Aakeella laakeella toisella kotimaisella

DSC_1095Kielitaito ja kansainvälisyys. Näillä kahdella sanalla olen yleensä kuvaillut vahvuuksiani työnhaussa. Luin kolmea pitkää kieltä peruskoulussa ja lukiossa, yliopistossa siihen lisäksi vielä italian ja espanjan alkeet. Olen aiemmin asunut Saksassa kahdesti, ensimmäisen kerran isäntäperheessä kuukauden minivaihdossa lukioaikana ja 2013 vietin puoli vuotta vaihdossa Stuttgartissa. Syksyllä 2014 suoritin opintoihini kuuluvaa erikoisharjoittelua Suomen suurlähetystössä Roomassa. Vieraiden kielten käyttö arjessa ja työelämässä ei siis koskaan ole tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia ja jo opintojeni alkuvaiheessa oli selvää, että haluan runsaasti ulkomaankokemusta. Pienen ensimmäisen vuoden opiskelijan mielessä siinsivät Brysselin kiillotetut käytävät.

Kuitenkin, opiskeluvuosien karttuessa ja huolimatta siitä, että nautin kovasti ulkomaanjaksoistani, huomasin kaipaavani kokemusta myös maatalousalan työpaikoista Suomessa. Vaikka kansainvälinen maatalouspolitiikka kiinnostaakin minua kovasti, halusin saada enemmän käytännön kokemusta siitä, mitä maatalous ja siihen liittyvä tutkimus Suomessa ovat. En myöskään halunnut sulkea mitään ovia tulevaisuutta ajatellen. Olisihan melko surkeaa yrittää saada maatalousalan töitä Suomesta, jos suurin osa tiedoistani ja työkokemuksestani olisi ulkomailta peräisin. Jalan saaminen oven väliin ja mielekkään kesätyön löytäminen osoittautui odotettua haasteellisemmaksi ja olin jo valmistautunut viettämään kesän kirjoittaen graduani, jonka aiheesta minulla ei ollut mitään käsitystä.

Lopulta silmiini osui Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ilmoitus, jossa haettiin tutkimusavustajaa ”Luomun aluetaloudelliset vaikutukset” -tutkimushankkeeseen Seinäjoelle ja vaatimuksena oli hyvä ruotsin kielen taito. Työpaikka kuulosti muutenkin mielenkiintoiselta ja opintojani ajatellen tutkimusavustajana toimiminen ja käytännön kokemus tutkimuksen tekemisestä arvostetussa tiedeinstituutissa juuri ennen oman graduni aloittamista olisi erittäin hyödyllistä. Kutsu kävi työhaastatteluun ja ennen kuin tajusinkaan, minut toivotettiin tervetulleeksi Seinäjoelle ja ilmoitettiin, että vastaan kaikista tutkimukseen kuuluvista ruotsinkielisistä haastatteluista.

Minulla on kielikylpytausta ja olen käynyt yliopistossa osan kursseistani ruotsiksi. Aiemmissa työpaikoissani olin käyttänyt myös ruotsia asiakaspalvelutilanteissa. Etukäteen ajattelinkin, ettei tulisi olemaan mikään ongelma tehdä työhöni kuuluvia viljelijähaastatteluja ruotsiksi. Itseluottamus kuitenkin karisi aika äkkiä ja ensimmäisen ruotsinkielisen puhelinhaastattelun kohdalla kieli tuntui menevän solmuun aivan yksinkertaisimpienkin sanojen kohdalla. Onneksi kyseinen viljelijä oli todella ymmärtäväinen ja antoi takelteluni anteeksi. Olin tietenkin tutustunut harjoitteluni alkuvaiheessa myös ruotsinkieliseen kyselylomakkeeseen, mutta valitettavasti tosielämässä asiat eivät suju suunnitellulla tavalla ja monesti haastateltavilta tuli tarkentavia kysymyksiä tai he pyysivät minua avaamaan jotain käsitettä. Vaikka yliopiston ruotsinkurssilla käydään ihan hyvin läpi alan ammattisanastoa, välillä piti hieman pohdiskella mikä se noukinvaunu mahtoikaan olla ruotsiksi.

Puhelinhaastatteluja tehdessä lisäksi huomaa, miten iso osa viestinnästä on nonverbaalista. Kun keskustelukumppania ei näe, täytyy paljon enemmän keskittyä sanavalintoihin ja äänensävyyn. Tai tietyissä tilanteissa edes siihen, että saa selvää keskustelukumppanin puheesta. Maataloustuottajia haastatellessa kun aika usein haastateltava vastaa traktorin ratista tai navetasta, jolloin taustahäly voi olla melkoinen. Pohjanmaan tuottajia haastatellessa sain myös tehokurssin alueen murteista. Uusia, vain sillä alueella käytettäviä sanoja tuli todella paljon ja puheen rytmi poikkeaa pk-seudulla puhuttavasta ruotsista. Tämä teki työstäni hieman haastavampaa. Kun haastateltava puhuu oikein leveää murretta ja taustalla pörisee vielä traktori, osa keskustelusta saattaa mennä arvailuksi, varsinkin jos haastateltava haluaa jutella jostain kysymyslomakkeen ulkopuolisesta aiheesta. En ole ihan varma, kommentoiko eräs isäntä että minun tulisi hakea Maajussille morsiameen vai että kyseinen maajussi etsii morsianta. Kohteliaasti kuitenkin myötäilin, että juu, ehdottomasti asia on juuri näin. Olen siis saattanut lupautua emännäksi Närpiöön.

Aika pian ruotsin puhuminen alkoi kuitenkin tuntua luontevalta ja lähes kaikki haastateltavani vaikuttivat olevan tyytyväisiä siihen, että puhuin heidän kanssaan ruotsia – pienistä virheistä huolimatta. Alkujännityksen karistua oli oikeastaan jopa mukava työskennellä toisella kotimaisella ja jutustella haastateltavien kanssa. Lopulta kun tuli aika siirtyä takaisin haastattelemaan suomenkielisiä tuottajia, sain vastaavasti huomata oman äidinkielen tuottavan yllättäviä vaikeuksia. Ensimmäisen puhelun kohdalla unohdin täysin sanan kyselylomake. Ruotsiksi olisin heti osannut sanoa sen kahdella tai kolmella tavalla. Puhelun lopuksi toivotin hyvät päivänjatkot, luonnollisesti på svenska. Joka tapauksessa minusta oli hienoa tehdä haastatteluja kahdella kielellä ja mielenkiintoista olla tekemisissä myös suomenruotsalaisten viljelijöiden kanssa. Lisäksi opin työssäni paljon tutkimuksen tekemisestä ja kuinka paljon työtä ja valmistelua se vaatii. Uskon kokemuksesta olevan merkittävästi hyötyä nyt kun itse alan suunnitella maisterintutkielmaani ja kyllä Ruraliasta tarttui mukaan myös muutama idea graduni aiheesta.

Vaikka olenkin nyt syyskuun lopussa suuntaamassa uuteen harjoitteluun Varsovaan eli jälleen ulkomaille, tämä kokemus on osoittanut minulle selvästi, ettei aina kannata lähteä merta edemmäs kalaan ja mielekkäitä työpaikkoja on tarjolla myös kotimaassa, jopa pk-seudun ulkopuolella. Pääsin hyödyntämään työssä kielitaitoani ja sain runsaasti lisää itsevarmuutta. Minuun teki vaikutuksen myös se, miten kansainvälistä Ruralian toiminta lopulta on. Seinäjoelta ei ole pitkä matka maailmalle. Voi siis olla, että joskus tulevaisuudessa saatan uudelleen lähettää työhakemusta Ruralia-instituutille.

Kirjoittaja maatalous-metsätieteiden ylioppilas Anna-Elina Perttula on ollut harjoittelijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.