Kestävyyttä käytäntöön -kurssilla muodostunut tiimi voitti kansainvälisen Sustainergies Cup -ideakilpailun

Kestävyyttä käytäntöön -kurssilla muodostunut monitieteinen tiimi on voittanut kansainvälisen ideakilpailun Ruotsissa!

Sustainergies_12_pieni

Uutinen myös Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan sivuilla!

Ruotsalainen ympäristöalan opiskelijoita ja yrityksiä yhdistävä Sustainergies-verkosto järjesti jo viidettä kertaa kansainvälisen Sustainergies Cup -ideakilpailun, jossa opiskelijat haastetaan ratkomaan yritysten kestävyysongelmia. Tänä vuonna yhteistyökumppaneina olivat rakennusyhtiö NCC sekä Ruotsin valtion rautatieyhtiö SJ.

Tänä vuonna NCC:n sarjan voittivat Helsingin yliopistossa opiskelevat Wilhelm Ehrnrooth, Meeri Helminen, Lari Hokkanen ja Tyyra Linko kilpailuehdotuksellaan “Articipation – Constructing Future Communities”. Ehdotus oli vastaus haasteeseen, kuinka kehittää rakennustyömaita niin, että niistä koituisi hyötyä niin paikalliselle yhteisölle, yhteiskunnalle kuin ympäristölle.

Poikkitieteellisen ryhmän ehdotuksessa painotettiin rakennustyömaan ja sitä ympäröivän alueen asukkaiden välistä vuorovaikutusta ja viestintää rakennustyömaan koko elinkaaren aikana. Konseptin osa-alueet liittyvät muun muassa tehokkaaseen ja kohdennettuun sosiaalisen median käyttöön, paikallisiin kierrätysmahdollisuuksiin sekä taiteeseen. Ehdotuksen osa-alueet tukevat toisiaan, ovat toteuttamiskelpoisia ja kustannustehokkaita.

Raati, joka koostui muun muassa kumppaniyritysten ympäristöjohtajista, valitsi voittajan seuraavilla saatesanoilla:

“The winner of Sustainergies Cup 2014 set out to transform the traditional construction sites. This proposal embodies the “Pioneering Spirit” of NCC and can contribute to creating communities, both real and digital. The concept is elaborate and if implemented, it could create value during the construction process and beyond the finalization of the construction. This solution inspires both energy and joy that will foster positive relationships with people in proximity to NCC’s construction sites.”

Voittajatiimi muodostui viime toukokuussa yliopiston Kestävyyttä käytäntöön -projektikurssilla. Kahden viikon intensiivinen työskentely kurssilla tutustutti ympäristömuutoksen ja -politiikan, ympäristöekonomian ja yhteiskuntapolitiikan opiskelijat rakennusalan ympäristöongelmiin.

– Projektikurssi toimi kimmokkeena luovaan ongelmanratkaisuun ja tiimityöskentelyyn. Yhteinen projekti vahvisti uskoa siihen, että yliopistokoulutus luo edellytykset tiedonhakuun ja soveltamiseen aiemmin tuntemattomallakin osa-alueella, Meeri Helminen sanoo.

Koko tiimi korostaa monitieteisyyden ja ryhmätyötaitojen vahvistamisen merkitystä: luennoilla istuminen ja tenttikirjojen pänttääminen ei välttämättä vielä valmista työelämään.

– Kannustamme kaikkien alojen opiskelijoita lähtemään mukaan monitieteisille projektikursseille tai osallistumaan opiskelijakilpailuihin. Työelämässä näissä opitut taidot ovat varmasti arvokkaita, Tyyra Linko toteaa.

Kestävyyttä käytäntöön -kurssin fasilitaattorit Eevi, Iitu ja Leena onnittelevat voittajia mahtavasta konseptista, määrätietoisesta työstä koko viime kesän ja syksyn ajan sekä rohkeudesta lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta!

Kestävyyttä käytäntöön -projektikurssi järjestetään taas 4. periodissa. Lisätietoja osoitteessa: https://blogs.helsinki.fi/sustainabilityinpractice/2015/02/18/kestavyytta-kaytantoon-projektikurssi-palaa-viikkiin-4-periodissa/

Riemua ja ratkaisuja!

10317689_10154184096665165_69985839339274657_o

Kestävyyttä käytäntöön -kurssi on nyt saatu päätökseen! Kaksi kurssiviikkoa hujahtivat nopeasti ja lopputilaisuus oli menestys!

Paikalla oli paljon porukkaa niin yhteistyökumppaniemme organisaatioista kuin myös yliopistolta. Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisina ryhmien toinen toistaan parempia pitchejä ja erityisesti ratkaisuja. Moni korosti sitä, kuinka kurssitiimeiltä sai tuoreita ja sen kuuluisan “boksin” ulkopuolisia ajatuksia. Lukekaapa tästä Skanskan kestävän kehityksen päällikön Kaisa Kekin kirjoitus: Miten opiskelijat voivat auttaa yrityksiä löytämään ratkaisuja ympäristöhaasteisiin.

Me kurssin vetäjät olemme innoissamme ja ylpeitä siitä, miten kurssitiimit työskentelivät läpi vaativan prosessin suuresta haasteesta kohti täysin toteuttamiskelpoista ratkaisukonseptia. Jokainen ryhmä onnistui yli odotusten ja kaikkia ratkaisuehdotuksia lähdetään viemään eteenpäin!

Me toivomme, että tieteidenvälistä ryhmätyötä jatketaan, yliopiston ja yhteiskunnan vuorovaikutus vain kasvaa, ja Helsingin yliopiston todella lahjakkaiden ja motivoituneiden opiskelijoiden intoa ja energiaa jatkossakin valjastetaan yhteistyöllä rakentamaan kestävämpää maailmaa!

Siinä meille kaikille tavoitetta kerrakseen.

tuuni1

Alla vielä jokaisen ryhmän haasteet (H), siitä työstämät visiolauseet (V) ja ratkaisut (R):

Tuuni ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus

H: Miten saada kaupunkilaisia mukaan Helsingin kaupungin ilmastotoimiin?

V: Näyttämällä kaupunkilaisille, että he ovat osa ilmastonmuutoksen ratkaisua, voimme innostaa helsinkiläisiä toimimaan ja muuttamaan pinttyneitä käytösmalleja.

R: Kaupungilla on kunnianhimoinen tavoite tulla hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Kaupunkilaisten asenteet ovat kohdallaan ja tietoa ilmastonmuutoksesta on, mutta miten saada heidät tavoitettua ja ymmärtämään, että he ovat osa ratkaisua? Tuuni-työpajoilla tuodaan hajanainen tieto yhden katon alle kirjastoon ja innostetaan ihmisiä konkreettisen tekemisen kautta. Pääpaino työpajoissa on toiminnalla, koska asenteiden ja käyttäytymismallien muutos vaatii kokeilemista. Tuuni-pajoissa jalkautetaan kansalaisjärjestöjen asiantuntijuus kaupunkilaisten ulottuville: he voivat konkreettisesti opettaa kirjaston asiakkaille kuinka fiksataan fillari tai kasvatetaan yrttejä omalla parvekkeella. Helsingin Energia voisi tuoda energiasaneerausosaamisensa lähemmäs kansalaisia. HKY saa kirjastoista uuden väylän, jolla tavoittaa muutoin passiivisia ihmisiä. Ei jäädä odottamaan, että ihmiset yksinään tarttuvat toimeen, vaan tuodaan toiminta uuden keskustakirjaston hengessä ihmisten luokse.

IMG_1893

Kestävyyttä pohjoiseen ja Luonto-Liitto

H: Kuinka suojella susia Pohjois-Suomessa vaarantamatta samalla muuta luonnonsuojelutyötä alueella?

V: Tuomalla yhteen eri alojen nuoria edistämme hedelmällistä vuoropuhelua, jonka avulla on mahdollista ratkaista kestävän kehityksen ongelmia.

R: Yhteistyöllä luomme taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän Lapin!

Toimintapäivät kokoavat Lapin maisemiin nuoria eri aloilta. Mikä on tulevan poronhoitajan näkemys Lapin kestävään tulevaisuuteen, entä ympäristötieteilijän tai eräoppaan? Onko matkailuelinkeinosta Lapin veturiksi? Mikä on kaivostoiminnan rooli erämaissa? Entä millainen on saamelaiskulttuurin tulevaisuus?

Kenttäkurssihenkisessä tapahtumassa kestävän kehityksen kysymyksiä tarkastellaan monialaisissa työpajoissa asiantuntijoiden johdolla. Eri päivinä pureudutaan erilaisiin teemoihin. Työskentelyn lisäksi tapahtumaan kuuluu tietysti myös rentoa yhdessäoloa, esimerkiksi retkeilyn ja lähiruokaan keskittyvän kokkailun merkeissä. Opiskelijat voivat saada tapahtumasta suorituksen tutkintoonsa.

InKeRy – Innovatiivisen kehityksen ryhmä ja Helsingin yliopiston tila- ja kiinteistökeskus

H: Kuinka saada yliopistolaiset motivoitua entistä paremmin ehkäisemään jätteen syntyä yliopiston tiloissa sekä kierrättämään tehokkaammin?

V: Ihmisten käytännön tekoihin vaikuttamalla voidaan vähentää jätteiden syntyä ja tehostaa kierrätystä, jolloin vähennämme energian kulutusta, kasvihuonekaasupäästöjä ja lisäämme materiaalien uusiokäyttöä.

R: Ratkaisumme haasteeseen on kiertävä jätenäyttely! Näyttely kiertää yliopiston eri rakennuksien aulatiloissa aina viikon kerrallaan ja se on tarkoitus lanseerata orientoivalla viikolla tai viimeistään ympäristöviikolla. Jätenäyttelyssä olisi esillä erivärisiä läpinäkyviä jäteastioita, joiden tarkoituksena on saada ihmiset ajattelemaan jätteiden lajittelua. Jäteastioissa on värien lisäksi yleisesti tunnistettavat symbolit eri jätejakeille. Värikoodauksesta ja symboleista on jäteastioiden läheisyydessä infotaulu, josta löytyy tietoa mitä mihinkin väri-symboli yhdistelmällä merkittyyn jäteastiaan kuuluu. Infotauluissa olisi myös tilastollista ja numeerista tietoa yliopiston lajittelusta.

Näyttelyn yhteyteen rekrytoitaisiin kierrätysneuvojia joko ainejärjestöistä tai HENVIn Vihertiimistä. Heidän tehtäviinsä kuuluu vastata kaikkiin kierrätysaiheisiin kyselyihin sekä vetää leikkimielisiä kilpailuja, joiden tarkoituksena on osallistaa kävijöitä lajitteluun ja näin vaikuttaa heidän toimintaansa.

Näyttelyn yhteydessä vedetään myös Unisportin kanssa yhteistyössä kierrätysaiheista taukojumppaa – BodyRecyclingia. Jumpassa kaadettaisiin sekajäteastian sisältö lattialle ja se jumppaliikkein lajiteltaisiin uudelleen. Toisena mahdollisuutena käytettäisiin värikoodattuja palloja, jotka lajiteltaisiin kierrätysastoiden värikoodien mukaan.

IKRA  ja Suomen ympäristökeskus

H: Kuinka viestiä kestävän elämäntavan kokonaisuudesta ja miten juurruttaa se ihmisten arkeen?

V: Tuomalla esiin kestävän elämäntavan lyhyen aikavälin palkitsevuutta, yhä useammat suomalaiset muuttavat toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi.

R: Ihmiset tekevät arjessaan pieniä ja hyviä tekoja, mutta heillä ei usein ole kokonaiskuvaa kestävästä elämäntavasta. Me ratkaisemme ongelman tavoittamalla ihmiset arkikiireiden keskeltä sosiaalisen median välityksellä. Keskitymme positiiviseen viestintään ja   yksilöllisyyteen. Viestimme on, että kestävä elämäntapa ei ole vain luopumista, vaan siitä on hyötyä yksilölle monella eri tavalla (esim. taloudellisesti, sosiaalisesti,  aikaa säästävästi). Käytämme bloggaajia viestinviejinä, koska he ovat samaistuttavia esikuvia, joiden sanomat tavoittavat kohdeyleisönsä. Järjestämme bloggaajille ”Kolme suurinta” –haastekampanjan (asuminen, liikkuminen, ruoka), jossa bloggaajat omalla esimerkillään välittävät monikasvoista kuvaa kestävän elämäntavan kokonaisuudesta ja haastavat muita mukaan. SYKE järjestää valituille bloggareille aloituskoulutuksen, jossa heille räätälöidään sopiva tapa muuttaa elämäntapaansa kestävämmäksi. Heidän apunaan toimii koko haastekuukauden ajan ympäristöalan opiskelijoista koostuva kestävyysvalmentajien joukko, joka tukee haastettuja   valintatilanteiden ongelmissa ja motivoinnissa. Projekti antaa tietoa kestävästä elämäntavasta monikasvoisesti, lähellä arkea ja kannustaa toimimaan.

Myötätuuli ja Element Power

H: Miten tuulivoimaa ja matkailua voidaan yhdistää niin, että se samalla lisää tuulivoiman hyväksyttävyyttä.

V: Tekemällä tuulivoima hyödylliseksi matkailuyrittäjille, saadaan vähennettyä heidän vastustustaan sitä kohtaan ja lisättyä uusiutuvan energian määrää Suomessa.

R: Olemme kehittäneet yhteistyöstrategia Myötätuulen, jonka ytimessä ovat Ajatusvoimala-työpajat. Heti kun hanke on julkistettu, ja ennen kun varsinaisia päätöksiä on tehty, Element Power perustaa paikkakunnalle Ajatusvoimalan, joka on kaikille kuntalaisille avoin, ja jonne kutsutaan lisäksi hankkeen avainhenkilöitä eri sidosryhmistä. Ajatusvoimala on joukko työpajoja, joiden sisältöä muokataan hankkeiden erityispiirteiden mukaan: työpajatarjottimelta valitaan hankekohtaisesti sopivat palaset. Tarjottimen eri palasia ovat esimerkiksi tuulivoiman hyödyntäminen osana kunnan brändiä sekä matkailuvalttina, sosiaalisten vaikutusten arviointi paikallisten näkökulmasta, yhdessä ideointi paikallisten mahdollisuuksista osaomistajuuteen tai muuhun taloudelliseen hyötymiseen tuulivoimasta ja niin edelleen. Yhteistyöstrategia Myötätuuli tuo Element Poweria lähemmäs paikallisia ja madaltaa paikallisten kynnystä osallistua prosessiin. Se tekee prosessin läpinäkyvämmäksi ja lisää luottamusta Element Poweriin paikallisten keskuudessa. Ratkaisu säästää myös kustannuksia, kun prosessi hoituu entistä nopeammin ja on helppo räätälöidä hankekohtaisesti.

Kyykky consulting ja Skanska

KC

H: Kuinka saada toimitusketjun ympäristötietoutta ja osaamista kasvatettua Suomessa?

V: Lisäämällä rakennusalan ympäristötietoutta ja motivaatiota kuljemme kohti kestävämpää yhteiskuntaa. Tiedon ja motivaation kautta toimintaan!

R: Innokumppani – kekseliäämpi rakentaja

Innokumppanit on konsepti ja ideakilpailu, jonka tarkoituksena on edistää Skanskan toimitusketjun ympäristövastuullisuutta. Rakentaminen aiheuttaa merkittäviä globaaleja ympäristöongelmia, ja ympäristölle haitallisesta ja huonolaatuisesta rakentamisesta kärsii koko Skanskan toimitusketju sekä rakennusten käyttäjät. Ideakilpailun tarkoituksena on löytää hyviä arjen ympäristökäytäntöjä Skanskan toimitusketjusta, ja nostaa niitä muiden alan toimijoiden tietoisuuteen. Hyvät ympäristökäytännöt voivat liittyä esimerkiksi energian säästämiseen, jätteiden vähentämiseen, kierrätykseen tai ympäristöasioista tiedottamiseen. Ilmiantamalla ideansa tai käytäntönsä Skanskalle voi alihankkija nousta Innokumppanuus-luokkaan. Innokumppanina alihankkija saa näkyvyyttä esimerkiksi Skanskan sidosryhmälehdessä, blogissa ja tapahtumissa. Lisäksi palkintona on Innokumppani-merkinnän saaminen Skanskan hankintarekisteriin, mikä antaa alihankkijalle kilpailuetua toimijoiden valinnassa projekteihin. Innokumppanit-konsepti auttaa konkretisoimaan Skanskan ympäristöarvoja ja osoittaa, että ympäristötekoja on mahdollista sisällyttää helposti arjen työtapoihin. Samalla se vie eteenpäin Skanskan tavoitetta nousta maailman parhaaksi yritykseksi vihreän rakentamisen alalla.

End is near!

Toiseksi viimeinen päivä. Väsynyt kestävyyssoturi matkaa Sipoon metsistä kohti Viikkiä. Ajatus ei luista, mikään ei luista, ahdistaa. Ratkaisumme tuntuu tarpeettomalta, eikä lainkaan innovatiiviseltä. Olemmeko yrittäneet keksiä pyörän uudestaan ja päätyneet neliskanttiseen renkaaseen?

Saapuminen Viikkiin, ajoissa. Poissaoloja ei juuri ole, lukuunottamatta yhtä pommiin nukkumista. En usko että minun tarvitse kirjoittaa blogia, JES!

Aluksi kuppi teetä ja leipä kouraan ja sitten hommiin. Alkuun palasimme pohtimaan haasteemme perustana toimivan filosofian paikkansapitävyyttä, tämä hieman turhautti. Sitten syömään.

Ruoka auttoi! ideat lentelivät kuin itsestään ja ryhmäläiset jatkoivat toistensa lauseet. Miten tämä on mahdollista? Juuri viimeisellä mahdollisella hetkellä ryhmämme rupesi toimimaan kuin hyvin öljytty tuuliturbiini. Ratkaisumme hienosäätyi uskottavasti toimivaksi hyväksi ratkaisuksi! Nyt enää hetki niin harjoittelemme huomista loppuesitystä toiselle ryhmälle.

Ja sitten esittämään. Emme kerenneet täysin saada uusia juttuja mukaan esitykseemme ja esitys mentiin hieman ontuen läpi. Saimme kuitenkin hyvää palautetta, kiitos siitä toiselle ryhmälle. Sitten hiomaan esitystä lisää.

Seuraavaksi esitettiin jollekin Jukalle, ilmeisesti joku lehtori, viisas mies. Nyt esitys meni paremmin, vaikka unohdin loppuun kirjoitetun vitsin, “punch-linen”. Esitys meni jopa niin hyvin, että meitä pyydettiin Yliopisto-lehden(?) haastatteluun huomenna. Saimme myös hyviä vinkkejä ja parannusehdotuksia. Kiitos niistä. Sitten loppuhionta ja kotiin.

Ei vainenkaan poissaolojen takia rupesinkin kirjoittamaan blogia, Kiitos I.

Susikonfliktista kestävään tulevaisuuteen

Keskiviikkona 14.5. Kestävyyttä käytäntöön -kurssilaiset pääsivät testaamaan kehittämiään ideoita käytännössä. Testi-ideat näyttivät yksinkertaisilta, mutta se on vain pintaa – takana on kaikilla melkoinen urakka!

Oma pienryhmäni sai Luonto-Liitolta tehtäväksi pohtia, miten sutta voisi suojella Pohjois-Suomessa vaarantamatta muuta alueella tehtävää luonnonsuojelutyötä. Suden suojelu ei ole missään päin Suomea ongelmatonta, mutta poronhoitoalueella se on erityisen hankalaa, sillä susi aiheuttaa helposti vahinkoa poroelinkeinon harjoittajille. Koska poroelinkeinon puolustajat ja luonnonsuojelijat ovat usein olleet samassa rintamassa vastustamassa kaivoshankkeita ja puolustamassa metsien suojelua, edes luonnonsuojelujärjestöjen sisällä ei ole vallinnut yksimielisyyttä siitä, miten petojen suojelussa tulisi edetä Lapissa.

Meistä kukaan ei ole sen paremmin petojen kuin Pohjois-Suomenkaan asiantuntija, joten alun ideointivaiheen jälkeen aloimme perehtyä kaikenlaiseen aihetta käsittelevään materiaaliin. Soittelimme monille tahoille Paliskuntien liitosta Lounais-Suomen susisovittelijaan, luimme tutkimuksia, uutisia, raportteja ja keskustelupalstojen kommentteja. Katsoimme netistä videoita poronhoidosta ja pedoista sekä otteita YLE:n susi-illasta. Yritimme eläytyä konfliktin osapuolten asemaan ja kirjoitimme varmaan satoja post-it-lappuja.

Tiesimme jo ongelmaan tarttuessamme, että juttu ei tule olemaan yksinkertainen, mutta silti lisääntyvä tieto onnistui myös lisäämään tuskaa. Huomasimme, että petokysymys herättää ristiriitoja paitsi luonnonsuojelijoiden myös poroelinkeinon harjoittajien parissa. Samoin ristiriitaisia näkemyksiä herättää poroelinkeino, joka on kohdannut petojen lisäksi muitakin haasteita, kuten laitumien kuluminen ja pula nuorista tekijöistä. Toisinaan taas näennäisesti sutta käsittelevässä konfliktissa ei välttämättä ole edes kyse sudesta, vaan esimerkiksi turhautumisesta siihen, että omaa elämää koskeva päätöksenteko tuntuu luisuneen kauas omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle.

Lopulta olimme siinä pisteessä, että yhden ryhmäläisemme sanoin ”tuntuu kuin susi juoksisi pään ympäri yhteen suuntaan ja poro toiseen”. Ratkaisuja olisi pitänyt alkaa kehittää, mutta mikään ideoista ei oikein tuntunut toimivalta monimutkaisen kokonaisuuden ja jyrkän vastakkainasettelun edessä. Vähitellen alkoi kypsyä ajatus siitä, että ongelmaa pitäisikin ehkä tarkastella kokonaan toisin – ja siirtää niin sudet kuin porotkin hiukan sivummalle.

Idea, jota lopulta lähdimme jatkokehittämään, onkin aika kaukana alkuperäisestä haasteesta. Keskiössä ei ole sen paremmin susi kuin porokaan, vaan yleisemmin taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä Lappi. Avainsanoja ovat kokonaisvaltaisuus, paikallisuus ja yhteistyö.

Konkreettisemmin lähdimme ideoimaan toimintapäiviä tai kenttäkurssia, jolla pohdittaisiin kestävän kehityksen kysymyksiä Lapissa. Tavoitteena olisi koota yhteen nuoria eri aloilta: tulevia poronhoitajia, matkailua-alan ammattilaisia, luonnonsuojelijoita ja tutkijoita. Toimintapäivien aikana he pääsisivät vaihtamaan ajatuksia, ideoimaan yhdessä ja oppimaan toisiltaan. Päätimme ottaa kohderyhmäksemme nuoret, sillä he rakentavat tulevaisuuden ja ovat usein avoimempia uusille näkökulmille.

Iloksemme Luonto-Liitto kiinnostui ehdotuksestamme. He totesivat, että voisivat hyvin olla mukana järjestämässä tällaista tilaisuutta. Luonnollisesti tapahtuma vaatisi kuitenkin myös muita tahoja järjestysvastuuseen. Erityisen tärkeää olisi, että mukana olisi jokin paikallinen taho, esimerkiksi oppilaitos, opiskelijajärjestö tai nuorisojärjestö.

Miten ideaa sitten voi käytännössä testata yhdessä vaivaisessa päivässä ja ilman yhteistyökumppaneita? Ilmeinen ratkaisu on tietysti ottaa yhteyttä tapahtuman kohderyhmään ja kerätä heiltä kommentteja. Finnair ei vieläkään ole myöntänyt kurssillemme sponsorilippuja eikä päiväretki Lappiin ehkä tukisi kovin hyvin kestävyysteemaa, joten päätimme viedä katuhaastattelut 2000-luvulle. Tarkemmin sanottuna jalkauduimme Facebookiin. Loimme toimintapäivästämme kuvitteellisen tapahtuman ja aloimme houkutella ihmisiä kommentoimaan tai edes yhdellä klikkauksella kertomaan, olisiko osallistumiseen mielenkiintoa.

Päivän päättyessä kiinnostuneita tai ehkä kiinnostuneita oli jo parikymmentä, mikä herätti meissä suurta riemua. Joukossa on jopa muutama tyyppi, jotka eivät ole mukana kurssilla! Lisäksi saimme Facebook-viestillä yhteyden yhteen saamelaisnuoreen, joka ilmaisi varovaista kiinnostusta hankettamme kohtaan – tämä tuntui erityisen suurelta voitolta, sillä kohdealueemme nuorten tavoittaminen Helsingistä käsin osoittautui haastavaksi.

Jännittyneen Facebookin päivittämisen ohessa jatkoimme myös soittelemista, tosin melko huonolla vastausprosentilla. WWF kuitenkin oli hyvin kiinnostunut ideastamme, eikä Lapin yliopistostakaan tullut tyrmäystä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, saammeko vielä vastauksia yhteydenottopyyntöihimme sekä tietysti sitä, millaista palautetta perjantai tuo tulleessaan.

PS. Tapahtumamme Facebookissa:

https://www.facebook.com/events/322668101224284/?fref=ts

Sinivalasta pelastamassa

Maanantaiaamu. Kurssilaiset saapuuvat ripotellen Helsinki Think Companyn tiloihin ansaitun viikonlopputauon jälkeen.

Mitäs sitä tulikaan viime viikolla tehtyä? Tiskiallas on ainakin täynnä likaisia tee- ja kahvikuppeja. Tiskatessa on aikaa katsella ympärilleen ja neonväristen post-it lappujen peittämät seinät muistuttavat viime viikon loistavista aivoituksista: ihmisten hypnotisointi, älyjääkaappikomposti, kiristys ja uhkailu. Nämä ja lukuisat muut, ehkä hieman varteenotettavammat, ratkaisuehdotukset yhteistyökumppanimme Helsingin yliopiston tila- ja kiinteistökeskuksen antamaan haasteeseen, kuinka saada yliopistolaiset entistä paremmin ehkäisemään jätteen syntyä yliopiston tiloissa sekä kierrättämään tehokkaammin, palaavat ryhmämme mieleen.

IMG_8824

Viime viikolla ehdimme pohtia yliopiston jätehuoltoa monelta eri kantilta ja kävimme tutustumassa tarkemmin Kumpulan kampuksen tilanteeseen. Ehdimme rajata mahdolliset ratkaisut kymmeneen, jotka esittelimme muille ryhmille sekä tarkasti valikoidulle asiantuntijaraadille perjantain lopuksi.

IMG_8966bToisen viikon ensimmäinen tehtävä olikin rajata ratkaisut noin kolmeen, jotka esittelisimme iltapäivällä yhteistyökumppanin edustajille. Useiden äänestyskierrosten ja uudelleenideoinnin  jälkeen jäljelle jäi 4 ehdotusta.

#lounastauko #biokeskus #unicafe #kebabkastike #yllättävänhyvää #takaisinpelastamaansinivalas

Ennen yhteisyökumppanin saapumista aloimme miettiä jokaisen jäljelle jääneen ratkaisun kohdalla sen toteuttamiseen tarvittavia resursseja ja kustannuksia sekä mahdollisia yhteistyötahoja ja käyttäjiä.

Seuraavaksi olikin sitten aika esitellä ideat tila- ja kiinteistökeskuksen edustajille ja kuulla heidän kommentit sekä vaihtaa ajatuksia ehdotusten toteuttamiskelpoisuudesta. Tapaaminen oli varsin hedelmällinen ja saimme uusia näkökulmia ja jopa uuden toteutuskelpoisen idean. Pöydälle jäi kaksi ehdotusta.

Päivän päätteeksi kävimme kurkistamassa kuinka  Viikin ympäristötalon kahvihuoneen jätteenlajittelu oli järjestetty.

Tiistaiaamu alkoi kahden parhaaksi valitun ratkaisuehdokkaan työstämisellä. Iltapäivällä nämä ratkaisut täytyisi myydä mentoreille ja sitä varten mm. kehiteltiin sloganeita ratkaisuille. Kuulostaa hienolta, eikö? No ei ollut. Tosiasiassa tämä oli aamulla klo 9 raastava tehtävä. Epätoivoisimmat eksyivätkin etsimään netistä slogan generaattoreita. Interwebin ihmemaa ei jättänyt kylmäksi. Generaattorien antia Tila- ja Kiinteistöryhmällemme olivat mm. iskulauseista iskevimmät: “I quit smoking with recycling” ja “Be young, have fun, taste recycle!”…

Alennustilasta noustiin Viikunassa tarjoillun pinaatti & juusto Palak paneerin voimin ja iltapäivällä ratkaisuehdotukset olivatkin valmiita mentorien kommenteille. Jopa niin valmiita, että välissä ehdittiin hioa sloganeita ja miettiä mitä hyötyjä ongelman ratkaisemisesta voisi olla yhteistyökumppanille ja toisaalta koko maailmalle.
Kun mentoritapaamiset vihdoin koittivat, tiukasti mietityt sloganit unohtuivat. Tapaamisista jäi kuitenkin käteen loistavia ehdotuksia ja ideoita, jotka epäilemättä auttavat valitun ratkaisun jatkojalostamisessa.

“Esitelkää 10 ratkaisuideaa 30 sekunnissa”

Tiimit ovat työskennelleet haasteiden parissa jo viikon ajan. Huh! Tiivis työskentely on ollut osittain itseohjautuvaa, osittain ohjeistettua ja osittain sitä on höystetty yllätys-tehtävillä. Vaikka veneen kurssi on suurin piirtein pysynyt ennakoitavana, ovat kurssin vetäjät pitäneet meitä jännityksessä tulevien päivien ohjelmasta. Opiskelijan näkökulmasta on virkistävää tulla aamulla paikalle täysin tietämättä mitä minihaasteita päivän aikana tullaan kohtaamaan.

Aamupäivällä tiimimme käy yhteistyökumppanimme Element Powerin tiloissa tutustumassa tuulivoimahankkeiden yksityskohtiin. Tiimimme haaste “miten yhdistää tuulivoimaa ja matkailua tavalla, joka lisäisi tuulivoiman hyväksyttävyyttä” tarkentuu vähitellen uuteen muotoon: mitkä ovat niitä viestinnän, konfliktinratkaisun ja yhteistyön keinoja, joilla tuulivoiman hyväksyttävyyteen voidaan vaikuttaa?

Perjantain varsinainen haaste on pitchaus-sessio, jonka yleisöksi saamme ympäristöalan ja vaikuttamisen asiantuntijoista koostuvan raadin. Meillä on puoli tuntia aikaa kaivella post-it-lappumerestä ja mielemme uumenista, mitä oikein olemmekaan tekemässä. Mikä se kysymys olikaan? Mihin me haluamme oikeasti vaikuttaa? Voisiko tämän sanoa jotenkin toisella tavalla? Ollaanko me saatu mitään aikaan? 10 ratkaisuideaa 30 sekunnissa, ok!

Pitchausohjeet
Pitchausohjeet. Kuulostaa yksinkertaiselta.

Asiantuntijaraati sparraa ja vaikutumme muiden tiimien ratkaisuehdotuksista. Ympäristöhaasteiden taustalla on usein ihmisen toiminta, jonka ymmärtämiseen sosiologi, kognitiotieteilijä, oikeustieteilijä, ympäristöekonomi ja maantieilijä tuovat kaikki oman näkökulmansa.

Pitchaus-session asiantuntijaraati
Monitieteinen asiantuntijaraatimme

Kun kurssilaiset painiskelevat ympäristöongelmien kanssa, kulisseissa on suoritettu naposteltavien kuljetusoperaatio, jonka hedelmistä (ja manteleista ja pullasta) pitchaajat pääsevät nauttimaan. Liikkeellä on myös huhu ilmaisesta oluesta, mutta näitä tietoja emme voi vahvistaa. Kurssilaiset pääsevät ansaittuun viikonlopun viettoon ja Think Companyn tilat täyttyvät helpottuneesta puheen sorinasta. Ensi viikolla koko homma uusiksi.

Tunnelmia pitchaus-haasteen jälkeen

 

 

Kurssin ohjelma ja sää eivät ihan kohdanneet…

Mistä on aurinkoiset päivät tehty? Sisällä kyhjöttämisestä, netin takkuilun manaamisesta, lopulta siihen kyllästyneenä kirjastossa koneella istumisesta ja hyödyllisten tiedonmurusten esiin kaivamisesta. Keskiviikkopäivä siis valkeni aurinkoisena, joskaan ei kovin lämpimänä, ja kurssin ohjelmassa oli itsenäistä tiedonkeruuta. Ryhmämme, jonka tehtävänä on etsiä Suomen ympäristökeskukselle (SYKE) ratkaisua ihmisten elämäntapojen muuttamiseen kestäväksi, päätti etsiä tietoa muun muassa aiemmista onnistuneista projekteista, kestävän elämäntavan kokonaisuudesta, motivointikeinoista ja ihmisten tämänhetkisistä asenteista.

Ensimmäinen puoli tuntia kului kuitenkin hukkaan, sillä nettiyhteys oli olematon, joten päätimme lähes koko ryhmän voimin suunnata kirjastoon, tuohon tiedon mekkaan, jossa tieto myös takuuvarmasti tarttuisi paremmin kurssin intensiivisyyden takia hieman väsyneen sumeisiin aivoihimme. Tiedonkeruuseen oli runsaasti aikaa, mikä oli loistavaa, sillä tunnetusti haluttu tieto lymyilee monien hakusanojen ja linkkiklikkauksien päässä. Lopulta löysimmekin runsain mitoin käyttökelpoista tietoa ja taustaa vaikean ongelmamme ratkaisemiseksi. Esimerkiksi kestävään elämäntapaan voidaan lukea kuuluvaksi hyvin monia osa-alueita, kuten liikkuminen, asuminen, ruoka jne. Lisäksi joku perusjamppa jakoi parhaan ympäristönsuojeluvinkkinsä: Älä koskaan, ikinä, hanki lasta. Tätä neuvoa tuskin tulemme kuitenkaan SYKE:lle ratkaisuna tarjoamaan.

Loppupäivästä pääsimme vielä vierailemaan kestävää elämäntapaa Helsingin yliopistolla tutkivaa Senja Laaksoa, jolta saimme paljon hyviä vinkkejä ja näkökulmia ratkaisun pohdintaan. Hän myös lupasi olla käytettävissä jatkossa, mikä voi hyvinkin tulla tarpeeseen, sillä emme varmasti osanneet kysyä kaikkia oleellisia kysymyksiä kerralla.

Entäpä mistä on sitten viimaiset sadepäivät tehty? No tietenkin ulkona liikkumisesta ja ihmisten haastattelemisesta haasteeseemme liittyvillä kysymyksillä. Torstaina siis jalkauduimme kadulle niiden kuuluisien, usein keskusteluissamme vilahtelevien perusjamppojen pariin. Aamusta tosin ensin soittelimme erilaisille tahoille, joista voisi olla projektimme kannalta hyötyä. Tämän jälkeen keksimme kysymyksiä, joita kaduilla kysyisimme, ja saimme lisäksi toisen tehtävän: kunkin ryhmän tuli ottaa kuva kuudesta paikasta, jossa annetusta ongelmasta kärsitään ja kuudesta, jossa se voitaisiin ratkaista.

Jakauduimme siis kahteen ryhmään, joista toinen suuntasi kiireiseen keskustaan, toinen pysytteli leppoisan Viikin lähistöllä. Emme oikein itsekään osanneet määritellä, mitkä valitsemistamme paikoista ovat kärsimys- ja mitkä ratkaisupaikkoja, sillä useimmissa paikoissa molemmat vaihtoehdot olivat jollain tapaa mahdollisia. Kuvasimme muun muassa Viikin ekotaloalueella, ympäristötieteilijöiden kerhohuoneessa, parkkihallissa sekä kokoomuksen eurovaalikopilla. Samoissa paikoissa myös haastattelimme ihmisiä, jotka lähestulkoon kaikki asennoituvat kestävään elämäntapaan positiivisesti. Näistä kuitenkin lähes jokaiselta puuttuu kokonaisvaltainen tieto ja ajattelutapa, joten he tekevät pieniä yksittäisiä ympäristöystävällisiä tekoja, kuten kierrättävät tai suosivat lähiruokaa.

Jälleen kerran tiiviistä päivästä väsähtäneenä ja kelin takia myös hieman viluisena ja märkänä saavuin Viikkiin tekemään vielä viimeiset muistiinpanot. Vaikka haastatteleminen vähän jännittikin, oli antoisaa kuulla ”tavallisten”, toisistaan eroavien ihmisten mielipiteitä, tietoja ja tekoja. Niiden perusteella saammekin kenties parhaiten selville, miksi kestävä elämäntapa ei juurru suomalaisiin.

Satoi tai paistoi, kurssipäivän jälkeen on aina väsynyt olo. Ainakin tietää tehneensä paljon ajatustyötä (tai syöneensä liian raskaan lounaan).

 

“Joku menee megafonin kanssa kertomaan faktaa kortteleihin” ja muita hulluja ideoita

kärsijät2
“Taloyhtiön kokouksissa mielipiteet kiristyvät sähkönkulutuksesta tai jätteenkierrätyksestä puhuttaessa”, Matti 50 v.

“Jos julkinen liikenne olisi sujuvampaa, voisin käyttää sitä”, Jutta 35 v.

Matti ja Jutta ovat kuvitteellisia hahmoja, kärsijöitä, joiden kautta ryhmämme lähti pohtimaan kuinka innostaa kaupunkilaisia tavoittelemaan hiilineutraalia Helsinkiä 2050. Yhteistyökumppanimme Helsingin kaupungin ympäristökeskus kertoi keskivertokaupunkilaisen merkittävimpien hiilidioksidipäästöjen syntyvän kiinteistöjen energiankulutuksesta ja liikenteestä. Kaukolämpöverkosta itsensä eristäminen on hankalaa ja Helsingin Energia on osaltaan sitoutunut merkittäviin päästötavoitteisiin, miten siis yksittäinen kansalainen voi pienentää päästöjään ja kuinka häntä voi siihen kannustaa? Miltä kuulostaa henkilökohtainen hiilineutraalius ja miksi sitä pitäisi tavoitella?

Kuten Risto Isomäki kirjoitti kolme vuotta sitten keväällä 2011, “Ilmasto- ja energiakysymykset eivät vielä häiritse arkeamme merkittävästi. Mutta jos tällaisiin ongelmiin ei reagoida ajoissa, me ajaudumme pian tilanteeseen, jossa ne hallitsevat koko elämäämme ja jättävät vain hyvin vähän tilaa millekään muulle.”

Matti ja Jutta, samoin kuin me todellisuuden helsinkiläiset, eivät vielä tunne ilmastonmuutoksen kaikkia vaikutuksia nahoissaan. On vaikea hahmottaa oma rooli ja vaikutusmahdollisuudet, kun ongelma ei ole konkreettinen, näkyvä tai välitön. Niinpä se pitää konkretisoida joksikin niin käytännölliseksi kuin omien hiilidioksidipäästöjen leikkaus. Joka toisaalta kuulostaa varsin tekniseltä ja kaukaiselta.

Tämän pohjalta muotoilimme seuraavan teesin: ympäristöystävällisten tekojen ja omien hiilidioksidipäästöjen laskemisen pitäisi olla täysin arkista, helppoa ja tiedostamatonta. Kuin hurmoksessa ideoimme kansalaisia kannustamaan niin kiertäviä ekotalkkareita, pyörätelineitä parkkihalleihin kuin pienhiukkaslukemat Rautatientorin kellotauluun. Ja tietysti jonkun pitää mennä megafonin kanssa kertomaan faktaa kortteleihin.

Post-it -lapuilla haasteiden kimppuun

Tavalliset opiskelupäivät ovat harvemmin yhtä inspiroivia kuin tänään. Projektikurssin aloituspäivä oli superintensiivinen paketti, jonka aikana tutustuimme ryhmiin ja yhteistyötahoihin, ja liimasimme uudelleen ja uudelleen pöydän täyteen ideoita. Jotenkin se aika hujahti hetkessä.

Mikä yhdistää humanistia, ympäristöekonomistia, yhteiskuntapolitiikan opiskelijaa ja kolmea ympäristömuutos ja -politiikan opiskelijaa? No, Skanskan hankintaketjun parantaminen ainakin seuraavien kahden viikon ajan. Ryhmämme sai yhteistyökumppaniksi rakennuskonserni Skanskan ja haasteeksi parantaa ympäristötietoisuutta ja -osaamista yhtiön hankintaketjussa Suomessa. Helppo homma hoidettavaksi kahdessa viikossa, eikö? Heti aluksi pääsimme keskustelemaan aiheesta Skanskan kestävästä kehityksestä vastaavan päällikön Kaisa Kekin kanssa, jolla selvästi oli korkeat odotukset monitieteisen porukkamme ideoinnista!

Haasteemme taisi olla monimutkaisimmasta päästä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Pöytämme täyttyi eri värisistä post-it -lapuista, kun norsunkokoinen haaste alkoi jakautua pienempiin palasiin, ja ongelman eri näkökulmat ja toimijat hahmottua. Sen verran kun nyt muihin pöytiin ehti vilkuilla, vaikutti siltä, että Pohjois-Suomen susia, kestävien elämäntapojen näkökulmia sekä tuulivoiman ja matkailun suhdetta pohdittiin aivan yhtä intensiivisesti. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että kurssi lunastaa suuret odotukset!

Tärkeä kysymys löytyi muuten Think Companyn vessan seinälle teipatulta paperilta: kuinka suuri on värikkäiden post-it -lappujen ympäristövaikutus? Entä, jos post-it -lapuilla keksitään tapa, joka tekee lappujen käytön turhaksi? Entä kuinka suuri on vaikutus suhteessa siihen, että lappujen avulla keksitään keino parantaa suuryrityksen hankintaketjun materiaalitehokkuutta ja ympäristöosaamista?

2014-05-05 15.01.33

Kestävyyttä käytäntöön -kurssi käynnistyi!

Kuusi monitieteistä kurssitiimiä on laitettu suurten käytännön ympäristöhaasteiden eteen: juuri nyt keskustelu käy vilkkaana ja pöydät on kasattu täyteen post-it-lappusia joilla kurssilaiset avaavat heille annettuja ongelmia. 33 opiskelijaa on heitetty oikeiden haasteiden eteen, ja motivaatio niiden ratkaisuun on korkealla. Ja kyllähän siihen pystytään! Lisää ensimmäisen kurssipäivän fiilistelyä tulossa kurssilaisten näkökulmasta vielä päivän päätteeksi…