Avainsana: kasvu

Julkaistu

Nurmilaukan kasvukausi on alkanut

Nurmilaukka (Allium oleraceum ) on mm. kedoilla ja niityillä kasvava sipulikasvi. Se kukkii ja tuottaa itusilmuja kesällä.  Keskikesän jälkeen lehdet alkavat lakastua, mutta varsi voi säilyä pitkään vihreänä ja yhteyttävänä. Maan yläpuoliset osat lakastuvat kokonaan loppukesällä. Mahdolliset loppukesän kuivat kaudet nopeuttavat lakastumista.

Sipuli säilyy lepotilassa syksyyn asti, jolloin sen kasvukausi alkaa. Kasvu alkaa maanalaisena: sipuliin kasvaa uusia juuria, ja ensimmäinen lehti kasvaa kohti maanpintaa. Syksyn aikana sipulista kasvaa 1-3 lehteä. Nurmilaukka yhteyttää lehdillään talven lauhojen jaksojen aikana, ja lehdet voivat kasvaa huomattavasti ”lepokauden” aikana.

KUVA: NURMILAUKAN UUSIA LEHTIÄ JA LAKASTUNEITA EDELLISEN KESÄN VERSOJA SUOMENLINNASSA JOULUKUUSSA 2015.

Keväällä lämpötilan kohoamisen myötä nurmilaukka kasvaa nopeasti, ja kesäkuussa siihen muodostuu kukintoranka. Kukinnossa on vaihteleva määrä kukkia sekä lukuisia itusilmuja, joiden avulla nurmilaukkaa leviää kasvullisesti.

Nurmilaukka on siten aktiivinen koko vuoden lukuunottamatta talven pakkasjaksoja ja loppukesän kuivaa kautta. Nurmilaukan vuosisykli havainnollistaa hyvin, että kasvien vuoden jakaminen perinteiseen tapaan ”kasvukauteen” ja ”lepokauteen” ei ole perusteltua.

Lue lisää itusilmuista blogikirjoituksessa 24.7.2017.

Julkaistu

Vikkelät ja viileään sopeutuneet kevätaspektin kasvit

Kevätaspektin kasvin ovat varhain keväällä kasvunsa aloittavia ja nopeasti kukkivia lehtipuuvaltaisten metsien lajeja. Ne ovat tyypillisiä lauhkean vyöhykkeen lehtipuumetsissä ja Suomessa Ahvenanmaan ja lounaisrannikon lehdoissa. Kevätaspektin kasvien kasvu tapahtuu pääosin lumen sulamisen ja puiden lehtien puhkeamisen välisenä aikana. Keskikesällä puiden lehdet pidättävät pääosan auringon valosta siten, että kenttäkerroksessa valoa on vain alle 10 % avoimen paikan valosta. Varhain keväällä ennen puiden silmujen puhkeamista lehdetön latvus läpäisee hyvin valoa kenttäkerrokseen, ja lämpötilat ovat riittävät korkeita kasvuun. Tyypillisiä kevätaspektin lajeja ovat esimerkiksi kevätesikko (Primula veris), käenrieskat (Gagea spp.), vuokot (Anemone spp.), kiurunkannukset (Corydalis spp.) ja mukulaleinikki (Ranunculus ficaria).

Kuva: Kevätaspekti pähkinäpensaslehdossa Ahvenanmaalla (Nåtön luonnonsuojelualue, Lemland).

 

Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla kevätaspekti on näyttävimmillään toukokuun puolivälin jälkeen. Vaikka keväinen kukkaloisto aurinkoisessa lehdossa tuo mieleen tulossa olevan kesän, kevätaspektin lajit ovat itse asiassa kylmään sopeutuneita kasveja. Niiden kasvu alkaa heti lumen sulamaisen jälkeen, ja alhaisista lämpötiloista huolimatta ne ovat nopeakasvuisia lajeja. Niille on ominaista alhainen fotosynteesin optimilämpötila, ja siten ne pystyvät yhteyttämään tehokkaasti jo varhain keväällä. Nopea kasvun alhaisissa lämpötiloissa edellyttää myös muita fysiologisia sopeumia. Kevätaspektin lajit kykenevät ottamaan tehokkaasti vettä ja ravinteita kylmästä maasta ja kuljettamaan aineita juuristosta kasvaviin versoihin. Varhaisen kukkimisen jälkeen useimpien kevätaspektin lajien kasvukausi myös päättyy varhain, sillä niiden lehdet lakastuvat puiden lehtien puhjettua.

Lue lisää (katsausartikkeli kevätaspektin lajien fysiologiasta):

Lapointe, L. 2001. How phenology influences physiology in deciduous forest spring ephemerals. Minireview. –Physiologia Plantarum 113: 151-157.