Helsingin yliopisto
Suomen katsomuksellinen maisema on monimuotoistunut viime vuosikymmeninä. Globalisaatio, maahanmuutto, digitalisaatio sekä maallistuminen ovat vaikuttaneet uskonnollisen ja katsomuksellisen kentän muutokseen, joka on yhä jatkuvaa. Monimuotoisuuden kasvua on nähtävissä erityisesti suurissa kasvukeskuksissa, kaupungeissa.
Helsingin Sanomissa oli vastikään uutinen, jossa tarkasteltiin koulujen monikulttuurisuutta kielen kautta. Uutinen tarkasteli vieraskielisten oppilaiden määriä Espoon kouluissa. Espoon suurin vieraskielisten oppilaiden määrä löytyy Kirstin koulusta, jossa 69 prosenttia oppilaista on vieraskielisiä. Monikulttuurisuudella on yhteys myös uskonnollisen ja katsomuksellisen kentän moninaisuuteen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemässä selvityksessä ”Selvitys katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista” (2022) tarkastellaan, pystytäänkö katsomusopetusta järjestämään nykyisen mallin mukaan katsomuksellisen kentän monipuolistuessa. Siinä opetuksen yhdenvertaisen toteutumisen kannalta nähdään tärkeäksi, että oppilaat voisivat opiskella katsomusaineita omassa lähikoulussaan turvallisessa ja ikätasonsa mukaisessa ryhmässä.
Nykymallin ongelmiksi selvityksessä puolestaan nimettiin muodollisesti kelpoisten opettajien puute, käytännön järjestelyjen ongelmat sekä oppilaiden jääminen pois katsomusopetuksen piiristä. Myös opetuksen eriarvoistuminen oli raportissa esillä. Etenkin suurten kaupunkien sisällä alueet ovat herkästi eriytyneitä, ja siinä missä yhdessä koulussa vähemmistöuskonnon opetusta ei järjestetä ollenkaan, voivat toisessa koulussa ryhmäkoot olla verrattain suuriakin.
Selvitimme tutkimuksessamme Espoon koulujen uskonto- ja katsomusaineiden tarjontaa ja toteutumista nykypäivän uskonnollisesti ja katsomuksellisesti monimuotoisella kentällä. Olimme kiinnostuneita tietämään, mitä uskonto- ja katsomusaineiden opetusta Espoossa on tarjolla ja kohtaavatko opetuksen kysyntä ja tarjonta. Selvitimme myös, millaista uskonnon- ja katsomusaineiden opetus on Espoon kouluissa sekä millaiset ovat opettajien resurssit. Lähdimme tutkimaan aihetta ottamalla sähköpostitse yhteyttä Espoon vähemmistöuskontojen opetuksen suunnittelijaan ja teimme hänelle kyselyn avoimilla kysymyksillä.
Espoossa koulujen tarjoaman evankelisluterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon lisäksi järjestetään kuuden muun katsomusaineen opetusta. Tästä vastaa Espoon suomenkielisen perusopetuksen monikulttuuriset opetuspalvelut, ja opetettavia aineita ovat islam, ortodoksinen uskonto, katolinen uskonto, juutalainen uskonto, Krishna-uskonto sekä buddhalainen uskonto. Opetuksen järjestämisessä noudatetaan Suomen lain mukaisesti sekä valtakunnallisen että Espoon kuntakohtaisen opetussuunnitelman ehtoja. Kullekin näistä aineista onkin määritelty oma erillinen opetussuunnitelmansa, jota seurataan. Toisinaan opetus on järjestettävä luokka-asterajat ylittäen, jolloin opetussuunnitelman sisältöjä käydään läpi vuorovuosina, jotta oppilaat saavat sen kokonaan suoritettua peruskoulun aikana. Opetus on aina luonteeltaan tunnustuksetonta.
Suomen lain mukaan on Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien osallistuttava oman traditionsa mukaiseen katsomusaineopetukseen. Ortodoksisen kirkon jäsenien on ensisijaisesti hakeuduttava ortodoksisen uskonnon opetuksen pariin, mutta he saavat myös osallistua enemmistön opetukseen rehtorin luvalla. Elämänkatsomustiedon opetukseen osallistuminen on poissuljettu vaihtoehto kaikilta näiden kahden kansankirkon jäseniltä. Muihin rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilla sekä mihinkään sellaiseen kuulumattomalla on puolestaan laillinen oikeus vaikuttaa katsomusaineensa valintaan. Uskontokuntiin kuulumattomat osallistuvat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta lähinnä elämänkatsomustiedon opetukseen, tähän ryhmään saattaa kuulua myös muslimeita, jotka eivät välttämättä ole minkään virallisen uskonnollisen yhdistyksen jäseniä. He saavat myös osallistua joko enemmistöuskonnon, joka useimmiten on evankelisluterilainen, tai omaan kulttuuritaustaansa liittyvään uskonnon opetukseen. Muihin rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuin kansankirkkoihin kuuluvilla on oikeus joko anoa oman uskontonsa mukaista opetusta, mikäli vähintään kolme saman uskonnon edustajaa löytyy opetuksen tarjoajan alueelta, tai halutessaan liittyä joko evankelisluterilaisen uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusryhmiin.
Espoossa on vähemmistöuskontojen opetuksen suunnittelijan mukaan hyvät mahdollisuudet saada oman uskontonsa mukaista opetusta. Tosin kaikkea opetusta vaivaava resurssipula tuottaa haasteita esimerkiksi ryhmäkokojen toisinaan kasvaessa ylimitoitetuiksi. Yhteen ryhmään saattaa myös kuulua oppilaita useilta eri vuosiluokilta, minkä vuoksi opettajilta vaaditaan erityistä aktiivisuutta ryhmiensä moninaisten tarpeiden kohtaamiseksi, eivätkä isot ryhmäkoot tee tehtävästä helppoa. Niin kutsuttujen vähemmistöuskontojen opettajien on usein myös valmistettava opetusmateriaalit itse sekä kierrettävä lukuisissa eri kouluissa, mikä lisää työn vaativuutta. Pätevien opettajien löytäminen ei sen sijaan ole Espoossa nykyään laaja-alainen ongelma, vaikka sekin on toisinaan haasteellista. Itse oppilaille on toisinaan ongelmallista oman uskonnon opetuksen järjestyminen oman koulun ulkopuolella, jolloin siirtymien välttämiseksi he saattavat hakeutua omassa koulussa tarjottavan katsomusopetuksen pariin, vaikkei se omaa uskontoa vastaisikaan. Oman uskonnon opiskelu koetaan kuitenkin yleisesti ottaen hyvin tärkeäksi oppilaiden keskuudessa.
Opetustarpeiden kartoittamiseksi on Espoon koulujen oltava yhteydessä oppilaittensa huoltajiin. Tulevana lukukautena katsomusaineita koskeva selventävä teksti tullaan liittämään osaksi Espoon kaupungin kaikille koulutulokkaille jaettavissa ohjelehtisissä, mutta tähän asti sekä tiedonvälitys että yhteydenotto on useimmiten tapahtunut pyytämällä huoltajia täyttämään katsomusainelomake sähköisessä Wilma-palvelussa. Myös niin kutsutun “Tietoja tulokkaasta”-lomakkeen kautta voidaan saada selville, minkä katsomusaineen opetusta oppilas tarvitsee, mikäli huoltaja on lomakkeen uskontokuntalajikenttään merkinnyt jonkun tietyn uskonnollisen yhdyskunnan. Yleisimmin tieto uskontokuntaan kuulumisen tilasta tulee kuitenkin suoraan Väestörekisteristä, jonka välittämä informaatio vaikuttaa katsomusainelomakkeen alun ohjeistavaan tekstiin. Lomaketta täytettäessä on huoltajan vakuutettava, että ainevalinnan takana seisovat oppilaan kaikki huoltajat. Vaikka Opetushallituksen suositus on, että tehty valinta olisi pysyvä, ei huoltajilla sinänsä ole mitään laillista estettä halutessaan vaihtaa lapsensa katsomusainetta. Käytännön ongelmia vaihdos toisi joka tapauksessa tullessaan sekä oppilaalle että opetuksen järjestäjille. Ilman ennakoitavuutta on opetusta ensinnäkin vaikea kaikille järjestää, eikä oppilaallekaan ole ongelmatonta siirtyä toisen katsomusaineen pariin aineiden opetussisältöjen keskinäisistä eroista johtuen.
Tutkimassamme kaupunkikontekstissa, eli Espoossa, on siis tarvetta aikaisempaa suuremmalle kirjolle uskonnonopetusta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurimmalle osalle nykyinen järjestelmä tarjoaa tilaisuuden opiskella omaa uskontoaan. Ongelmat, kuten resurssipula, ryhmäkoot ja liikkuminen opetusta varten, ovat toki läsnä. On tärkeää seurata koulutuksen kehittymistä pääkaupunkiseudulla, jossa monikulttuurisuus on suurempaa kuin muualla Suomessa. Saattaa tosin olla vain ajan kysymys, milloin samanlaista väestöä löytyy myös muista Suomen kaupungeista. Kaupunkien olisi täten hyvä olla valmiita vastaamaan oppilaiden moninaistuviin tarpeisiin. Espoo kuitenkin todistaa, että monimuotoisemman uskonnonopetuksen järjestäminen niin, että suurin osa saa oman katsomuksensa mukaista opetusta on mahdollista.
Käytetyt kuvat ovat kuvituskuvia, eikä kuvissa olevat henkilöt liity tähän postaukseen.
Lähteet:
Ahonen, H. 2022. Espoossa on koulu, jossa enää pieni osa lapsista puhuu äidinkielenään suomea – Tutkija huolissaan koko seudun kehityksestä. Helsingin sanomat. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008841213.html
Salmenkivi, E., Åhs, V. 2022. Selvitys katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:13. https://www.edilex.fi/ministerioiden_julkaisut/26869.pdf