Month: January 2020

Tuntuma osaamiseen on jälleen erilainen, kuin viime kurssikerran jälkeen. Tällä kertaa se on onneksi positiivisempi, ja siitä saan kiittää takarivin poikien yhteistyötä. Vuorotellen jokainen eksyi matkalla, mutta muut opastivat oikealle polulle. Kolmannen kurssikerran aiheena oli tietokantojen valmisteleminen, jotta voimme käyttää tietoja monesta eri tiedonlähteestä ja yksinkertaistaa tiettyjä ominaisuustietoja helpompaa käsittelyä varten.  Pyrin välttämään tällä kertaa häiriötekijöitä, kuten Kuhankuonon kaltaiset harvinaisuudet (siitä lisää Ossi Hentusen blogissa).

Kursseilla olemme käyttäneet toistaiseksi vain Suomen karttoja, joten oli positiivinen yllätys nähdä Afrikan olevan seuraava kohteemme. Suomessa meillä on tietysti erinomaiset mahdollisuudet päästä käsiksi erilaisiin tietokantoihin, kun niin moni tietokanta on avoin ja paikalliset asiantuntijat jakavat tietoa niistä omissa piireissään. Nyt pienet sormet tarttuu Afrikan karttaan Paarlahden tarjoamasta .zip-kansiosta ja lisäsin siihen timanttikaivoksia, maaöljykenttiä ja konflikteja kuvaavat tasot, jotka olivat samasta zipistä (kuva 1).

Kuva 1. Afrikan timanttikaivokset, maaöljykentät ja konfliktit. 

Nopeasti syntyi yksinkertainen kartta, jonka sisällöllä ei tee vielä mitään. Pystyimme kuitenkin esimerkiksi tarkastelemaan tietoja niin, että voimme erotella valtiokohtaisesti eri kohteet kartalta ominaisuustietotaulukkoon, mikä tekee itse tieojen tarkastelusta hieman miellyttävämpää. Kulissien takana yhdistimme muun muassa Join -toiminnolla ulkoisesta Excel-taulukosta tietoja Afrikka-tasoon, niin, että pystyimme erottelemaan värein valtiot niiden Internetin käyttäjämäärän mukaan (kuva 2). Silmäni säihkyvät, kun toiminnnot tekevät taikojaan.

Kuva 2. Internetin käyttäjämäärät Afrikassa valtioittain vuonna 2019.

Edellinen oli tehtävänannon avuin helppo nakki. Seuraavaksi olisi luvassa samat työvaiheet Suomen kartalla tulvaindeksikartan muodossa. Lisäksi pitäisi laatia kartan päälle vielä diagrammi. Tämä on työvaihe, joka jää vapaalle tehtäväksi, koska tunti päättyi juuri, kun olimme sen aloittaneet. Onneksi kollegani Samu Vilenius on halukas tekemään ammattimaista yhteistyötä, niin saamme pian työn tehtyä. Lahjaksi toiselta kun kaiken tämän saan, varmasti tämä tulee onnistumaan! Vai olikohan tuo liikaa toivottu? Avaan siis valuma-alueprojektin, jonka olen nimennyt “PLSDONTCRASH.qgz”.

Tiedoston nimi ei auttanut. Karttaruutu on tyhjä. Viittaanpa edelliseen blogikirjoitukseeni: “älä aloita kartan tekemistä, jos et saa varmasti sillä istumalla sitä valmiiksi.” Do as I say, not as I do. Epätoivo täyttää jälleen sydämeni, ja aloitan alusta. Pitää ehtiä illalla vielä Unisportille samaisen herra Vileniuksen kanssa nöyryyttämään rautaa. Ei maailmassa ole mitään kauniimpaa. Muistanpa ensi kerralla, kuinka asiat toimivat, kun pitää tehdä edes muutaman kerran samat työvaiheet. Join-toiminnolla lisään keskiylivirtaamataulukon tiedot valuma-aluetasolle. Sen avulla lasken field calculatorilla tulvaindeksin uuteen ominaisuustietosarakkeeseen ja voilà. Vietän seuraavat 20 minuuttia pähkäillen, miten saisin eri valuma-alueet näkymään järkevästi (kuva 3).

Final boss: histogrammin lisääminen karttaan. Oikea koukku, väistö, roundhouse kick ohimoon ja RKO, OUTTA NOWHERE. Niin helppo voitto. Yleiset fiilikseni löytää myös Matti Katajiston blogista: “Opin useita uusia kikkoja QGis:in käytössä ja monet tekniikat tulevat jo rutiinilla. Sivulliseksi opiksi sain halvan ja hyvän vihanhallintakurssin.”

Kuva 3. Tulvaindeksi. Järvisyysprosentti on sitä suurempi, mitä korkeampi pylväs on. 

Lähteet:

Ossi Hentunen – Toinen kurssikerta – https://blogs.helsinki.fi/hedossi/ (Käytetty 28.01.2020)

Matti Katajisto – Toinen kurssikerta – https://blogs.helsinki.fi/mattikat/ (Käytetty 28.01.2020)

Haastavan viikon jälkeen pääsimme jälleen maanantaina kokeilemaan onneamme GIS-luokassa. Saatuani ensimmäisen blogipostaukseni julkaistua olin melko tyytyväinen ja pettymykseni oli laantunut. Ei ole järkevää odottaa paljon jostain, mistä ei tiedä mitään. Aloitin puhtaalta pöydältä ja latasin omalle koneelle QGIS-ohjelman, jotta voin jatkaa projektejani missä vain. Ohjelma vaikutti aluksi toimivan ihan hyvin ja ilman sen suurempia ongelmia.

Viime viikon pelko karttojen yhtäkkisestä häviämisestä oli tiessään. Toinen kurssikerta oli eri tietokantojen käyttöön totuttelua ja karttaprojektioiden vertailua, etenkin pinta-alan kannalta. Ensimmäiseksi yhdistimme Tilastokeskuksen tietokannan ohjelmaan, jotta saamme kuntakohtaisia ominaisuustietoja omaavia karttoja. Tehtäväksi muodostui verrata ETRS89-TM35/FIN ja Mercatorin projektioita pinta-alan puolesta, kun projektioiden käyttötarkoitukset ovat erilaiset.

Vaikka tiesin, että Mercatorin projektiossa pinta-ala tulee olemaan selvästi suurempi (vrt. Grönlannin ja Afrikan pinta-aloja tilastoissa ja Mercatorin projektiossa olevassa kartassa), yllätyin kuinka paljon. Aivan Suomen pohjoisosissa pinta-ala on Mercatorin projektiossa jopa 7 kertaa “suurempi”, kuin toisessa tarkasteluprojektiossa (kuva 1). Etelärannikolla pinta-ala on noin 3-kertainen Mercatorissa. Tarkastelin myös Janina Vikmanin tekemää karttaa samasta aiheesta, ja hän oli päätynyt samoihin tuloksiin.

Kuva 1. Suomen pinta-alan kasvua eri projektioon mentäessä kuvattuna värein. Lähde: Tilastokeskus

Tein vielä toisen samantyyppisen kartan, jossa vertailin TM35FIN- ja Bonne -projektioita. Bonnessa eivät Suomen pinta-alat olleet mitään verrattuna Mercatoriin, mutta pinta-alaerot nousivat kuitenkin kymmeniin prosentteihin. Pienen värivirheen takia aioin kotona korjata kartan julkaisukelpoiseksi, mutta eihän se kartta ikinä palannut takaisin ruutuun. Kiitos QGIS siitä. Jatkossa mentaliteetti on seuraava: älä aloita kartan tekemistä, jos et saa varmasti sillä istumalla sitä valmiiksi. Projektin tallentaminen vain heittää kovalla työllä tehdyn kartan jorpakkoon. (Tai Arttu näyttää ensi tunnilla, mitä teen väärin ja pyyhkii pois kyyneleeni.) Laadin kartan uudestaan, tein pinta-alalaskut väärin, ja sain lopputulokseksi kuvan 2.

Kuva 2. Esimerkki epäonnistumisesta QGIS-ohjelmalla.

Onnekseni voin ottaa oppia sentään aiheista muiden kurssilaisten blogeista, vaikka en itse osaisi vielä karttoja laatia. Carita Aapro-Koski kertoo blogissaan (26.1.2020), että Natura-aluetehtävä oli helpompi, kun siinä ei pitänyt sählätä eri projektioiden kanssa, joten päätin kokeilla vielä sitä. Avasin tiedoston QGISiin ja rupesin laatimaan tarvittavia ominaisuutietosarakkeita, jota saan Aapro-Kosken kartan mukaisesti värein eroteltua kunnat Natura-alueidensa mukaan. Totesin luonnollisten luokkien jakavan järkevimmin kunnat Natura-alueidensa mukaan väreittäin, ja huomasin Aapro-Kosken tehneen samoin.

Kuva 3. Natura-alueiden suhde kuntien pinta-alaan.

Tuntuu siltä, että läsnäoloni neljän tunnin kurssikerralla opettaa minulle vartin taidot ja muut tietävät kaikesta enemmän, tehtävänantoa myöten. Tuntuma käytettävästä ohjelmasta aaltoilee ja tekeminen ilman apua maistuu puulta. On sitä muutaman tunnin taas hakattu päätä seinään, kun on yritetty keksiä ratkaisuja ongelmiin ja kartat katoavat näkyvistä palatakseen vain seuraavana yönä painajaisissa. Jospa ensi kerralla aivot pelaavat.

Miklas Kuoppala

Lähteet:
Janina Vikman, kurssikerta 2 https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/ (Käytetty 27.01.2020)
Carita Aapro-Koski kurssikerta 2 https://blogs.helsinki.fi/aacarita/ (Käytetty 27.01.2020)