Kun Saksa päätti luopua ydinenergiasta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, se lisäsi uusiutuvan energian, erityisesti aurinko- ja tuulienergian, tuotantoa. Huolena on kuitenkin ollut energian tuotannon epätasa-arvoisuus: esimerkiksi tuulienergiasta eivät aina hyödy ne alueet, joilla tuulimyllyt ovat. Tätä tilannetta on ryhdytty korjaamaan energiaosuuskuntien avulla, ja niillä onkin jo tärkeä merkitys Saksan energiatuotannossa.

Saksan energiaosuuskuntien määrä on kasvanut rajusti reilussa kymmenessä vuodessa: vuonna 2006 näitä osuuskuntia oli vain 8, mutta vuonna 2019 määrä oli jo lähes 900. Jäseniä niissä on yli 180.000 ja ne ovat tehneet 2,7 miljardin euron investoinnit uusiutuvaan energiaan.

Mistä sitten johtuu tämä lisääntynyt kiinnostus energiaosuuskuntien perustamiseen? Tärkeimpiä syitä on halu olla mukana oman alueen kehittämisessä. Halutaan investoida paikalliseen toimintaan ja talouteen. Osuuskuntien johtajat ovat usein nuoria ja haluavat olla mukana uudessa, kasvavassa liikkeessä, joka edistää uusiutuvan energian tuotantoa, energiatasa-arvoisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa paikallisesti.

Osuuskunta yritysmuotona sopii tähän toimintaan hyvin: se on jäsentensä omistama, eikä jäsenyyttä voi myydä pois. Kun jäsenet ovat paikallisia asukkaita, kaikki hyöty ja mahdollinen ylijäämä yrityksen toiminnasta jää omalle seudulle.

Benedict Rilling: Renewable Energy Cooperatives in Germany

Osuuskunnan toimintaa voidaan myös kehittää siihen suuntaan kuin paikalliset asukkaat haluavat. Kukaan ulkopuolelta tuleva ei voi sanella yrityksen toimintaperiaatteita, koska päätösvalta osuuskunnassa on jäsenillä.

Ongelmatonta osuuskuntien kehittäminen energia-alalla ei kuitenkaan ole. Alan tuotantoon liittyvä teknologia on hyvin haastavaa erityisesti pienille toimijoille. Hyviä johtajia ja henkilökuntaa osuuskuntiin tarvittaisiin lisää. Energia-alalla toimivien osuuskuntien määrä lisääntyy kuitenkin Saksassa koko ajan ja mukana on myös yhä suurempia osuuskuntia, jotka pystyvät muun muassa saamaan helpommin rahoitusta.

Saksassa käydään keskustelua siitä, kuinka energiaosuuskunnat voisivat siirtää osaamistaan Afrikkaan. Tätä työtä vaikeuttavat kuitenkin Afrikan maissa vallitsevat, länsimaisista poikkeavat ja haastavat poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset olot.

Myös Suomessa on energia-alalla toiminut useita osuuskuntia jo 1990-luvulta saakka, joukossa melko suuriakin, useiden kymmenien jäsenten muodostamia. Ne ovat enimmäkseen paikallisia lämpölaitoksia, jotka käyttävät raaka-aineena metsänhoidon sivutuotteena syntyvää puujätettä, ja myyvät lämpöenergiaa kunnille, vaikkapa päiväkotien, koulujen ja virastotalojen lämmitykseen.

Uudenlaisia toimintamalleja osuuskuntamuotoisen yrittäjyyden saralla Suomessa edustavat biokaasun tuotantoon liittyvät osuuskunnat. Tällainen osuuskunta perustettiin vuonna 2016 Mikkelin Haukivuorelle: Biohauen Tuottajaosuuskunta on yli kymmenen karjatilan muodostama yritys. Se kerää ja toimittaa jäsentiloilta raaka-ainetta haukivuorelaiselle, biokaasua tuottavalle osakeyhtiölle, BioHauki Oy:lle. Osuuskunta toimii tässä mallissa kaikkia jäsenmaatiloja edustavana juridisena osapuolena kolmansia osapuolia kohtaan, ja yhteistoiminnan etuna on lisäksi se, että se tuottaa yleensä kustannussäästöjä sekä lisää tehokkuutta esimerkiksi investoinneissa, kuljetuksissa ja yritystoiminnan hallinnossa.

Kirjoittaja Tytti Klén toimii koulutussuunnittelijana osuustoiminnan ja yhteisötalouden yliopistollisia verkko-opintoja tuottavassa Co-op Network Studies eli CNS -yliopistoverkostossa, jota Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti koordinoi.

Lähde: Transformation of the Energy System, Andreas Wieg, National Office for Energy Cooperatives, Deutscher Genossenschafts- und Raiffeisenverband. Konferenssiesitys 22.8.2019, ICA European Research Conference 2019, Berlin.