Toisen kurssikerran tehtävänä on työstää teemakartta, jossa kaksi eri teemaa toimivat päällekkäin muodostaen yhtenevän kokonaisuuden. Teemat voivat kuvattavan ilmiön mukaisesti olla esimerkiksi pylväs- tai ympyrädiagrammit koropleettikartan päällä. Lopullinen kartta kuvaa siis onnistuneesti ilmiötä, jota voidaan analysoida kahden tai useamman eri muuttujan perusteella.

Luennoitsijan ohjeiden mukaisesti luodaan yhdessä kahden eri teeman muodostama teemakartta. MapInfon käydessä kerta kerralta tutummaksi, nopeutuu myös sen käyttö huomattavasti. Käskysarjat eivät edelleenkään luonnistu noin vain, mutta helpoimmat niistä muistuvat nopeasti mieleen. Yhdessä luodun valmiin teemakartan jälkeen tehtävänä on luoda oma tiettyä aluetta ja tiettyjä ilmiöitä kuvaava teemakartta.

Teemojen valinta tuottaa hankaluuksia. Lopullinen kartta tulisi kuvata jotenkin kahden ilmiön tuottamaa yhteisvaikutusta, eivätkä teemat voi olla irrallisia toisistaan. Kuitenkaan vaihtoehtoja ei ole äärettömästi, ja sopivan yhtälön löytäminen on haasteellista. Lopulta päädyn vaihtoehtoihin, joissa koropleettikartta kuvaa työssäkäyviä henkilöitä prosentuaalisesti kunnittain vuonna 2015 (pääkaupunkiseutu ja sen ympäristössä olevat kunnat) ja ympyrädiagrammit kuvaavat elinkeinojakaumaa kuntien sisällä. Teemakarttana aihe ei ole kovin mielenkiintoinen, sillä suuria eroavaisuuksia ei eri sektorien välillä ole.

Kuva 2. Työssäkäyvien määrä ja elinkeinojakauma kunnittain (2015).

Suurimmat eroavaisuudet teemakartalla tulevatkin esiin kuntien työllisyyttä kuvaavissa määrissä. Siinä Helsinki näyttäytyy kuntana, jossa kokonaisväkimäärästä vain 63,2 – 66,2% on työssäkäyviä. Sen sijaan esimerkiksi Tuusulassa työssäkäyviä on yli 70,2%. Helsingin alhainen työssäkäyvien määrä johtuu pääosin suuresta määrästä opiskelijoita, ja tietysti muutenkin suuresta väestöstä ja rajallisista työpaikoista. Lisäksi asiaan vaikuttaa kokonaisväestönmuutos. Kuten Tanja Palomäki toteaa blogissaan ja karttaansa analysoidessaan, väestönmuutos on eniten nousussa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Elinkeinojakaumaa kuvaavassa teemoissa suurin ero esiintyy pääkaupunkiseudun ja sen ulkoisten kuntien välillä. Erot ovat pieniä, mutta palveluelinkeinoa esiintyy pääkaupunkiseudun kuntien yhteydessä enemmän kuin jalostusta, ja sen sijaan jalostuksen sektori on selkeästi korkeampi pääkaupunkiseudun ulkoisten kuntien kohdalla.

Kokonaisuudessaan kartta ei visuaalisesti ole toimivin. Ensinnäkin jälkikäteen ajatellen kunnat voisivat kuvata jotain järkevämpää kokonaisuutta, kuten Uudenmaan kuntia. Väritykseltään pienin ääriarvo on ehkä hieman liian poikkeava, eikä jatka niinkään loogisesti violettia väriskaalaa. Yksittäin elinkeinoja kuvaava väritys olisi mielestäni liian räikeä, mikäli eri värillä kuvautuvat elinkeinot jakautuisivat tasaisemmin. Suurin elinkeinojakauma, eli palvelut kuvautuvat kartassa sinisellä, mikä jatkaa kartan sinityyppistä värisarjaa, eikä tällöin ole visuaalisesti häiritsevää. Jälkikäteen ajatellen pohjoisnuoli voisi lisäksi sijaita mittakaavan yhteydessä, sillä se hieman oudosti on karttaselitteen vieressä.

Artikkeli I

Anna Leonocwizin artikkeli ” Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” kuvastaa Leonocwizin ajatuksia kahden muuttujan välisistä teemakartoista. Kuten Leonocwiz toteaa artikkelissaan, kahden muuttujan välistä suhdetta kuvaava koropleettikartta on täydellinen ratkaisu ongelmaan, jossa kahta muuttujaa on ollut haasteellista vertailla keskenään ilman erillisten karttojen asettamista vierekkäin. Kahden muuttujan koropleettikartta tuottaa yksinkertaisemman kokonaisuuden, jota on visuaalisestikin helpompi lukea.

Toimiva kahden muuttujan teemakartta on selkeä ja nopeasti luettavissa. Informaatiomäärän noustessa myös teemakartan lukeminen vaikeutuu. Kun samalla kartalla kuvataan kahta muuttujaa, on pidettävä huolta, että esitettävää informaatiomäärää supistetaan kummankin muuttujan osalta. Lisäksi kartan luettavuus säilyy yksinkertaisimpana, kun väritys on mahdollisimman tasainen, ja eri väriskaaloja esiintyy kartalla mahdollisimman vähän.

Artikkeli esittelee tutkimuksen, jossa ensimmäisen vuoden opiskelijat vastaavat kysymyksiin yhden ja kahden muuttujan koropleettikartoista. Leonocwizin artikkelissa tullaan tutkimuksessa tulokseen, että kahden muuttujan koropleettikartat ovat hieman hankalammin luettavissa, mutta pääsääntöisesti mielenkiintoisempia kuin yhden muuttujan koropleettikartat, Kahden muuttujan koropleettikartat vaativat tarkastelijaltaan enemmän ajatustyötä, sillä ensikatsauksella harvempi saa kartasta paljoa irti. Lisäksi kartan lukeminen voi olla myös tottumuskysymys, sillä paljon eri karttoja muutenkin tarkastelevat tietävät mitä ensimmäisenä tutkia kahden muuttujan koropleettikartoilta.

Artikkelissa esitellystä legendassa kuvastetaan suoraan muuttujien korrelaatiota. Yhdeksän ruutuisessa nelikulmiossa korrelaation voi lukea nelikulmion vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan kulkevalta käyrältä.

Käytettävissä oleva ohjelmisto MapInfo on monimutkainen opintojen alkuvaiheissa. Opiskelija tyytyy luomaan kartan, joka visuaalisesti on toimivin ja nopeasti koottava. MapInfo myös valmistaa kartan suhteellsen automaattisesti, jolloin lopullisen kartan ulkonäköön tyytyväinen opiskelija jättää kartan sellaseksi. Opintojen edetessä uskon oman katsomukseni teemakartoista laajenevan. Teemakarttojen luomisen eri ulottuvuudet mahdollistuvat ohjelmiston käydessä tutummaksi, ja tulevista teemakartoista tulee varmasti enemmän tarkoitustaan ajavia.

Oma oppiminen

MapInfo ohjelmistona säilyttää haasteellisuutensa vielä toisella kurssikerralla. Vaikkakin olen aina ajatellut olevani tietokoneiden ja niiden ohjelmien kanssa taitava, on MapInfo lukuisine ominaisuuksineen hyvin hämmentävä. Moninaisten ominaisuuksiensa vuoksi ei ohjelmiston hallitseminen ilman ohjeita seuraten ole ollut lyhyessä ajassa mahdollista, ja yksinkertaisenkin teemakartan luominen voi olla haasteellista.

Kahta muuttujaa kuvaavan teemakartan luominen on prosessinaan yksinkertainen luennoitsijan laatimia ohjeita seuraten, mutta sen takana oleva ajattelutyö on monimutkaisempi osuus. Eri vaihtoehtoja ja muuttujien välisiä yhdistelmiä pitää punnita ennen lopullisen teemakartan luontia, ja silloinkin ajatusvirheiden saattelemana koko kartta voi antaa vääränlaisen kuvan alun perin toivotusta viestistä.

Lähteet

Anna Leonowicz: “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”, Kartografija, 2006

Palomäki, Tanja (29.1.2017). Toinen kurssikerta. (3.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/ptanja/>