David Beck (1621-1656).
Kuvalähde: National–
museet, Stockholm.
Ensimmäinen laajamittaisempi keskustelu naisten ja miesten kykyjen suhteesta syntyi 1500-luvulla. Silloin pohdittiin ennen kaikkea naisten kykyjä käyttää järkeään ja oppia. Renessanssin loppuvaiheessa 1500-luvulla käytiin niin sanottu ”querelle des femmes”, naisten sota tai kiista. Oppineet naiset ja miehet kiistelivät siitä, ovatko miehet vai naiset parempia. Kyse oli ensisijaisesti jommankumman sukupuolen paremmuudesta eikä niinkään sukupuolten välisestä tasavertaisuudesta. Kiistakirjoitukset olivat samalla väittelytaidon harjoituksia, joiden avulla kilpailtiin siitä, kuka pystyy esittämään parhaat ja vakuuttavimmat argumentit oman kantansa tueksi. 1600-luvulla argumentit tasavertaisuuden puolesta yleistyivät. Väitettiin, että koska naisilla ja miehillä on yhtäläinen kyky käyttää järkeään, niin heillä pitää olla myös yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sivistää itseään.
Lucrezia Marinella (1571-1653)
Venetsialaisen lääkärin tytär Lucrezia Marinella edusti renessanssiajattelun sukupuolisotaa puhtaimmillaan. Hänen teoksensa L nobilità et l’eccellenza delle donne, co’ difetti et mancamenti de gli uomini (1600) eli ”Naisten jalous ja erinomaisuus, sekä miesten puutteet ja paheet” argumentoi intohimoisesti naisten ylemmyyden puolesta. Marinella oli platonisti, joka platonistista filosofiaa seuraten ajatteli että totuus, hyvyys ja kauneus ovat saman korkeimman idean eri aspekteja. Hän väitti, että koska naiset ovat miehiä kauniimpia, he ovat myös muilta kyvyiltään parempia. Aikakaudelle tyypilliseen tapaan Marinella etsi antiikin runoilijoilta ja filosofeilta lainauksia väitteidensä tueksi. Lainauksia irrotettiin usein yhteydestään ja naisvihamielisyydestään tunnetutkin ajattelijat saattoivat näin ajaa feminismin asiaa. Renessanssiajatteluun kuului myös kiinnostus sanojen alkuperistä ja nimien merkityksistä. Marinella argumentoi naisten ylemmyyden puolesta myös osoittamalla, että naista tarkoittavilla sanoilla donna ja femina on jalo alkuperä.
Marie le Jars de Gournay (1566-1645)
Ranskalainen Marie le Jars de Gournay oli Marinellan aikalainen, mutta edusti feministisen ajattelun historiassa seuraavaa sukupolvea. Gournayn teoksessa Egalité des hommes et des femmes (1622) eli ”Miesten ja naisten välinen tasavertaisuus” yhdistyy renessanssiajattelijan tapa viitata klassikoihin ja varhaismodernit tasavertaisuuspyrkimykset. Kirjan otsikossa esiintyy ensimmäisiä kertoja Ranskan vallankumouksen myötä kuuluisaksi tullut sana egalité, ja on mielenkiintoista panna merkille, että tämän käsitteen historia kytkeytyy näin läheisesti nimenomaan naisten ja miesten väliseen tasavertaisuuteen. Gourney oli moderni ajattelija myös siinä mielessä, että hän pyrki metodisesti epäilemään yhteiskunnallisia ennakkoluuloja. Samalla hänen ajattelunsa ankkuroitui kuitenkin varhaisempaan aristoteeliseen ajatteluun ja hän argumentoi että jos Aristoteleen filosofiaa tulkitaan oikein, niin päädytään siihen, että ihmiseläin ei ole mies tai nainen. Lajin tasolla mies ja nainen ovat samanlaisia ja ihmisen sielu tai muoto ei ole sukupuolitettu. Tästä seuraa, että miehet ja naiset ovat intellektuaalisilta kyvyiltään tasavertaisia.
Anna Maria van Schurman (1607-1678)
Alankomaalainen Anna Maria van Schurman yhdistää myös ajattelussaan aristoteelista filosofiaa ja varhaismoderneja vaikutteita. Hän oli varsinkin kielitaidoistaan kuuluisa oppinut, joka hallitsi lukuisten modernien kielten lisäksi mm. kreikkaa, latinaa, hepreaa, arabiaa ja kaldean kieltä. Schurman oli Utrechtin yliopiston rehtorin hyvä ystävä, ja hän on ensimmäisiä naisia, joiden tiedetään eritysluvalla seuranneen yliopistoluentoja. Hän kirjoitti latinankielisen tutkielman, jossa hän osoittaa että kristityn naisen on soveliasta olla oppinut. Tutkielma on paitsi feministisen ajattelun klassikko myös eräänlainen naistutkimuksen klassikko. Schurman perustelee väitteitään aristoteelisen tieteellisen metodin avulla. Aristoteeliseen metodiin yhdistyy varhaismodernille ajattelulle tyypillinen jokaisen ihmisen oman järjenkäytön korostaminen. Schurman korostaa, että koska naisten ja miesten yhtäläinen halu oppia on Jumalasta, niin tämä halu on hyvä ja myös naisille pitää tarjota mahdollisuuksia sen toteuttamiseen.