Vikkelät ja viileään sopeutuneet kevätaspektin kasvit

Kevätaspektin kasvin ovat varhain keväällä kasvunsa aloittavia ja nopeasti kukkivia lehtipuuvaltaisten metsien lajeja. Ne ovat tyypillisiä lauhkean vyöhykkeen lehtipuumetsissä ja Suomessa Ahvenanmaan ja lounaisrannikon lehdoissa. Kevätaspektin kasvien kasvu tapahtuu pääosin lumen sulamisen ja puiden lehtien puhkeamisen välisenä aikana. Keskikesällä puiden lehdet pidättävät pääosan auringon valosta siten, että kenttäkerroksessa valoa on vain alle 10 % avoimen paikan valosta. Varhain keväällä ennen puiden silmujen puhkeamista lehdetön latvus läpäisee hyvin valoa kenttäkerrokseen, ja lämpötilat ovat riittävät korkeita kasvuun. Tyypillisiä kevätaspektin lajeja ovat esimerkiksi kevätesikko (Primula veris), käenrieskat (Gagea spp.), vuokot (Anemone spp.), kiurunkannukset (Corydalis spp.) ja mukulaleinikki (Ranunculus ficaria).

Kuva: Kevätaspekti pähkinäpensaslehdossa Ahvenanmaalla (Nåtön luonnonsuojelualue, Lemland).

 

Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla kevätaspekti on näyttävimmillään toukokuun puolivälin jälkeen. Vaikka keväinen kukkaloisto aurinkoisessa lehdossa tuo mieleen tulossa olevan kesän, kevätaspektin lajit ovat itse asiassa kylmään sopeutuneita kasveja. Niiden kasvu alkaa heti lumen sulamaisen jälkeen, ja alhaisista lämpötiloista huolimatta ne ovat nopeakasvuisia lajeja. Niille on ominaista alhainen fotosynteesin optimilämpötila, ja siten ne pystyvät yhteyttämään tehokkaasti jo varhain keväällä. Nopea kasvun alhaisissa lämpötiloissa edellyttää myös muita fysiologisia sopeumia. Kevätaspektin lajit kykenevät ottamaan tehokkaasti vettä ja ravinteita kylmästä maasta ja kuljettamaan aineita juuristosta kasvaviin versoihin. Varhaisen kukkimisen jälkeen useimpien kevätaspektin lajien kasvukausi myös päättyy varhain, sillä niiden lehdet lakastuvat puiden lehtien puhjettua.

Lue lisää (katsausartikkeli kevätaspektin lajien fysiologiasta):

Lapointe, L. 2001. How phenology influences physiology in deciduous forest spring ephemerals. Minireview. –Physiologia Plantarum 113: 151-157.

Aika vaihtaa lehdet

Monet ruohovartiset kasvit ovat talvivihantia: ne säilyttävät lehdet vihreinä talven ajan. Tällainen laji on esimerkiksi käenkaali eli ketunleipä, jonka varsin ohuet ja hennon oloiset lehdet talvehtivat. Ainavihantien kasvien (esimerkiksi puolukka) tavoin lehdet eivät kuitenkaan ole monivuotisia, vaan ne lakastuvat keväällä kasvukauden alussa.

Kuva: kesälehdet korvaata käenkaalin talvilehdet, jotka lakastuvat jo ennen kukkimisen alkamista.

Toukokuussa käenkaalilla erottaa helposti tummanvihreät ja usein talven vaurioittamat edellisvuotiset lehdet helakanvihreistä uusista lehdistä. Talvehtineet lehdet lakastuvat pääosin ennen kukkimisen alkamista. Vaikka lehdet lakastuvat, lehtiruotien pulleat ja varastoina toimivat tyviosat jäävät kuitenkin kiinni käenkaaliin suikertavaan maavarteen. Toinen lehden elämänkaareltaan samankaltainen laji on sinivuokko; sillä tosin uudet lehdet muodostuvat vasta kukkimisen jälkeen.

Mitä hyötyä talvehtivista lehdistä on? Sekä käenkaali että sinivuokko ovat varhain kasvunsa aloittavia lajeja, ja talvilehtien avulla ne voivat yhteyttää heti, kun olosuhteet lumen sulettua sen sallivat. Lehdet voivat yhteyttää myös varsinaisen kasvukauden ulkopuolella talven lauhojen jaksojen aikana. Keväällä lehdissä huomaa jo paljain silmin vaurioita, esimerkiksi ruskehtavia laikkuja, mikä heikentää niiden yhteyttämiskykyä. On siis aika vaihtaa lehdet.