Siit’ on kai turha tehdä lauluja

Aiheen puolesta pääsimme tällä viikolla mukavampiin. Luonnonkatastrofeja on jotenkin helpompi hahmottaa kartalla, kuin saunojen määrää, sillä saunojen määrällä ja sijainnilla ei ole henkilökohtaisesti minulle paljon merkitystä. Saunoja näen usein, luonnonkatastrofeja en kovinkaan. Hauska ristiriita, tai kenties kausaliteetti. Geoinformatiikan menetelmät 1 on avannut silmiäni kyllä karttojen moninaisuuden ja laadinnan osalta (ja aiheuttanut paljon harmaita hiuksia). Kuitenkin valehtilisin, jos väittäisin öisin herääväni murehtimaan gissiä. Lisäksi valehtilisin, jos väittäisin, ettei se kiinnosta mua ollenkaan.

Vähitellen karttojen tekeminen ja erilaiset analyysit rupeavat hahmottumaan. Käytimme tunnin alussa minulle uutta sovellusta, EpiCollectia. Kävimme pienryhmissä itse asettamassa pisteitä kartalle kampuksen lähimaastossa. Palattuamme luokkaan kaikki latasivat pisteensä yhteiseen projektiin, jolloin saimme csv-tiedoston pistedatan perusteella EpiCollectista. Oikeanlaisen pohjakartan ja projection avulla saimme pisteet sijoitettua kartalle, jolloin pystyimme tarkastelemaan noin 50 pistettä parin kilometrin säteellä. Pisteitä asettaessa piti vastata kysymyksiin muun muassa paikan viihtyvyydestä ja turvallisuudentunteesta, joiden perusteella pystyi tehdä paikkatietoanalyysia QGIS-sovelluksessa.

Toinen tämän viikon teemoista oli tosiaan luonnonkatastrofit ja niitä analysoidaan pisteinä tältä erää. Laadin Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen tietojen perusteella heatmap-kartan vuoden 2019 tapahtuneista maanjäristyksistä (kuva 1). Mietin, millä muilla perusteilla, kuin magnitudilla, niitä jaotellaan esimerkiksi vahingollisiksi tai merkittäväksi. Moniahan järistyksiä kukaan ei tunne, jos on vaikka heikko magnitudi ja maantieteellisesti merkityksettömässä paikassa, kuten Atlantin keskiselänteellä kaukana kaikesta asutuksesta. Eniten, varsinkin magnitudiltaan voimakkaita, järistyksiä esiintyy Tyynenmeren tulirenkaan alueella, suurimmaksi osaksi Koillis-Aasiassa ja Oseaniassa. Yllätyksenä voi jollekin tulla Turkin alue, jossa Euraasian sekä Anatolian laattojen yhdyntäkohta kulkee Turkin halki.

Kuva 2. USGS:n selitys sille, mikä on “merkittävä” maanjäristys.

Löysin USGS:n sivuilta lisätietoa (kuva 2). Maanjäristyksistä mitataan muun muassa kuolemantapausten sekä taloudellisen tappion perusteella (PAGER-alert level), eri paikoissa eri syistä paikallisen kestävyyden mukaan. Lähteen mukaan merkittäviä maanjäristyksiä esiintyi vuonna 2019 globaalisti noin 150.

Tarkastelin muiden tekemiä karttoja ennen, kuin aloin tekemään seuraavia karttoja. Riina Hiltula esitti hyvin selkeästi kartoissaan, kuinka Tulivuorten sijainti ja maanjäristysten esiintyvyys korreloivat hyvin keskenään litosfäärilaattojen saumakohdissa. Sonja Nylund oli löytänyt kiinnostavan kartan, joka näytti, millainen riski on kuolla maanjäristyksen aiheuttamana missäkin. Tarkastelin omaa karttaani (kuva 1) ja totesin, että kuolemanriski on suurimmillaan aika lailla siellä, missä on esiintynyt voimakkaimpia järistyksiä. Toisaalta Kiinan itärannikolla ja Himalajan vuoristossa näkyy Nylundin esittämässä kartassa alueita, jotka ovat todennäköisesti infrasktruktuurin, maantieteen ja heikon valmistautuneisuutensa takia erityisen riskialttiita, vaikkei siellä esiinnykään erityisen paljon voimakkaita järistyksiä. Nylund mainitsi blogissaan myös Balkanin alueen, joka on samoista syistä riskialtis.

Tein sitten myös NASA:n  datan pohjalta kartan, jossa esiintyvät vähintään sadan gramman painoisten meteoriittien putoamispaikat vuosilta 2000-2020 (kuva 3). Arabian niemimaalle osui parituhatta virhepistettä ilmeisesti sen takia, että niiltä puuttui oikeat sijaintitiedot. Muuten osumat näyttävät olevan jakautuneet melko tasaisesti ja satunnaisesti ympäri mantereita lukuunottamatta suuria esiintymiä Pohjois-Afrikassa sekä Yhdysvalloissa. Ihan kiinnostavannäköisen kartan oli löytänyt Elias Hirvikoski samasta aiheesta.

Huomasin tällä viikolla vaihdettuamme pohjakarttaa, että monilta puuttui kartoistaan mittakaava tai se oli virheellinen. Viime viikolla itse unohdin kartoistani pohjoisnuolet. Perusskrubausta siis. Muistakaa perusasiat! Ärsyttää, kun haluaa olla tarkka ja monipuolinen GIS-veleho, mutta perusasiatkin jäävät puolitiehen. Valehtilisin jos väittäisin vihaavani karttoja. Valehtilisin, jos väittäisin, ettei gissi mua pelota.

Miklas Kuoppala

LÄHTEET:

Riina Hiltula, kurssikerta 6, https://blogs.helsinki.fi/hiltular/2020/02/20/aineiston-keruuta-ja-pistetietoa/ (Käytetty 23.2.2020)

Sonja Nylund, kurssikerta 6, https://blogs.helsinki.fi/sonysony/2020/02/19/level-6-aineiston-keraaminen-ja-alueellinen-esiintyminen/ (Käytetty 23.2.2020)

Elias Hirvikoski, kurssikerta 6, https://blogs.helsinki.fi/eliashir/2020/02/20/kuudes/ (Käytetty 23.2.2020)

USGS – Yhdysvaltain geologinen tukimusasema – https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/ (Käytetty 23.2.2020)

NASA – National Aeronautics and Space Administration – https://data.nasa.gov/Space-Science/Meteorite-Landings/gh4g-9sfh (Käytetty 23.2.2020)