Monet ruohovartiset kasvit ovat talvivihantia: ne säilyttävät lehdet vihreinä talven ajan. Tällainen laji on esimerkiksi käenkaali eli ketunleipä, jonka varsin ohuet ja hennon oloiset lehdet talvehtivat. Ainavihantien kasvien (esimerkiksi puolukka) tavoin lehdet eivät kuitenkaan ole monivuotisia, vaan ne lakastuvat keväällä kasvukauden alussa.
Kuva: kesälehdet korvaata käenkaalin talvilehdet, jotka lakastuvat jo ennen kukkimisen alkamista.
Toukokuussa käenkaalilla erottaa helposti tummanvihreät ja usein talven vaurioittamat edellisvuotiset lehdet helakanvihreistä uusista lehdistä. Talvehtineet lehdet lakastuvat pääosin ennen kukkimisen alkamista. Vaikka lehdet lakastuvat, lehtiruotien pulleat ja varastoina toimivat tyviosat jäävät kuitenkin kiinni käenkaaliin suikertavaan maavarteen. Toinen lehden elämänkaareltaan samankaltainen laji on sinivuokko; sillä tosin uudet lehdet muodostuvat vasta kukkimisen jälkeen.
Mitä hyötyä talvehtivista lehdistä on? Sekä käenkaali että sinivuokko ovat varhain kasvunsa aloittavia lajeja, ja talvilehtien avulla ne voivat yhteyttää heti, kun olosuhteet lumen sulettua sen sallivat. Lehdet voivat yhteyttää myös varsinaisen kasvukauden ulkopuolella talven lauhojen jaksojen aikana. Keväällä lehdissä huomaa jo paljain silmin vaurioita, esimerkiksi ruskehtavia laikkuja, mikä heikentää niiden yhteyttämiskykyä. On siis aika vaihtaa lehdet.