Avainsana: nurmilaukka

Julkaistu

Nurmilaukan kasvukausi on alkanut

Nurmilaukka (Allium oleraceum ) on mm. kedoilla ja niityillä kasvava sipulikasvi. Se kukkii ja tuottaa itusilmuja kesällä.  Keskikesän jälkeen lehdet alkavat lakastua, mutta varsi voi säilyä pitkään vihreänä ja yhteyttävänä. Maan yläpuoliset osat lakastuvat kokonaan loppukesällä. Mahdolliset loppukesän kuivat kaudet nopeuttavat lakastumista.

Sipuli säilyy lepotilassa syksyyn asti, jolloin sen kasvukausi alkaa. Kasvu alkaa maanalaisena: sipuliin kasvaa uusia juuria, ja ensimmäinen lehti kasvaa kohti maanpintaa. Syksyn aikana sipulista kasvaa 1-3 lehteä. Nurmilaukka yhteyttää lehdillään talven lauhojen jaksojen aikana, ja lehdet voivat kasvaa huomattavasti ”lepokauden” aikana.

KUVA: NURMILAUKAN UUSIA LEHTIÄ JA LAKASTUNEITA EDELLISEN KESÄN VERSOJA SUOMENLINNASSA JOULUKUUSSA 2015.

Keväällä lämpötilan kohoamisen myötä nurmilaukka kasvaa nopeasti, ja kesäkuussa siihen muodostuu kukintoranka. Kukinnossa on vaihteleva määrä kukkia sekä lukuisia itusilmuja, joiden avulla nurmilaukkaa leviää kasvullisesti.

Nurmilaukka on siten aktiivinen koko vuoden lukuunottamatta talven pakkasjaksoja ja loppukesän kuivaa kautta. Nurmilaukan vuosisykli havainnollistaa hyvin, että kasvien vuoden jakaminen perinteiseen tapaan ”kasvukauteen” ja ”lepokauteen” ei ole perusteltua.

Lue lisää itusilmuista blogikirjoituksessa 24.7.2017.

Julkaistu

Itusilmuista uusia kasviyksilöitä

Itusilmut ovat pientä sipulia muistuttavia rakenteita, joiden avulla eräät kasvilajit leviävät. Koska itusilmut edustavat suvutonta leviämistä, itusilmuista muodostuvat yksilöt ovat geneettisesti identtisiä emokasvin kanssa. Itusilmussa on runsaasti hiilihydraattivarastoja, mikä edistää taimen eloonjäämistä. Tästä voi olla hyötyä erityisesti pohjoisilla alueilla, missä kasvikausi on lyhyt. Tuntureiden kasvistossa onkin useita itusilmuja muodostavia lajeja, joskin myös monet eteläiset lajit ovat itusilmullisia.

KUVA: NURMILAUKKA VOI LISÄÄNTYÄ SEKÄ SUVULLISESTI (SIEMENET) ETTÄ SUVUTTOMASTI (ITUSILMUT).

Itusilmuja muodostuu lajista riippuen joko kukintoon tai lehtihankoihin. Kukintoihin itusilmuja kasvattavat esimerkiksi koko maassa yleinen nurmitatar (Bistorta vivipara), tunturiluonnossa melko harvinaiset itunata (Festuca vivipara) ja nuokkurikko (Saxifraga cernua), lehtoniityillä ja kalliokedoilla kasvava nurmilaukka (Allium oleraceum) sekä pari muuta lounaista laukkalajia.  Lehtihankoihin puolestaan itusilmuja kehittyy mm. mukulaleinikillä (Ranunculus ficaria) ja hammasjuurella (Dentaria bulbifera), jotka molemmat ovat lounaisia/eteläisiä lehtolajeja.

Kehittyneet itusilmut irtoavat emokasvit ja putoavat maahan. Sipulin tavoin itusilmut voivat säilyä jonkin aikaa lepotilassa ennen kasvun alkamista. Toisilla lajeilla (esimerkiksi nurmitatar ja itunata) kasvu voi käynnistyä itusilmun ollessa vielä kiinni emokasvissa. Emokasvista irtoaa siten pieniä taimia, jotka juurtuvat heti maahan. Tällaisiä lajeja kutsutaan vivipaarisiksi (”eläviä poikasia synnyttäviksi”).

Joskus itusilmut voivat olla kasvin pääasiallinen leviämistapa. Esimerkiksi nurmitatar kasvattaa tähkämäisen kukintorangan, jonka alaosassa on itusilmuja ja yläosassa kukkia. Ilmeisesti vain harvat kukat tuottavat itämiskykyisiä siemeniä, ja lisääntyminen tapahtuu lähinnä itusilmujen avulla. Vastaavasti nurmilaukalla on kukinnossa yleensä enemmän itusilmuja kuin kukkia. Vain osaan kukista muodostuu kotahedelmä, jossa on siemeniä. Vaikka tuotettujen siementen lukumäärä on pienehkö, siementen on todettu olevan itämiskykyisiä. Suvullisen lisääntymisen merkitys tunnetaan kuitenkin nurmilaukalla ja monella muullakin itusilmullisella lajilla puutteellisesti.

Lue lisää:

Åström H. & Hæggström C.-A. 2004. Generative reproduction in Allium oleraceum (Alliaceae). –Annales Botanici Fennici 41: 1–14.