Kännykkä on ulkopuolelta tarkastellen kuin utelias vieras, joka on kiinnostunut kaikesta mitä teen. Olen ottanut sen osaksi elämääni ja hyväksynyt vieraan katseen. Mutta oikeasti en tiedä, millainen tarina minusta on tekeillä ja ketkä sitä kirjoittavat.

2000-luku on verkostojen ja virtojen vuosituhat. Vuolaimmin virtaava aines on dataa. Se on merkittävin kasvava varantomme – uusi öljy. Datalla on poikkeuksellisen suuri vaikutus toimintamme perustana olevaan tietoon ja tiedonmuodostukseen. Mitään elämän osa-aluetta ei enää voi ymmärtää – saati kehittää – ottamatta huomioon digitaalisessa muodossa olevan datan ja verkkojen synnyttämää yhteisvaikutusta kulttuuriin, eli digitalisaatiota.

Digitalisaatio on eri asia kuin digitalisoiminen tai digitointi. Toimintojen digitalisoiminen on teknologioiden ja prosessien muuttamista analogisesta digitaaliseksi. Digitalisoidun teknologian oleellisin uusi piirre on sen kytkeytyvyys, eli mahdollisuus liittyä joustavasti muihin digitaalisiin prosesseihin, olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa ja synnyttää täysin uudenlaisia yhdistelmiä ja kokonaisuuksia. Vallankumouksellista esimerkiksi urheilullisessa rannetietokoneessa ei ole se, mihin laite kompaktina prosessorina pystyy, vaan se, että laite verkottaa käyttäjänsä tiedot osaksi periaatteessa rajatonta digitaalista tietovarantoa. Yksittäiset sovellukset luovat uudenlaista arvoa prosessoimalla tietoa. Samalla ne luovat uutta ”jaettua tietoisuutta” ihmisten toiminnasta.

Datan ja verkkojen yhteisvaikutus muuttaa kulttuureita, tapoja, mielikuvia ja uskomuksia sekä lopulta identiteettiämme, eli käsitystämme siitä, keitä olemme ja mihin kuulumme. Yhteiskunnan ja demokratian kannalta yksi kiinnostavimmista digitalisaation vaikutuksista liittyy siihen, miten me ymmärrämme kansalaisuuden ja miten se on määrittymässä digitalisaation myötä uudelleen.

Viron e-kansalaisuuskokeilu on yksi esimerkki digitaalisen hallinnon laajoista uudistuksista. Julkilausuttu tavoite on muodostaa usean miljoonan kansalaisen digitaalinen alustayhteisö, joka jakaa tietoa ja yhteisiä kulttuurisia arvoja. Virolaiset ovat tosissaan pyrkimässä maailman johtavaksi digitaaliseksi kansakunnaksi.

Virolaiset rakentavat uudenlaista alustayhteisöä, joka huokoistaa julkisen ja yksityisen rajapintoja, synnyttää vuorovaikutusta erilaisten ihmisten välillä, tuottaa uusia innovaatioita ja yrittäjyyttä maantieteellisistä rajoista riippumatta. Viron kokeilussa murretaan osittain kansakuntien paikkasidonnaisuutta ja tavoitellaan nettiyhteisöissä liikkuvia aktiivisia ihmisiä. E-kansalainen pääsee osalliseksi hyvin monikulttuurista ja luovaa vuorovaikutusta.

Kaupunkimaantieteilijä Taylor Sheltonin (2019) kiinnostuksen kohteena on digitalisaation sosio-spatiaaliset piirteet ja vaikutukset kansalaisuuden määrittymiseen. Hän käyttää käsitettä kansalaisuuden datafikaatio (datafication of citizenship) viitaten kehitykseen, jossa kansalaisista kerättävä data alkaa määritellä ja muuttaa merkittävällä tavalla kansalaisuuden tulkintaa. Massiivisilla data-aineistoilla luodaan kuvaa siitä, millaisia ihmiset ovat ja mitä he mahdollisesti haluavat.

Jatkuvasti kehittyvä data-analytiikka yhdistettynä massiivisiin aineistoihin on synnyttänyt tilanteen, että ihmisistä on saatavilla niin paljon tietoa, ettei heiltä periaatteessa tarvitse enää erikseen kysyä mielipidettä. Dataa analysoimalla voidaan tehdä myös ennusteita siitä, miten ihmiset suhtautuvat asioihin sekä miten he mahdollisesti tulevat käyttäytymään, jos tehdään yhteiskunnallisia muutoksia.

Sheltonin mukaan uudet sosiaalisen median vaikutuskanavat ovat luoneet kansalaisille uusia mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnassa. Samalla sekä yritykset että poliittiset päättäjät ovat havahtuneet verkon kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen ja hamuavat siksi käyttäytymistämme koskevan datan perään. Digitaalisten verkkojen toiminnassa ei enää ole kyse vain viestinnästä ja kommunikaatiosta. Digitaalisista alustoista ja sovelluksista on tullut dataa tuottava sampo, jonka äärelle kaikki pyrkivät.

Tähän kehitykseen sisältyy Sheltonin mukaan monia riskejä ja suoranaisia vaaroja demokratian kannalta. Ensinnäkin siihen on sisäänrakennettuna oletus, että kaikki ihmiset toimivat verkossa ja käyttävät uutta teknologiaa. Näin ei kuitenkaan ole. Syrjäytymisen riski kasvaa, ja käsitys kansalaisuudesta on vaarassa kaventua. Toiseksi herää kysymys yksityisyyden suojasta ja ihmisten oikeudesta olla antamatta tietoja itsestään. Juuri näistä kysymyksistä keskustellaan vilkkaasti, ja uutta lainsäädäntöä rakennetaan tämän muutoksen hallitsemiseksi.

Voidaanko digitalisaatio vielä perua? Olemme antaneet sille jo vähintään koko käden. Näppäilemäni mobiililaite kytkee minut osaksi globaalia maailmaa ja ääretöntä tietoa. Kännykkä on ulkopuolelta tarkastellen kuin utelias vieras, joka on kiinnostunut kaikesta mitä teen. Olen ottanut sen osaksi elämääni ja hyväksynyt vieraan katseen. Mutta oikeasti en tiedä, millainen tarina minusta on tekeillä ja ketkä sitä kirjoittavat.

Kirjoittaja Torsti Hyyryläinen työskentelee Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa tutkimusjohtajana ja varajohtajana.

Lähdeviite: Shelton, T. 2019. The emergence of digital civics. In: Digital geographies. Ash, J. & Kitchin, R. & Leszczynski, A. (Eds.), Sage.