vuosi takaperin tuottama yhteisjulkaisu, jossa tarkastellaan susien uudelleen levittäytymisen aiheuttamaa sosiopoliittista konfliktia ilmenneiden huhupuheiden kautta.

Huhut riistahallinnon suorittamista salaisista susien siirroista uusille elinalueille ovat pyörineet keskusteluissa meillä Suomessa siitä saakka kun susi levittäytyi uudelleen yli koko maan useamman sudettoman vuosikymmenen jälkeen. Tämä suden hiljalleen tapahtunut elinympäristön haltuunotto on laajempi eurooppalainen ilmiö, ja sen myötä siirtokeskustelu velloo maassa jos toisessakin. Norjassa siirtoja on epäilty vauhditetun susia ruokkimalla ja Ranskassa hallituksen salasiirtoja pidetään edellytyksenä, jotta susi ylipäätään saatiin Alppien yli maahan. Samalla sudet stigmatisoidaan vääränlaisiksi, kuten Ruotsissa saastuneiksi idän muuttajiksi ja Suomessa puurokoiriksi. Espanjassa, Saksassa, Venäjällä – sama tarina kaikkialla suden levinneisyysalueella. Eikä huhupuhe suinkaan pysy Euroopan rajojen sisäpuolella. Muun muassa Bhutanissa epäillään susia salaa siirretyn villisikaongelman ratkaisemiseksi. Kyseessä onkin monien tunnistama huhupuhe.

Mutta tunnistuuko huhupuheeksi myös suden suojelun puolesta puhuvien rintaman ylläpitämä käsitys siitä, että me suomalaiset olemme suden kohtaamisessa erityisen takapajuinen kansa. Ovatko muiden maiden kansalaiset ottaneet suden levittäytymisen vastaan rauhallisesti, sopeutuen samalla suden läsnäoloon kehittämällä susiturvallisia elinkeinojen käytäntöjä? Eivät ole. Susi on haastanut ihmisten turvallisuuden tunteen aina laajentaessaan elinpiiriään uusille alueille. Sutta pelätään kaikkialla missä sitä maailmalla esiintyy. Maaseudun asukkaat ja elinkeinoharjoittajat ovat turhautuneita kannanhoidon viranomaistoimiin ja kokevat epäreiluutta arkikokemusten jäädessä hallintokielen jalkoihin. Suteen myös suhtaudutaan erityisen kielteisesti verrattuna muihin suurpetoihin. Mielenkiintoista kyllä, buddhalaiset jotka eivät muutoin vahingoita eläviä olentoja, saattavat kuitenkin suhtautua susiin kielteisesti ja tappaa ne aina vastaan tullessa. Niin, Ranskassa ranskalaiset suden suojelijat pitävät yllä myyttiä oman maansa ainutlaatuisesta takapajuisuudesta, Norjassa norjalaiset suojelijat, Puolassa puolalaiset…

Saksalainen tutkija Breitenmoser pohtiessaan susiongelmaa Sveitsissä puhuu mielenkiintoisesti susista emotionaalisina avainlajeina. Hän viittaa tässä suojelutahojen tarpeeseen palauttaa alkuperäinen ja koskematon villi luonto ja siinä susi edustaa villeyttä parhaimmillaan. Suuri, suurisilmäinen ja karvainen eläin herättää suojeluvaistot tehokkaasti ja saa parhaimmillaan/pahimmillaan uskonnollissävytteisiä piirteitä. Tunteet korostuvat susikonfliktissa myös kiistan toisella puolen. Susia pelätään ja jopa vihataan, ja nämä vahvat tunteet voivat toimia laittomien tekojen taustatekijöinä. Susi on vahvojen tunteiden keskiössä, ja näillä tunteilla mäiskitään vastapuolen edustajaa tunnontuskitta. Pelko leimataan irrationaaliseksi, viha sadistiseksi. Käsissä on eittämättä pirullinen konflikti, lainatakseni Jukka Bisin toteamusta susiväitöskirjassaan.

Huhupuheiden ylläpito on molemminpuolista vallankäyttöä, valtakamppailua siitä, mikä näkemys tulee yleisesti hyväksytyksi julkisessa puheessa ja jopa päätöksenteossa. Emme suinkaan ole hallituksemme salajuonien kohteita emmekä takapajuisia metsäläisiä. Sen sijaan olemme keskellä kiistaa siitä, kenellä on oikeus olla luonnossa kuin kotonaan. Tuleeko luonto säilyttää koskemattomana, ihmisestä riippumattomana ja tarpeen tullen vapaa-ajan nautintolähteenä, urbanisoituneen kansalaisen virkistyskeitaana, vai onko luonto osa ihmisen elinpiiriä ja siten maaseudulla asuvien ihmisen muokattavissa tarpeiden mukaan. Se kumpaan kallistut, on arvokysymys jota ohjaa muun muassa kulttuurinen taustasi.

Luontokäsitysten vallankäyttö jalkautuu myös arkeen ja ystävien väliseen suhteeseen. Mieheni päivitti facebook-sivuille videopätkän poikamme taidoista asemessuilta ’virtuaalivesilintujen talteenotossa’. Päivitys oli piilotettu metsästystä vastustavilta ystäviltä, ettei heille tulisi paha mieli. Päivitys oli piilotettu myös siksi, ettei itselle tulisi paha mieli toisten ystävien paheksuvista kommenteista metsästystä ja metsästäjiä kohtaan. Entä jos mieheni olisikin jakanut kehun pojan taidoista osua vesilintuihin avoimesti kaikille. Ja voinut luottaa siihen, että tiedon tulkintaa eivät ohjaisi eri vastaanottajien omat intressit ja tarve eco-powerin käyttöön, vaan sen sijaan arvostus toisten arvoja kohtaan.

Kirjoittaja tutkijatohtori FT Mari Pohja-Mykrä työskentelee Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

4 thoughts on “Huhupuheita ja vallankäyttöä

  1. Hei,
    Huhupuhetta tai ei? Näkemykseni mukaan oikeaan ja tarkkaan viralliseen/tarkastettuun tutkimukseen ei ole ollut edellytyksiä Suomessa. Entisen RKTL:n tutkimuksissa on myös näkynyt selvästi lähtökohtainen ajattelu ko. tutkimukseen. Näinollen myös LUKE:n tutkimuksia on myös pidettävä ”huhupuheina”? Teot, näin maalaisesta ratkaisevat – niin ihmisten/metsästäjien, kuin susienkin kohdalla? T: Olli S

  2. Mitäs jos siellä Ruraliassakin keskityttäisiin objektiiviseen tutkimukseen havainnointiin,mittauksiin, kokeisiin – johdettaisiin loogisesti käsitteitä ja niiden suhteita. Kehitettäisiin hypoteeseja ja teorioita selittämään tapahtumia, vahvistettaisiin hypoteeseja toistuvilla tutkimuksilla havainnoilla, mittauksilla ja kokeilla kunkin ajankohdan tietoja vastaavaksi teoriaksi ja ohjeeksi käytännön toimenpiteille ja perustaksi ennusteille. Sen sijaan siellä pyöriskellään sosiaalisen hyväksyttävyyden pauloissa ja hypetetään mediassa myyttejä ja ennakkoluuloja. Miksi päätökset eivät perustu tutkittuun tietoon ja missä oikeat tutkijat ja tieteellinen tutkimustyö?

    • Montin hyvä. Eikös tuo lampaan ja suden välinen ystävyys ole tutkittu kuntoon jo ajat sitten , samoin koiran ja hukan välinen luottamus , ponin ja canis lupuksen välinen rakkauden määrä. Ja ihminenkin on kovin usein ihmiselle susi ja ihmisusi: sodat ja sisällissodat. Ihminen on heikko ja erehtyväinen, mitä muuta halutaan vielä todeta ? Jokaisesta ihmisestä lailla säätäen 100% pakkovegaani ?

  3. Päivitysilmoitus: Susia vihataan kaikkialla, ei vain Suomessa | Hirvikota

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *